Retkeilyn kärpänen on puraissut melko lujaa seuraavaakin sukupolvea, hyvä niin. Joskus talvella Jaska kyseli että kiinnostaisiko kesäkuussa lähteä noin viikoksi patikoimaan Lemmenjoen erämaa-alueelle. Myönteinen vastaus tuli nopeasti, siihen ei tarvittu miettimisaikaa enempää kuin mitä kysymyksen esittäminen vaati aikaa.Siitä se valmistelu alkoi.
Reissuun valmistautuminen
Omalta osaltani reissuihin valmistautuminen menee yleensä samalla kaavalla. Se alkaa aina karttojen tutkistelulla. Tuon puhelun jälkeen varsin nopeasti olin hahmotellut kartalle ensimmäisen alustavan reittisuunnitelman. Karttojen tutkiminen jatkuu yleensä reissun alkamiseen asti ja luonnollisesti myös joka ilta reissussa. Yleensä tutkimalla karttoja löytyy jotain mielenkiintoista mitä voisi ajatella huomioitavan reissusuunnitelmassa.
Muutamia kommentteja ajatellusta reitistä kyselin vaellustutulta nimikaimaltani, jonka tiesin tuntevan aluetta hyvin, itselle tämä oli ensimmäinen vaellus näihin maastoihin. Kommenttien perusteella vielä tarkensin hieman suunnitelmaa. Yksi huomioitava seikka oli alkukesän ajalle tulevat mahdolliset jokien ylitykset ja tämän vuoksi suunnitelma muuttuikin niin että yksi oletettavasti jyrkkäreunainen ja syvä joen ylitys karsiutui pois suunitelmista.
Reitin suunnittelussa yritän löytää mielenkiintoisia paikkoja, jotka voisivat olla esim hyviä yöpymispaikkoja tai joista voisi helposti poiketa jossain lähellä olevassa mielenkiintoisessa paikassa. Kuten tässä jatkossa selviää, tämä suunnittelu oli varsin merkittävässä roolissa tälle reissulle.
Talvi oli poikkeuksellisen luminen ja reissun lähestyessä alkoikin päivittäinen lumitilanteen seuraaminen, mielessä se että ehtiihän maastosta lumet sulaa ja mietinnässä että kuinkahan paljon joet siellä tulvivat. Lämmin alkukesä vei viimeiset 60 cm lumesta viikossa ja noin viikon ajan ehti maasto vielä kuivua ennen reissumme alkua.Jonkin verran ennen reissuunlähtöä teimme yhteisen varustelistan, jonka mukaan kävimme läpi yhteiset varusteet sekä omat varusteet. Sama toimintamalli myös syömisten suhteen. Tästä syystä konkreettinen valmistautuminen oli helppo suorittaa, varustelistojen mukaan tavaroiden pakkaus.
Ja tapani mukaan tietysti ennakkopakkaus etukäteen kahteen kertaan ja kolmas kerta vielä siinä kun kävimme yhdessä läpi kaikki varusteet ennen lähtöä. Samalla karsimme päälekkäisyyksiä varusteissa. Majoittuminen reissulle suuniteltiin joko riippumattoihin tai maahan tarppikankaiden alle.
Ruokailun suhteen noudatimme jo tavakseni tullutta tapaa kesäretkeilyssä. Kaikki ns. kylmässä säilytettävät ruuat pakastetaan etukäteen ja viedään ne jäisenä maastoon. Näin saa vähän monipuolisuutta ruokiin ja saa parille päivälle jo perinteisen hyvän pihvipäivällisen. Reissun ajaksi kylmässä säilytettävät ruuat pakataan pehmeään kylmälaukkuun, joka muotoutuu reissun aikana helpoisti täyttöasteen mukaan. Ruokatavaroiden pakkaus meni helposti, kylmät ruuat painoivat melko tarkasti saman verran kuin kuivamuonat, toiselle rinkkaan kylmälaukku ja toiselle kuivamuonat. Lisäksi alkukesästä saa lisäapua kylmänä virtaavista vesistä. Sieltä löytyy hyvin jääkaappilämpötilat vaikka ilman lämpötila nousee välillä hyvinkin korkealle.
10.6. Vaskojoen Koskenniskalta liikkeelle
Nyt vain aamulla pakkasimme jäässä olevat ruuat kylmälaukkuun, joka suojattiin hyvin matkan ajaksi. Soolo auton perään ja aloimme olla lähtövalmiina. Noin klo 04 aamulla starttasimme liikkeelle, olihan ajomatkaa yli 1000 km edessä. Sääennusteet näyttivät varsin lupaavilta, myöhemmin kyllä totesin että olin huolimattomasti suhtautunut sääennusteeseen, vaelluksella huomasin jotain tarpeellista puuttuvan, mutta luovuudella niistäkin selvittiin.
Aikainen lähtö sen vuoksi että tarkoituksena oli illan aikana vaeltaa jo ensimmäinen pätkä maastossa, reissun teemana oli että mennään juuri niin pitkästi kuin tuntuu hyvältä ja pysähdytään silloin kun siltä tuntuu.
Taukojen jälkeen saavuimme illalla perille Angelin tienvarteen Vaskojoen Koskenniskalle seitsemän maissa. Vaellusvaatteiden vaihto päälle ja loppujen varusteiden pakkaus, noin klo 20 starttasimme liikkeelle. Olimme katsoneet sopivan yöpaikan läheltä Vaskojokea pienen lammenrannalta jyrkkäreunaisen kurun suulta. Lammesta laskisi puro Vaskojokeen ja Vaskojoessa olisi tässä kohti koski. Toisaalta olimme ajatelleet että jos pitkän päivän jälkeen askel painaa niin matkalta löytyy lähempääkin hyviä yöpaikka vaihtoehtoja.
Kun pääsimme siirtymään alkupätkän mönkijäuralta maastoon totesimme olevamme unelmamaastossa. Vanhahkoa mäntymetsää jonka aluskasvillisuus näytti siltä kuin se olisi meitä varten joku käynyt haravoimalla puhdistamassa. Varsin pian törmäsimme myös ensimmäisiin eläinten tekemiin luonnon merkkeihin, ilmeisesti hirvet olivat hanganneet sarvillaan mäntyjen kylkiä. Ensimmäinen puron ylityskin tuli vastaan, vesi virtasi reippaasti mutta saappaat jalassa siitä pääsi hyvin yli. Olin ostanut Soololle uudet satulalaukut, joita olin kyllä ennen lähtöä jo testaillut. Ne vaikutti hyvin toimivilta, helppo säätää, helppo ja nopea pukea päälle ja samoin ottaa pois. Niinpä aina kun tauolla pudotin rinkan selästä, niin samalla otin myös Soololta laukut pois, tasa-arvoa kait se on tämäkin.
Noin klo 23 laskeuduimme kurun pohjalle tulevan yöpaikan kohdalle ja totesimme että ennakkovalinta oli erittäin hyvin onnistunut. Tarppien ja riippumaton viritys, iltapalan laitto ja yritys päästä nukkumaan yöttömän yön syliin. Jaska viritti itselleen riippumaton nukkumapaikaksi ja itse katselin tasaisen paikan maasta. Molemmat virittivät tarppikankaat vielä päälle suojaksi.
11.6. Pientä kurua ihmettelemään ja hyviä taukoja
Aamuyöllä heräsin kun Soolo valpastui, se näytti tuijottavan lammen perää ja alkavaa kurua kohti. Jonkin ajan päästä sieltä tulikin poro, joka Soolon huomatessaan nousi kiireesti kurun jyrkkää reunaa ylös. Itsellä ei unta kovin pitkälle riittänyt, Jaska tuntui nukkuvan vähän paremmin.Jo illalla olimme sopineet että aloitamme päivän käymällä katsomassa lammesta Vaskojokeen virtaavan puron juoksua sekä Vaskojoessa olevaa koskea. Liikkeelle lähdimme vähän klo 09 jälkeen. Jokitörmä oli melko jyrkkä joten puro juoksi iloisesti kohisten alas jokea kohti. Joessa oli tulvavettä jonkin verran, tämä varmaan vaikutti että koski vaikutti varsin vaatimattomalta. Vastarannalla näytti olevan venevaja ja kartan mukaan myös mökki sieltä löytyisi. Palasimme leiriin ja pakkasimme tavarat lähtökuntoon.
Lähdimme etenemään kohti lammen toista päätä ja kurun pohjalla
virtaavaa puroa. Kurun reunat olivat melko jyrkät ja jyrkkenivät edelleen. Olimme kartasta etukäteen katsoneet että se voisi olla mielenkiintoisen näköinen ja olikin sitä. Puro putoili pieninä putouksina ja kurun reunat muuttuivat kallioiksiksi. Kurun mutkan jälkeen etenimme vielä jonkin matkaa ja sen jälkeen käänsimme suunnan ylöspäin. Oli vuorossa ensimemäinen huipulla käynti, tällä kertaa vain vaara, eli Pahtavaara (yksi niistä monista Pahtavaaroista) . Edelleen maasto oli upeaa vanhaa metsää, sopivasti taukoillen pääsimme vaaran huipulle, pääsimme ensimmäisen kerran katselemaan vähän laajemmasti jo maisemia.
Vaskojoki näkyi huipulle hyvin. Suunnan muutos, päätimme että kierrämme eteläpuolella olevan huipun sen itäpuolelta ns. korkeuskäyrien mukaan. Vaarojen välissä oli unelmametsää joten jäimme pitämään sinne taukoa. Oikaisin pitkäkseni auringonpaisteessa ja otin pienet päiväunet.
Tauon jälkeen jatkoimme matkaa ja ajattelimme että voisimme sopivan paikan tullen pysähtyä tekemään ruokaa ja taas kerran taukoilemaan. Jatkoajatus oli vielä sellainen että jos sattuisi intoa piisaamaan niin voisimme ruokailun jälkeen vielä siirtyä jonkinlaisen pätkän eteenpäin. Pahtavaarojen eteläpuolella oli vedenjakaja jonka molemmin puolin oli karttaan merkitty kosteikkoa, joten olimme suunnitelleet ylityksen tuon vedenjakajan seutuville. Siirryimme laakson eteläreunalle ja siellä virtasikin isoisesti pieni puro. Katsoimme maastosta sopivan taukopaikan ja pudotimme rinkat alas ja aloitimme ruuan valmistamisen, kello oli noin 14:30 seutuvilla . Ruokailun jälkeen oli mukava taas oikaista pitkäkseen auringonpaisteessa, taisin nukkua toista tuntia. Noin kolmen tunnin tauon jälkeen päätimme vielä jatkaa hetken matkaa eteenpäin.
Noin tunnin vaeltelun jälkeen törmäsimme upeaan koskeen, jonka penkalla oli vielä jonkin verran luntakin jäljellä. Totesimme heti että nyt löytyi meidän yöpaikka, kahlasimme joen yli ja nousimme joen törmälle.
Edessä oli hyvää maastoa, mihin oli helppo valmistaa toisen yön leiripaikka. Kartan mukaan olimme Patajoen itäisen haaran latvavesillä. Koski kertoili omaa tarinaansa, sen varrelle oli hyvä yöllä nukahtaa.12.6. Huiputusta ja lunta
Tänään liikkeelle noin 9:45, suunta kohti Buljahanoaivin lounaiskulmaa, missä oli tarkoitus siirtyä poroaidan etelä/länsipuolelle. Tulimme poroaidalle ja samalla kun katselimme paikkaa, missä poroaita olisi helppo alittaa huomasimme että edessä oli taas pienten putousten sarja oikeastaan suunnitellulla reitillä. Eli alituksen jälkeen putouksia ihmettelemään, kartan mukaan siinä olisi vain pieni puronpätkä, mutta varmaankin sulamisvesistä johtuen siinä virtasi vesi melko mukavasti. Tämän jälkeen suuntasimme kohti ensimmäistä tunturinhuippua, Maarestatuntureiden Roavvoaivia.
Kesken nousun jouduimme vähän vaihtamaan suunniteltua reittiä, kun edessä oli niin iso lumialue, että siitä ei olisi ollut mukavaa kahlata läpi. Kapustarinnat toivottivat meidät tervetulleeksi tuntureille, niitä tuntui olevan ylhäällä tunturissa runsaasti. Huipun vierestä löytyi sulamisvesistä johtuva tunturilampi, joten päätimme pitää kahvinkeittotauon. Ilma oli edellisten päivien tapaan kuuma ja aurinkoinen, ns. t-paita keli. Noin tunnin tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa.
Reittisuunnitelmaa tehdessämme olimme katselleet kartasta että Patajoen länsihaara kulkisi jyrkässä kurussa Kutusuvannonpään eteläpuolella ja olimme miettineet että voisimme poiketa siellä ilman rinkkoja. Laskeuduimme tunturilta miellyttävää tunturinummea pitkin ja katselimme että täältä päin sinne olisi kaikkein helpoin poiketa. Noin puolentunnin laskeutumisen jälkeen totesimme että tässä on sopiva paikka pudottaa rinkat selästä poiketa ihmettelemään kurua. Jätimme rinkat nojaamaan tunturissa yksin seisovaa männyn runkoa vasten ja lähdimme siirtymään kohti kurua. Tunturinummea, unelma alustaa vaellukselle, varsinkin kun ei edes rinkka ollut painamassa. Soolo kertoili nenällään että edessäpäin olisi jotain mielenkiintoista ja kun tunturin rinne alkoi viettämään alamäkeen tuli porotkin näkyviin. Maasto muuttui kallioiseksi ja lähestyessämme kurujen risteystä piti jo hakea kulkureittejä pystysuorien kalliorinteiden välistä. Lunta näytti kurussa olevan runsaasti ja totesimmekin että tämän pitemmälle kuruun ei vielä ole asiaa. Roavvoaivin läntisen huipun länsipuolelta laskeva puro putosi pienen putouksen jälkeen kohti Patajokea, tällä kertaa läntisen haaran latvavesiä.
Hieno reilusti yli 2m vahva lumilippa reunusti tyylikkäästi puroa. Patajoen reunalla oleva lumilippa oli varmasti ainakin tuplaten vahvempi, mutta sinne emme lähteneet kahlaamaan. On hyvä että jää paikkoja, missä voisi myöhemmin käydä, tästä alkava n. 2,5km pitkä kuru kuuluu siihen joukkoon, mutta ehkäpä joku syysvaellus voisi sinne suuntautua.
Päätimme palata eri reittiä takaisin, kiersimme viereisen tunturihuipun länsi- ja eteläpuolelta palaten takaisin rinkoille. Matkalla löytyi taas useampi poron raato ja kotkan sulka, joita olin jo aiemminkin kerännyt reitin varrelta talteen. Parisen tuntia ja vajaa 5km kertyi pituutta tälle tunturikierrokselle.Rinkkojen luona teimme jatkosuunnitelman, jatkaisimme vielä hetken matkaa laskeutumista tunturilta löytääksemme sopivan paikan ruokatauolle ja tauon jälkeen tekisimme vielä yhden siirtymän suunnitellulle yöpaikalle. Kohta olikin edessämme Maarestatuntureilta laskeva tunturipuro, tällä kertaa David Ravadas joen latvavesiä. Jatkoimme puronvartta hetken matkaa kunnes löysimme sopivan taukopaikan.
Tänään oli aika aloittaa perinteisten vaellusruokien syönti eli tänään oli vuorossa perunamuusia ja hyvää filepihviä. Syönnin jälkeen hyvät päiväunet ja kahvit ennen liikkeelle lähtöä, tauko venähti n, 2,5h mittaiseksi ja n. 19:30 lähdimme jatkamaan matkaa.
Suunnitelmissa oli kääntää kulku kohti Jäkäläpään tunturia ja majoittua sopivaan kohtaan virkistysalueen ulkopuolelle. Tämä siksi että virkistysalueella tulien teko on sallittua vain merkityillä tulipaikoilla. Soabbegealdinoaivilta laskevan tunturipuron vierestä löytyi sopiva yöpaikka, juuri sinne olimme sitä jo etukäteen hahmotelleet. Tunturipuron solinaan on mukava nukahtaa. Puusto tällä alueella on varsin vaatimatonta, olimmehan me lähes 400m:n korkeudella. Riippumattopuita oli turhaa katsella, yöpyminen tarpin alla oli tämän paikan osalla helpompi ratkaisu.Kolmen ensimmäisen päivän valokuvat
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa II päivät 4 - 6
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa III, päivät 7 ja 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti