Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa III

15.6.  Karttamerkintöjen perusteella ihmettelemässä

Toiseksi viimeinen aamu, uni loppui jo noin klo 04 maissa. Lämmin yö, illalla virittelin varalta jo rankisen riippumaton päälle, turhaa työtä kun ei täälläkään ollut sääskiä häiritsemässä. Sopiva aika lähteä aamulenkille. Otin Soolon mukaan ja lähdin kiertämään järveä ajatuksena nousta järven toisella puolella olevalle tunturille. Ajattelin mennä pahtaseinän alapuolelle, mutta rinne näytti että siitä juuri ja juuri voisi löytyä reitti myöskin ylös niin sinne sitten. Tunturin huippu oli luonnollisesti hieman sivussa pahtaseinän päältä, joten kiertelin tunturin lakiosaa ympäri. Sieltä yöpaikka avautui uudesta kuvakulmasta.

Vaikka tämä tunturi olikin hieman matalampi kuin aiemmin huiputtamamme tunturit niin mukavat maisemat löytyi täältäkin huipulta. Tulevan reitin varrella oleva järvikin pilkisteli puitten välistä. Tunturin päällä oli pieni lampi, kovin isoa puroa ei olisi tarvinnut kaivaa niin lampi olisi valuttanut vetensä alas. Koko vaellusreissun ajan olimme ihastelleet alueen erikoisia puita, paluumatkalla löytyi taas yksi ihmeteltävä. Laskemaan en alkanut, mutta tällä männyllä oli latvoja enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia.

Jaska oli vielä nukkumassa kun palailin takaisin leiriin. Ilmeisesti reissun loppua kohti aamut aikaistuvat, kun aamupalan jälkeen olimme liikkeellä jo noin klo 08. Tämän päivän suunnitelma oli helppo, eteenpäin kunnes löytyisi sopiva taukopaikka. Ensimmäinen välietappi oli Searitjavri ja sitten tauko.   Järven rannasta löytyi sopiva taukopaikka, näytti vanhoja nuotiopaikkoja olevan useampiakin mutta meillä ei ollut nyt tulelle tarvetta. Katselimme valmiiksi järvestä lähtevän laskujoen suulta sopivan ylityspaikan, mistä tauon jälkeen jatkaisimme matkaa. Harmittavasti vasta jälkikäteen luin kaimalta tulleen viestin, järven koillispäässä olisi ollut vanhat kämpän rauniot. Läheltä kävelimme mutta raunio jäi odottamaan seuraavaa vierailua. Seuraava tavoite olikin  kolmantena päivänä alittamamme poroaita, nyt vain vajaa 5km idempää kuin alkupäivinä. Alituksen jälkeen kenkien vaihto, kartan mukaan saisimme mennä pääosin kuivia kankaita pitkin. Päivän reitti oli suunniteltu mahdollisimman tasaiseksi, mutta tästä alkoi yksi niistä tämän päivän harvoista nousu osuuksista, tosin ei kovin jyrkkänä nousuna, pituuttakaan nousulle ei kertynyt kuin reilu kilometri.

Seuraavalle purolle tähtäilimme kartan mukaan niin että ylityspaikalla olisi avokalliota ja vähän kivirakkaa. Ylitys oli juurikin suunnitellun helppo, kiveltä kivelle tuli puro ohitettua. Noin neljätuntia lähtemisestä löytyi sopiva taukopaikka Searitjároaivin itäreunalta pienen tunturipuron varrelta, kahvivesi pitää löytyä vierestä. Tänään päivälämpötila oli vaeltamiseen miellyttävämpi, noin 20 astetta. Keittelimme risukeittimellä päiväkahvit, molemmat taisi ottaa päiväunetkin, kiirettä ei ollut minnekään niinpä tauolle kertyi pituutta noin 3h.

Seuraava tavoite olikin sitten edellisenä iltana kartasta löytynyt mielenkiintoinen paikka. Se sattui melko sopivasti kulkureitillemme. Vaikka tämä kahden pystykallion välinen kuru ei ollut pitkä niin silti mielenkiintoinen. Siinä tuli taas pohdittua että mikä tämänkin luonnonmuovaaman erikoisuuden on saanut aikaan. Aikamme ihmeteltyä oli edessä vielä päivän viimeinen pätkä, noin kilometri alamäkeen kohti Närrivaaranäytsin eteläpuolella olevia tunturilampia. Jyrkkä lasku lammille, taas kerran soliseva puro vieressä ja nyt löytyi molemmille vielä riippumattojen kiinnityspuut lähes lammen rannasta. Viimeinenkin yöpaikan valinta tuntui onnistuneen hyvin, kävin vielä valmiiksi varmistamassa Närrivaaran ojan ylityksen niin ei tarvinnut aamulla miettiä että onko kumisaapas vai sandaali päivä, sandaalit jalassa aamusta eteenpäin oli tarkastelun tulos.

Kello oli n. 17:30 kun saavuimme yöpaikalle, leiriytyminen, ruokailu ja lähialueen ihmettelyn jälkeen oli aika mennä hyvissä ajoin nukkumaan.

16.6. Yövieras ja loppusuora

Jostain syystä johonkin aikaan aamuyöstä valpastuin ja katselin riippumatosta lammelle. Vastarannalta puiden välistä lensi mielestäni tavi kohti lampea. Syntyi vahvasti mielikuva, että katselimme toisiamme silmiin ja kuvittelin linnun ajattelevan että nyt on tullut joku häirikkö tännekin lammelle. Se kaartoi nopeasti pois ja minä jatkoin uniani.
Aamulla herätys noin klo 06, aamupala ja noin klo 07 olimme valmiina aloittamaan viimeisen etapin kohti autoa. Nyt piti yrittää seurata maastossa karttaan piirrettyjä ruskeita korkeuskäyräviivoja, kurun jälkeen tasaista menoa, noin puolivälistä loivaa myötämaata ja lopuksi mönkijäuraa kohti tietä. Karttaan oli merkitty uran vierelle pelto ja se olikin kuin keidas erämaan keskellä, upea vihreä heinä näytti siellä kasvavan, jostain syystä pelto olikin aidattu poroaidalla. Ennen puolta kymmentä olimme autolla. Varusteet kyytiin ja auton keula kohti Inaria. Kun puhelimeen löytyi kuuluvuutta niin tilasin saunan lämpenemään Inarista. Saunomisen jälkeen poikkesimme vielä Siida museossa katselemassa ennenkuin auton keula kääntyi kohti etelää. Tosin ei onneksi tänään ajettu kuin vain puolimatkaan.


Vaelluspäivien 7 ja 8 valokuvat
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa I päivät 1 - 3
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa II, päivät 4 - 6


Loppukommentointia:

• Upea retkeilyalue, erityisesti pidimme virkistysalueen ulkopuolisesta alueesta. 
• Vaskojoen Koskenniska on mielestäni hyvä vaihtoehtoa aloittaa vaellus, pääsee heti erämaisiin olosuhteisiin ja ehkäpä lähinnä mielikuvitus on rajoittavana tekijänä reittivalintojen tekemisessä. 
• Ainakin näin alkukesästä erittäin rauhallista, emme tavanneet maastossa tuolla alueella ketään.
• Ennakkoon kartan perusteella tehdyt reitti/yöpaikka valinnat onnistuivat erinomaisesti, jokaisen yön saimme viettää upealla paikalla. Kannattaa tutkia karttoja, sieltä löytyy paljon mielenkiintoisa paikkoja ja alueita.
• Kesäretkeilyssä käyttämäni tapa viedä osa retkimuonista jäisenä maastoon osoittautui taas toimivaksi,  se antaa mukavaa vaihtelua ruoka vaihtoehtoihin. Ne kun pakkaan kankaiseen kylmälaukkuun sopivaan paikkaan rinkkaan niin pysyvät jäässä muutaman päivän. Nyt oli vielä helppo tehdä pakkaaminen kun kuivamuonat ja kylmässä säilytettävät ruuat painoivat melko tarkasti saman verran, kumpikin sai suunnilleen saman lähtöpainon ruokien kanssa. 
• Samoin sulamisvesien viilentämien vesistöjen hyödyntäminen retkimuonien säilytyksessä on hyvä keino näin alkukesästä.  Vielä reissun toiseksi viimeisenä iltana paistelimme makkaroita nuotiolla ja voit pysyivät kovana koko reissun ajan.  
• Majoitukseen olimme varanneet pari tarppikangasta ja molemmille riippumatot, osa öistä tuli nukuttua maassa ja osa riippumatossa, kevyt ja miellyttävä majoitusvaihtoehto.
• Risukeitin on hyvä vaihtoehto, sillä saa paljon nopeammin ja pienemmillä puumäärillä kahvit ja ruuat tehtyä kuin nuotiolla. Metsäpalovaroituksen varalta on hyvä varautua myös keittimellä, nyt oli trangia ja sen kaasukeitin mukana. Ja avotunturissa ei oikein muuta keittovälinettä saa edes toimimaan, siellä on puut turhan kaukana. Sain jopa yhden kaasupullonlopun käytettyä loppuun tällä reissulla. 
• Soololle olin ostanut uudet laukut vähän ennen reissuunlähtöä, Nonstop dogwear,  sopivasti sain ne tarjouksesta - 50% hinnalla. Tottakai testailin niitä etukäteen, mutta olin todella tyytyväinen niihin koko reissun ajan. Helppo säätää, helppo pukea koiralle päälle ja nopea ottaa tauon aikana myös pois ja veden pitävyys. Soolo hyödynsi hyvin puroja, lampia ja järviä itsensä viilentämiseen vaikka sillä oli laukut selässä.

• Joustava vyö ja siihen pikalukolla kiinnitetty 7 m:n flexi on mielestäni erittäin hyvä yhdistelmä koiran kanssa, itse sai rauhassa kulkea sauvojen kanssa. Tietysti helpottaa myös se, kun Soolo on oppinut hyvin korjaamaan itse, jos se sattuu menemään väärältä puolen puuta. Ja melko usein se kulkee myös minun perässä, välillä käskettynä ja välillä omatoimisesti. 
• Ja lopuksi täytyy todeta, että koiran anturarasva toimii näköjään hyvin aurinkovoiteena ja tuubihuiveista saa tehtyä hyvät irtohiat. 

Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa II

13.6. Kohti virkistysaluetta ja ehkäpä näkemään muitakin kulkijoita

Tähän asti emme olleet nähneet edes kauempaa ketään muita ihmisiä maastossa. Mutta nyt sekin mahdollisuus lisääntyisi kun siirtyisimme pariksi päiväksi virkistysalueelle ja merkityn reitin varrelle. Jaskalla oli edellisenä päivänä alkanut polvi vaivaamaan, joten kaivoimme ea-välineistä polvituen avuksi. Päivälämpötilat on olleet koko reissun ajan kohtuullisen korkealla ja aurinko on meitä hellinnyt. Yö lämpötilat on taas olleet kohtuullisen viileitä, pari ensimmäistä yötä oli lämpötila käynyt noin +3 asteen tietämissä, mutta nyt yö oli jo hieman lämpöisempi.
Olosuhteet olivat muutenkin niin kuivat että saappaat pakattiin rinkkoihin ja eteneminen jatkui kevyemmin jalkinein. Tosin tiedossa oli muutama puron/joen ylitys tulevalla reitillä niin kenkien vaihtojakin oli todennäköisesti tulossa.
Illalla jo leiripaikalle tullessa katselin että Karukorven kuru vaikutti erittäin lumiselta, lisäksi vielä vähän Jaskan polvioireita, niin oli helppo tehdä päivitys reittisuunnitelmaan. Suuntana Mattit Ravadas joki ja siellä oleva nuotio/majoitusalue. Paria pientä pätkää lukuunottamatta kartan mukaan pitäisi löytyä polku ajatellulle reitille. Tosin ajattelimme että Latjnovaivin ja Soabbegealdinoaivin välistä tulevan tunturipuron ja polun seutu voisi olla vielä melko kosteaa. Liikkeelle "pääsimme" tänään jo ennen klo 09.

Koukkasimme edellä mainittua tunturipuroa lähestyttäessä maastosta vähän ylempää, mutta pätkän matkaa ennen ja jälkeen puroa ja puron ylityksen ajan oli helpompaa liikkua saappaat jalassa. Noin tunnin patikoinnin jälkeen oikaisimme kankaalle pitkäkseen nauttimaan auringonpaisteesta. Pukeutumiseenkin oli pitänyt kehittää uusi tyyli, edellisenä päivänä huomasin että kasvot ja käsivarret punoittivat melkoisesti aurigon paisteen vaikutuksesta. Aurinkorasvat ja ohuet pitkähihaiset paidat olivat kotona, joten koiran anturarasvaa kasvoille ja tuubihuiveista tuli hyvät irtohiat.
Parin tunnin vaelluksen jälkeen kahlasimme taas joen yli ja jatkoimme nyt polkua Mattit Ravadas joen vartta eteenpäin. Pieni välipala tauko ja noin neljä tuntia lähdön jälkeen saavuimme joen ylittävälle kävelysillalle, mistä siirryimme joen toiselle puolelle päivätuvan, nuotiopaikan ja leiriytymisalueen puolelle.
Paikalla oli pari vaellusryhmää, toiset olivat juuri lähdössä päiväretkelle Jäkäläpään lentokentälle ja toiset tauon jälkeen kohti Ravadasköngästä.


Pistimme jokivarteen tarppikankaan pystyyn ja asetuimme lepoasentoon. Ajattelimme että nyt on hyvä aika antaa Jaskan kipeytyneelle polvelle lepotauko. Jääkaappitavarat siirrettiin taas vesitiiviissä pussissa jokirantaan veden alle säilytykseen. Iltapäivälle valmistimme tälle reissulle vielä toisen kerran hyvät pihvit, säilytys näytti onnistuneen hyvin vaikka päivälämpötilat huitelivat hellelukemissa. Edellisenä iltana olimme herkutelleet lätyillä, joten tälle illalle ei "tilattu" mitään lisäherkkuja.


Myöhemmin iltapäivällä kiinnitimme huomiota joen veteen, näytti että se oli menossa sameaksi, vielä niin että majoitusalueen puoli näytti sameammalta ja toinen ranta kirkkaalta.

Tilanne huononi varsin nopeasti ja kun vilkaisin karttaa niin huomasin että kaivosalueelta laskee laskupuro jokeen vain parinsadan metrin päästä mutkan takaa. Lähdin tarkistamaan tilannetta ja ikäväkseni huomasin että koko ojan täydeltä virtasi hiekan/mudan sekoittamaa vettä. Havaintomme aikaan ihmettelimme että kuului joku outo ääni ja myöhemmin lentokentältä palanneet kertoivat että kullankaivuu alueelta oli kuulunut erittäin voimakas räjähdysääni. Siellä lienee syy veden sameuteen. Todella harmillinen juttu tällainen vesistöjen "sotkeminen" vaikka kyseessä ei liene ollut muuta kuin hienoa hiekkaa/mutaa virtaavan veden mukana. Tilanne jatkui koko illan. Aiemmin iltapäivällä alueella poikkesi tauolla yksi pariskunta ja illalla myöhemmin leirialueelle saapui vielä yksi pariskunta koiran kanssa.
Leppoisa vaelluspäivä, juuri sopiva kun päivälämpötila oli noin 25 asteen tietämissä.












14.6. Pieni siirtymä ja päiväretki Ravadaskönkäälle.

Aamusta ei kiirettä minnekään, rauhassa aamupalat ja varusteiden pakkaus, noin 9:30 matka jatkui jokivartta alaspäin. Tänään parsimme vielä Jaskan polvitukea lisää idealsiteen avustuksella ja päivän suunnitelma sellaiseksi että saadaan rinkkojen puolesta kevyempi päivä, olihan luvassa vain +25 astetta lämmintäkin tälle päivälle. Ja kaikki tämä vain varalta, jalka kyllä kesti edelleenkin hyvin kulkemista.

Vielä oli joki vesi sameaa, ehkä jotain merkkiä sameuden vähenemisestä saattoi jo aavistella. Kohta liikkeelle lähdön jälkeen tuli ensimmäinen vastaantulija tälle vaellukselle. Matkaa Ravadas-jokien risteykseen ei ollut kuin n. 4km verran, pääosin kuivaa hyvää polkua pitkin.
Pari pariskuntaa oli majoitusalueella vielä aamutouhuissa. Katselimme hetken ympärillemme ja parin pienen harjun takaa löytyi valmis leiripaikka, missä oli hyvin rakennettu tulipaikka valmiina.

Pistimme sinne leirin pystyyn, "latasimme" David Ravadas nimiseen jääkaappiin jääkaappitavarat säilytykseen ja jätimme muut varusteet tarpin alle. Otimme mukaan vain valokuvausvälineet, vähän välipalaa ja juomapuollot,  sen jälkeen lähdimme poikkeamaan Ravadaskönkäällä ja Ravadasjärvellä.

Askel oli kevyt upeassa maastossa, matkalla taas poronraato, olimme menneet jo laskuissa sekaisin siitä että kuinka paljon olimme niitä jo nähneet. Jossain vaiheessa Soolosta taas näki että jotain mielenkiintoista on lähialueella ja kohta näkyikin jo poroja jokivarressa.

Vajaa 4 km niin tulimme Ravadasjoen loppukoskille ja niiden lopuksi Ravadaskönkäälle.

Upeasti joki kuohui könkäältä alas järveen. Könkään ihastelun jälkeen poikkesimme vielä noin puolenkilometrin päässä olevalla autiotuvalla pienellä välipalatauolla.

 

Soolo pääsi samalla järveen viilentymään, ulkolämpötila kun huiteli jo hellelukemissa. Autiotuvalla oli muutama henkilö ja tauon aikana paikalle tuli meidän kanssa majoitusalueelta suunnilleen yhtäaikaa lähtenyt pariskunta.

Nousu järveltä ylös ja paluu sen jälkeen loppumatkalle samaa reittiä, mitä olimme tulleet. Noin kolme ja puolituntia kului aikaa tähän kiertomatkaan. Sitten olikin taas aikaa istuskella kosken kupeella kuuntelemassa kosken kuohuntaa. Myöhemmin huomasimme että alueelle oli tullut muitakin majoittujia, toisilla taisi olla pari koiraakin mukana. Mutta oma majoituspaikkamme oli niin hyvin harjujen takana, että lieneekö toiset edes huomanneet meidän olevan siellä majoittuneena. Edellisen yön ja tämä majoitusalue oli erittäin siistissä kunnossa, itsekin siistimme oman majoitusalueemme haravoimalla niin että seuraavienkin on mukava sinne tulla. Lämmin ilta ja melko lämmin yö tällä kertaa. Päivällä lämpötila oli varjossa n. 25 asteen tietämissä eli lämmintä oli vähintäänkin riittävästi. Nyt joen vesi alkoi jo näyttää paremmalta, noin vuorokauden ajan jokeen laskettu maa-aines näytti olevan onneksi nyt jo vähenemässä.


15.6 Pois ihmisten ilmoilta, kohti lähtöpistettä

Aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja David Ravadaksen vartta kohti pohjoista, ainakin hetkeksi. Päivän tavoitteena oli  kartalta tutkittu tunturien "sylissä" oleva tunturijärvi. Samoin ajatuksena oli nousta Hanhipäät tunturin huipulle, mutta polven säästämiseksi ei rinkkojen kanssa. Hetken kuljimme joen vartta kulkevaa polkua pitkin, mutta sitten käänsimme suunnan Keinoäytsin kuruun. Mielenkiintoinen kuru kuljettavaksi, kurun rinteet nousi rakkaisena länsipuolella, kurun pohjalla virtasi puro, ensin meitä vastaan ja hetken kuluttua samaan suuntaan, pieni vedenjakaja tuli siis taas ylitettyä. Matkan edetessä rakkarinteet väheni, erilaiset kalliomuodostelmat lisääntyi, luonto täynnä luonnon ihmeitä.

Hanhipään itärinteet oli taas kerran todella hienoa metsää. Ennakkoon katselimme kartasta sopivaa paikkaa rinkkojen pudottamiseksi tunturin huiputuksen ajaksi. Tälläkin kertaa katsottiin sopivaa puroa sitä varten. Sieltä se löytyi kartan mukaisesta paikasta, rakkakivikon seasta. Rinkat alas, pieni tauko ja kohti Hanhipäiden tunturin huippua. Alkunousu, jyrkähköä nousua mutta hienossa vanhassa mäntymetsässä, pikkuhiljaa puut harveni, avokalliot lisääntyi ja lopulta olimme avotunturissa.

Tunturin huipulta avautui maisemat jo aikaisemmin kulkemiimme paikkoihin mutta myös vielä edessä oleviin. Lemmenjoen laakso avautuu täältä tunturista hyvin, paikoin voi jopa vähän vesikin sieltä pilkistää. David Ravadaksen latvoilla olevan Ravadasjärvestä näkyi vähän, samoin tietysti siitä laskeva joki. Oksanampumakurun kohdalta näkyi myös Jäkäläpään rinteet ja myös hieman kullankaivuualueet.

Lemmenjokeen laskeva Hanhijärvi  näkyi hyvin ja tulevan yöpaikan tunturijärvikin pilkisteli koillisessa noin 2,5 km päässä. Aikamme maisemia katseltuamme lähdimme paluumatkalle kohti rinkkoja.

Rinkkojen luona pieni tauko ja sen jälkeen vielä pieni patikointi suunnitellulle yöpaikalle. Hieman tunturin kiertämistä korkeuskäyrän mukaan, vielä lasku yhteen kuruun ja reilun puolenkilometrin nousu. Nousun päällä pieni istumatauko ja sen jälkeen myötämäkeä järven rantaan, vielä kierto niemennokkaan ja noin klo 15 oli tämän päivän urakka takana.

Riippumatoille löytyi helposti sopivat paikat. Ei moittimista tälläkään kertaa ennakkoon suunnitellussa leiripaikassa, tunturijärven rannassa ja järven takana tunturin pahtaseinämä. Leppoisa ilta, ruokailun jälkeen myöhemmin illalla iltapalaksi lättykestit. Ympärillä täydellinen luonnonrauha ja upeat maisemat oli mukava suunnitella riippumatossa seuraavan päivän reittiä kohti lähtöpistettä. Edelleen suunnittelussa pientä kulkemista helpottavaa säätämistä mutta samalla löytyi taas kartasta jotain mielenkiintoista seuraavallekin päivälle. Sekin ihme nähtiin että taivaalta voi sataa yllättäin muutamia vesipisaroita, tosin sade loppui oikeastaan ennenkuin se ehti edes alkaa.
Tällä kertaa hyvissä ajoin riippumattoihin nukkumaan.

vaelluspäivien 4 - 6 valokuvat

blogi osa 1, valmistautuminen ja vaelluspäivät 1 - 3

Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa III, päivät 7 ja 8

Kesäilta ja kesäyö

Välillä pikapäivitys, vaikka edellinen kirjoitus on on vielä hieman kesken.
Upea kesäsää on jatkunut jo jonkin aikaa, +30 asteen päivälämpötilat on auringosta nauttiville suurta herkkua. En moiti, mutta minulle riittäisi vähempikin.
Harrastaa ei jaksa päivällä, siksipä olikin treenikavereilta hieno veto, kun mentiin treenaamaan koirien nenän käyttöä vesille. Hyvin koirien nenät näytti sielläkin pelaavan. Ensimmäinen löytö oli pienessä saaressa roikkuva paita, hyvin tuli ilmavainureaktiot ja sen jälkeen paikan tarkennus. Seuraavaksi maalimies olikin veden varassa. Hyvin tuli sieltäkin  haju, kohteen hahmottaminen oli haastavampaa, uusi juttu vaatii oivaltamista. Mutta kun havainto oli selvä niin hyvin pyrki koirat uimalla kohti "uhria".

Tästä innostuneena syntyi ajatus mennä seuraavana iltana katsomaan auringonlasku Näsijärvelle. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa että pitää menoa niin pitkälle että voi nähdä auringon laskevan luoteen suunnalle. Olen ollut todella tyytyväinen joku vuosi sitten hankkimaani Advanced elements ilmatäytteiseen kajakkiin. Se siis illalla autoon, pieni ajo järvenrantaan. Kajakki melontavalmiiksi ja noin 21:10 liikkeelle. Heti huomasi että tuuli on vastainen ja kohtuullisen reipas, tuulimittari oli jäänyt kotiin takintaskuun. Vasta toinen melonta tälle kesälle, mutta vielä on reilu kuukausi aikaa Inarijärven melonta reissun alkuun. Lämmintä oli vielä n.28 astetta. Tuuli oli puuskittaista ja tarkistin mitä ilmatieteenlaitoksen mittarit näyttivät Siilinkarin mittauspisteessä, tuuli 6m/s ja puuskissa 9m/s.  Mutta matka eteni mukavasti, mitä pitemmälle menin, sitä korkeampaa aaltoa tuli vastaan, melontanopeus oli ilman isompaa ponnistelua hieman yli 4km/h, kuvaustauoilla tuuli palautteli meitä aina taaksepäin.  Joitakin moottoriveneitä oli liikkeellä mutta aika rauhallista. Kun aloin olla ulkona lahdesta niin tuuli tuntui vaan kovenevan, aallot kadvoivatja välillä kajakin kansi sai jo pärskeitä. Mutta tämä kajakki on todella vakaa, vähääkään ei ollut sellainen tunne että aallon korkeus olisi liian suuri.  Tarkistin tuulen voimakkuuden ja mittarit näyttivät saman kuin miltä se tuntui, nyt tuuli puhalsi jo 8m/s. Koukkasin selän kautta, niin pääsin melomaan saaren suojaan sopivaan sivutuuleen. Kolme kaveria oli saaren ympäristössä kalalla soutuveneellä. Suojan puolelta oli hyvä nousta Tapatora saarelle. Saarella on jonkin verran puista, näyttäisi olevan muutama nuotiopaikkakin. Saaren pohjoispuoli on avokalliota joka laskeutuu loivasti järveen. Luonnon taideteoksiakin näyttää kallioon joskus menneisyydessä syntyneen.












Jonkin tarinan mukaan saaren edustalla on tapahtunut murhenäytelmä 1881 juhannuksen tietämillä, 8 nuorta oli kuollut tapaturmassa. Upea pieni saari, geokätkökin olisi siellä jossain ollut mutta sitä en ollut nyt katsomassa, sen voivat hakea innokkaammat geokätköilijät.

Oli mukava istahtaa lämpöiselle kalliolle nauttimaan luonnonnäytelmästä, aallot löivät saaren kallioiseen rantaan ja aurinko hiipi yölevolle, todella upea näytelmä, jonka ensimmäinen näytös päättyi auringon laskuun vähän klo 23 jälkeen.

Sitten kotimatkalle, myötuulessa. Meloskelua, auringonlaskun jälkeisen väriloiston ihastelua, tuulen, veden ja luonnon äänien kuuntelua.


Yön hämärtyessä oli mukava meloskella pikkuhiljaa heikkenevässä tuulessa. Nyt meloskelin hieman lähempänä rantaa kuin mitä olin menomatkalla mennyt.
Kello oli lähelle yksi yöllä kun saavuin lähtöpisteellle. Noin 12 km mutka, mutta kannatti käydä heittämässä.

Kultaa ja hopeaa melassa päilyy, muistoissa melojan säilyy se ain.