Upea kesäsää on jatkunut jo jonkin aikaa, +30 asteen päivälämpötilat on auringosta nauttiville suurta herkkua. En moiti, mutta minulle riittäisi vähempikin.
Harrastaa ei jaksa päivällä, siksipä olikin treenikavereilta hieno veto, kun mentiin treenaamaan koirien nenän käyttöä vesille. Hyvin koirien nenät näytti sielläkin pelaavan. Ensimmäinen löytö oli pienessä saaressa roikkuva paita, hyvin tuli ilmavainureaktiot ja sen jälkeen paikan tarkennus. Seuraavaksi maalimies olikin veden varassa. Hyvin tuli sieltäkin haju, kohteen hahmottaminen oli haastavampaa, uusi juttu vaatii oivaltamista. Mutta kun havainto oli selvä niin hyvin pyrki koirat uimalla kohti "uhria".
Tästä innostuneena syntyi ajatus mennä seuraavana iltana katsomaan auringonlasku Näsijärvelle. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa että pitää menoa niin pitkälle että voi nähdä auringon laskevan luoteen suunnalle. Olen ollut todella tyytyväinen joku vuosi sitten hankkimaani Advanced elements ilmatäytteiseen kajakkiin. Se siis illalla autoon, pieni ajo järvenrantaan. Kajakki melontavalmiiksi ja noin 21:10 liikkeelle. Heti huomasi että tuuli on vastainen ja kohtuullisen reipas, tuulimittari oli jäänyt kotiin takintaskuun. Vasta toinen melonta tälle kesälle, mutta vielä on reilu kuukausi aikaa Inarijärven melonta reissun alkuun. Lämmintä oli vielä n.28 astetta. Tuuli oli puuskittaista ja tarkistin mitä ilmatieteenlaitoksen mittarit näyttivät Siilinkarin mittauspisteessä, tuuli 6m/s ja puuskissa 9m/s. Mutta matka eteni mukavasti, mitä pitemmälle menin, sitä korkeampaa aaltoa tuli vastaan, melontanopeus oli ilman isompaa ponnistelua hieman yli 4km/h, kuvaustauoilla tuuli palautteli meitä aina taaksepäin. Joitakin moottoriveneitä oli liikkeellä mutta aika rauhallista. Kun aloin olla ulkona lahdesta niin tuuli tuntui vaan kovenevan, aallot kadvoivatja välillä kajakin kansi sai jo pärskeitä. Mutta tämä kajakki on todella vakaa, vähääkään ei ollut sellainen tunne että aallon korkeus olisi liian suuri. Tarkistin tuulen voimakkuuden ja mittarit näyttivät saman kuin miltä se tuntui, nyt tuuli puhalsi jo 8m/s. Koukkasin selän kautta, niin pääsin melomaan saaren suojaan sopivaan sivutuuleen. Kolme kaveria oli saaren ympäristössä kalalla soutuveneellä. Suojan puolelta oli hyvä nousta Tapatora saarelle. Saarella on jonkin verran puista, näyttäisi olevan muutama nuotiopaikkakin. Saaren pohjoispuoli on avokalliota joka laskeutuu loivasti järveen. Luonnon taideteoksiakin näyttää kallioon joskus menneisyydessä syntyneen.
Jonkin tarinan mukaan saaren edustalla on tapahtunut murhenäytelmä 1881 juhannuksen tietämillä, 8 nuorta oli kuollut tapaturmassa. Upea pieni saari, geokätkökin olisi siellä jossain ollut mutta sitä en ollut nyt katsomassa, sen voivat hakea innokkaammat geokätköilijät.
Oli mukava istahtaa lämpöiselle kalliolle nauttimaan luonnonnäytelmästä, aallot löivät saaren kallioiseen rantaan ja aurinko hiipi yölevolle, todella upea näytelmä, jonka ensimmäinen näytös päättyi auringon laskuun vähän klo 23 jälkeen.
Sitten kotimatkalle, myötuulessa. Meloskelua, auringonlaskun jälkeisen väriloiston ihastelua, tuulen, veden ja luonnon äänien kuuntelua.Yön hämärtyessä oli mukava meloskella pikkuhiljaa heikkenevässä tuulessa. Nyt meloskelin hieman lähempänä rantaa kuin mitä olin menomatkalla mennyt.
Kello oli lähelle yksi yöllä kun saavuin lähtöpisteellle. Noin 12 km mutka, mutta kannatti käydä heittämässä.
Kultaa ja hopeaa melassa päilyy, muistoissa melojan säilyy se ain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti