Vuosi takana, uusi edessä

Katselua vähän taakse ja eteenkin päin.

Retkeilyvuosi on sitten takana ja on hyvä miettiä että mitä se toi tullessaan.
Vaikka retkeilyyn ei pitäisi sekoittaa mitään erityisiä tavoitteita, niin toisaalta olen oppinut sen että kun jotain suunnittelee niin myös jotain toteutuu.
Vuoden 2018 suunnittelua näytti löytyvän tuolta vuoden alusta.  Sen mukaan oli mielessä perinteinen kevätvaellus, pieniä melontaretkiä eri puolille, pitempi melontaretki Inarijärvelle, ruskaretki ja alkutalvelle jotain pientä.

Ja miten sitten kävi?
kevätvaellus,
alkukesän pikareissu
melontareissuja
Inarijärven melontareissu
ruskaretkeilyä

Tämän lisäksi vielä kävin yhden pikareissun omalla kämpällä koillismaalla ja sain viettää joulun Äkäslompolossa.

Joulukuun alussa tehty parin yön kämppäreissu ja Äkäslompolossa vietetty joulunaika on sellaista aikaa, ettei ulkona juuri ole kuin muutaman tunnin hämärähetki ja taas on pimeää. Mutta molemmilla reissulla tuli kuitenkin harrastettua luonnossa liikkumista jonkin verran. Mukava oli käydä vuosien jälkeen tsekkaamassa kotkanpesä tuolla oman kämpän lähiympäristössä ja mukava oli myöskin Kuertunturin huiputus, jonka tein kuutamon valossa illalla. Varasin kyllä lumikengät mukaan retkelle, mutta tunturille merkitty polku oli niin hyvin tallattu, että lumikengät saivat olla koko matkan laukussa selässä.
Se tuli taas huomattua, että pohjoisen kaamos on paljon värikkäämpi kuin etelän muka pitempi päivä.

Tähän luonnossa liikkumiseen kun vielä lisää noin 50 erilaista pelastuskoiratreeniä. Ja kun treenin aikana yleensä treenataan kaikkien treeneissä mukana olevien koirat, niin yhdelle treenille kertyy helposti 3 - 4 h pituutta, niin raitista ilmaa on kyllä hyvin riittänyt.

Eli ehkäpä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että kannattaa jotain suunnitella/haaveilla niin myös jotain niistä toteutuu.

ja ehkäpä juuri siitä syystä jotain tulevan vuoden suunnitelmia seuraavaksi.

Perinteisen kevätvaelluksen ajankohdaksi olin ajatellut toukokuun alkupuolta ja se vielä ehkä sellaisella erolla entiseen että aloittaisin retken hiihtovaelluksella Inarijärvellä ja sieltä siirtyminen käsivarteen.
Mutta joulukuussa sain mielenkiintoisen puhelun käsivarren erämaa-alueen kenttäpäälliköltä.  Hän tarjosi hoidettavakseni yhtä talkootyöprojektia. Tarkoituksena olisi että keräisin talkootyöporukan joka hoitaisi Ropin autiotuvan remontin. Alustavasti puhuimme kämpän nostamisesta, oikaisemisesta sekä sen lattian uusimisesta.  Materiaalien, työkalujen ja meidän talkoolaisten liikkumisen kannalta paras aika olisi huhtikuussa. Eli näyttäisi että kevään suunnitelmat menisi tältä osin uusiksi. Olisi nimittäin järkevää yhdistää tämä talkooreissu sekä kevätvaellus samalle ajalle. Vuoden vaihteen jälkeen pitää aloittaa tämän tarkempi suunnittelu, mutta nyt näyttää että huhtikuun loppupuoli vierähtäisi käsivarren alueella. Sinänsä muutos voi olla hyvä ratkaisu, ainakin nyt vuodenvaihteessa vaikuttaa että lumimäärät ovat melko pienet ja toukokuun puolella voisi olla haasteita hiihtovaellukselle. Tosin tilanne ehtii siltä osin vielä moneen kertaan muuttua.

Kesällä tehty Inarijärven melontareissu oli todella hieno kokemus ja nyt olisi ajatus ettei tule yhtä pitkää taukoa kuin sitä edellisen melontareissun jälkeen tuli. Elokuun alkuun on nyt suunnittelussa uusi reissu, tällä kertaa reissu suuntautuisi pohjois-inarille. Miehityskin on tämän reissun osalta jo ainakin alustavasti mietitty ja nyt näyttäisi että meitä on liikkeellä neljä miestä.

Samoin syksyn ruskaretki päiväretkineen Äkäslompolon ympäristössä oli upea reissu, luulen että sekin on pakko uusia taas ensi syksynä.

Tämän enempää en uskalla tässä vaiheessa edes haaveilla, kun tälle vuodelle toiveet toteutuivat yli odotusten.

Hyvää ja retkeilyrikasta alkavaa vuotta 2019 kaikille retkeilijöille. Pitäkäämme huolta luonnosta ja toisistamme.