Äkkilähtö

Lapin hulluus, pahempi tauti kuin korona

Juuri kun olin päässyt ajattelemaan että tämän kevään reissut on nyt tehty tuli puhelu, missä kaveri kertoi lähtevänsä muutamaksi päiväksi Kilpiksen seutuville pilkille. Sivulauseessa kyseli että mahtaisiko kiinnostaa. No ei kiinnostanut, mutta sitten iski se lapinhulluus, peli menetetty.
Soitin kaverille että suostutko kuskiksi menomatkalle niin voisin tehdä töitä koneellani tuon päivän. Onneton suostui, niin se oli menoa sen jälkeen. Illalla suksiboxi katolle, varusteet lähtökuntoon ja muka nukkumaan, huonosti nukutti, lieneekö ollut matkakuumetta.

20.5. kohti pohjoista
Aamulla Soolo autoon ja kaveria hakemaan. Kahvit termariin ja vielä leipomosta tuoreet munkit ja viinerit matkaevääksi niin että ei tarvi poikkeilla missään. Lähköaika klo 09 niin kaveri ehti vielä käväistä hoitamassa jonkun työhomman, laskeskeltiin että klo 23 olemme Kilpisjärvellä.
Kaverin kaverit lähtivät Oulusta aamulla jo etujoukoiksi kohti Kilpisjärveä, he olivat siis pääsyylliset siihen että olimme matkalla pohjoiseen.
300km ja tauko, reilu 300km ja tauko, vajaa 300km ja tauko ja klo 22:30 etuajassa Kilpisjärvellä luontotalon parkkipaikalla. Edellisenä päivänä oli aurinko noussut Kilpisjärvellä ja seuraavan kerran se laskeutuisi joskus heinäkuussa.

Tiesimme etujoukoilta saamamme tiedon perusteella että Saarijärven autiotuvalla oli ainakin kuusi henkilöä yöpymässä. Päätimme jo lähtiessä että emme mene tuvalle asti vaan pystytämme teltan jonkin verran ennen kämppää.


Vaatteiden vaihto ja varusteiden laitto lähtökuntoon vei noin tunnin. 23:30 startti tunturiin, tuntuu taas niin hyvältä, vaikka tässä touhussa ei ole mitään järkeä.

Nousu Tsahkaljärvelle ja koronasta johtuen kohti Terbmisjärveä, norjan puolelle ei ollut mitään asiaa. Nousu kelkkauraa pitkin kohti Muurivaaraa ja käännös muurivaaran jälkeen pohjoiseen ja kohti Saarijärveä. Aurinko oli jo kiipeämässä ylöspäin kun löysimme noin varttitunti ennen Saarijärven kämppää sopivan paikan teltalle. Kämppä ei yöpaikallemme näkynyt, joten houkutus jatkaa matkaa ei ollut liian suuri.

21.5. aikainen herätys
Olin yöllä laittanut virrat pois puhelimesta, mutta puhelin lienee "ajatellut" että tunturiin ei kannata tulla nukkumaan. Se nimittäin herätti minut klo 6:30. Yleensä minulla ei ole aamuisin herätystä päällä, mutta ilmeisesti viikko aikaisemmin olin halunnut varmistaa ja puhelin käytti sen hyväksi.
Ei muuta kuin hereille, aamupalalle ja leirin purkuun.

Sitten "päivän" ensimmäinen hiihto-osuus (olihan reissuun lähtö tapahtunut puolituntia edellisen päivän puolella), n. 15 minuuttia hiihtoa hienossa auringonpaisteessa ja sitten tauko. Pilkkimiehet olivat jo lähteneet pilkille ja kämpässä ja sen vieressä teltassa majoittuneet olivat aamupala ja lähtöpuuhissa.
Keittelin itselleni kaakaot ja jatkoin aamupalan syöntiä, kaveri lähti pienen tauon jälkeen katselemaan pilkkikavereitaan. Hän oli jäämässä kavereiden kassa pilkille,

 mutta minä olin ajatellut jatkavani jossain vaiheessa eteenpäin. Vesipaikalla käsittääkseni harmaalokki oli kylpemässä. Ihmeekseni huomasin reissun aikana että tunturissa oli runsaasti lokkeja kevättä viettämässä.

Parin tunnin tauko ja pakkailin kamppeet lähtökuntoon, poikkesin vielä järven jäällä jututtamassa pilkkimiehiä mutta jatkoimme Soolon kanssa kohti Kuonjarjohkan autiotupaa.
Omassa suunnitelmassani oli pitää siellä sitten kunnon tauko, tehdä ruuat, nukkua hyvät päiväunet ja illan puolella hiihtää vielä Meekon autiotuvalle.
Oli ns. t-paita keli, sai hiihdellä aluspaidalla hiat käärittynä ilman pipoa ja hanskoja.
Hieman erilaista kuin huhtikuun alussa oli ollut. Ei muita kulkijoita, ei kiirettä, ei varjopaikkaa, ei tuulta, voiko kevät tunturissa muuta toivoa?
Parisen tuntia hiihtelyä ja saavuin tyhjälle Kuonjarin autiotuvalle.
Nyt sitten taas rentoutumaan. Keittelin kaakaovedet, otin hyvät päiväunet ja sitten piti aloittaa hampurilaisen teko pitkällä kaavalla, saa mieleisen kun valmistaa sen itse.
Muutamia moottorikelkkoja ajeli iltapäivän aikana kämpän ohi, muuten sain olla aivan rauhassa.
Päivä kaartoi kohti iltaa niin aloin pakkaamaan varusteet lähtökuntoon. Upea keli ja teinkin varmaan nopeusennätykseni Kuonjarin ja Meekon välillä, 1h 15 minuuttia siihen vierähti.
Tuvalla oli neljä nuorta miestä jotka olivat paluumatkalla Haltilta. Olipa mukavaa nähdä tunturissa reippaita nuoria miehiä, joilla tuntui olevan retkeily verissä ja asenteet kunnossa.
Huomasin kämpällä että kämppäkirjassa on viimeinen sivu menossa. Lähetin asiasta satelliittilähettimellä viestin alueesta vastaavalle ja palvelun nopeus yllätti positiivisesti. Lieneekö ehtinyt tuntia kulua kun kämpälle toimitettiin uusi kämppäkirja, tuojalla pieni virne suupielessä. Kommenttina että kyllähän asiakaspalautteisiin pitää vastata nopeasti. Tästä ei tarvi palvelun kyllä enää yhtään nopeutua.
Kyselin illalla kulkijoilta että mihinkä aikaan he yleensä nousevat ja lupasin yrittää olla aamulla hiljaa kun kuitenkin herään aiemmin.

22.5. Aamuhiihto ja päivän lepo
Heräsin aikaisin kuten olin arvellut, tein aamupalan ja pakkasin varusteet lähtökuntoon. Matka jatkui kohti Pitsusjärveä. Upea pienen pakkasen aamu, poikkesin heti reissun aluksi reitiltä ja hiihtelin jokiuomaa. Noin puolitoista kilometriä ennen Vuomakasjärveä palasin reitille, kun joki koukkasi sivuun ja uoma oli sen verran jyrkkäreunainen. Nimismiehen majan jälkeen käänsin jo totuttuun tapaani kohti Pitsusköngästä. Näin pääsen nousemaan loivemmin ylös tunturiin eikä tarvi nousta niin korkealle kuin mistä Haltin talvireitti menee. Samalla pääsee kurkkaamaan Pitsuskönkään tilanteen, nyt se oli vielä hyvin talvinen ja vähävetinen. Hiihto Pitsusjärven päähän ja siitä autiotuvalle. Parin tunnin hiihtelyn jälkeen päivän hiihdot oli sitten hiihdelty, taas oli aikaa nauttia.

Kämpältä oli lähdössä useampia pieniä ryhmiä, taas positiivinen yllätys kun yksi ryhmistä oli perhe, minkä lapset olivat mukana hiihtovaelluksella. Ehkäpä tunturivaelluksella on sittenkin tulevaisuutta. Toisessa ryhmässä oli äiti 9v tyttönsä kanssa, heillä oli yksi husky vetoapuna. Reippaita hekin olivat, keskustelussa selvisi että vain teltta kelpaa majoitteeksi. Muutamia luisteluhiihtäjiä poikkesi tuvalla tauolla, jotka olivat aamulla startanneet Kilpisjärveltä ja kävivät Haltin huipulla kääntymässä ja luistelivat takaisin Kilpisjärvelle.

Tuvalle jäi lähtevien jälkeen Raiskin ryhmä 1 + 4 hengen kokoonpanolla. He keskittyivät päivän ajaksi pilkkimiseen ja saivatkin hieman rautuja.  Iltapäivällä he päättivät jatkaa matkaa kohti Meekoa, joten jäin kämpälle Soolon kanssa kahdestaan.
Kapustarintoja tuntui olevan tunturissa todella paljon, piipitys kuului joka puolelta. Samoin lokkien määrä oli uskomattoman iso.
Vähän erikoista pilkkimistäkin tuli tarkasteltua. Pilkkimään nimittäin voi tulla lentokoneella ja pilkkireiältä toiselle voi siirtyä lentokoneavusteisesti nousematta välillä ilmaan. Ja jos pitkästyttää niin voi välillä käydä vaikka vähän lentelemässä ja jatkaa taas pilkkimistä. Itse kukin tyylillään.

 Metsähallituksen kaveri oli viimeisellä huoltokierroksella tälle keväälle. Autoin häntä roskien kuormaamisessa. Ihmettelimme yhdessä että onko tässä mitään järkeä, todettiin että ei ole. Yksi säkillinen tölkkejä ja vaihtopulloja, muutama säkillinen roskia, osa roskista selvästi tunnistettavissa moottorikelkalla tuoduksi.
Vaikka vuosia on puhuttu roskattomasta retkeilystä niin tulevana kesänä Pitsukselle rakennetaan lisää säilytystilaa roskille, kun nykyiset tilat eivät riitä. Itse olen jo monesti sen todennut että viikon ja kahden vaelluksella kertyneet roskat sopivat 1L minigrip pussiin, ne kyllä jaksaa kantaa kotiin saakka. Mutta ilmeisesti tunturissa kulkee kovin heikkovoimaista väkeä, täydet tölkit sinne jaksaa kiskoa ja kantaa, mutta tyhjät jäävät tunturiin. Ärsyttää suunnattomasti, että veronmaksajien rahoilla pitää tällaisten ihmisten roskia kuljettaa tunturista kylälle.

Viereiseltä "porokylältä" kävi väkeä aktiivisesti järvellä pilkillä. Vaikutti että siellä oltiin useamman perheen voimin lähdetty tunturiin.
Tänään oli vuorossa hyvä pippuripihvi, sen valmistelin jossain vaiheessa itselleni ruuaksi. Lämpöäkin tuntui hyvin piisaavan, varjossa eli kämpän itäpuolella oleva lämpömittari näytti +8 astetta, mitä lie ollutkaan sitten auringossa.
Ennusteen mukaan seuraavalle yölle ei ollut luvassa pakkasta ja päätinkin että heti aamusta taas liikkeelle.

23.5. Paluumatkalle yli tunturien
Aamupalan jälkeen tavarat kyytiin ja menoksi. Alkumatka perinteisesti Pitsuskönkään kautta, tällä kertaa syynä välttää jyrkin lasku. Nimismiehen kämpän vierestä Urttasjohkan yli ja sen jälkeen nousu Meekonvaaran tunturisatulan yli.
Nousun jälkeen päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen aina harrastanut "suunnistusta" niin että mutkan kautta maaliin. Mieluummin loivasti sekä ylös että alas vaikka näin matkasta tuleekin pitempi. Lähdin heti tunturin satulan ylityksen jälkeen laskemaan luoteeseen kohti Birfejávrea, samalla ajattelin käydä katsomassa alueella olevaa vanhaa kivistä rakennettua poroaitaa. Laskin järvelle ja
kaarroin pikkuhiljaa kohti Goddejohkaa nousten loivasti rinnettä ylöspäin. Lopuksi jokiuoman yli ja hetken kuluttua 90 asteen käännös vasempaan ja jatkoin vinottaista nousua Kahperusvaaran rinteille. Yllättäin tuuli nousi kun olin vielä tuolla laaksossa, se puhalsi sen verran voimakkaasti että mielenkiinnosta piti kaivaa tuulimittari esille. Tuulen voimakkuus oli tasaisesti 12 - 15m/s ja puuskissa n. 17m/s. Jatkoin nousua tunturiin ja tuuli tuntui vain voimistuvan, jossain vaiheessa se puhalsi 15 - 17 m/s ja puuskissa mittasin jopa 21 m/s tuulta. Hieman se häiritsi etenemistä, korvissa kävi melko humina ja pipoa piti kiskoa syvemmälle päähän tämän tästä. Jossain vaiheessa Kahperusvaaran rinteen antoivat jo suojaa ja sitten tuuli päättikin tyyntyä, sellaista se vaan tahtoo olla tunturissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää millaista säätä on tarjolla.

Lumen kantavuus alkoi jo vähän suksen alla heiketä, mutta löysin jonku päivän vanhan hiihtojäljen joka kantoi vähän paremmin, Siktakurun seutuvilta löytyi kelkan jälki mitä oli hyvä jatkaa kalottireitille asti. Hieman etupuolellani reitillä hiihteli äiti sen 9v tyttönsä kanssa kohti Kuonjarin tupaa, olivat ilmeisesti lähteneet Meekolta aamulla liikkeelle.
Tuvalla oli lisäksi yksi Haltin suuntaan menossa oleva kulkija joka vaikutti jotenkin tutulta. Aikamme pohdittua totesimme että olemme tavanneet yhteisen Vapepa harrastuksen merkeissä.
Jonkin ajan kuluttua saapui myös Raiskin ryhmä paikalle.

9-v tytöllä tuntui olevan virtaa, hän hoputti äitiään että joko olet syönyt niin päästään jatkamaan matkaa. Tiedustelinkin häneltä että oletko valmis tulemaan tänne joskus uudestaan, vastaus oli myöteinen.
He lähtivät jatkamaan matkaansa kohti kylää, yksinäinen miesvaeltaja lähti puolestaan tavoittelemaan Pitsusjärveä. Tuvalle hiihteli yksi vapaalaskun harrastaja ja Haltin suuntaan matkalla ollut kolmikko poikkesi ruokatauolla. Tungosta siis tunturissa.
Tulipa sekin tänään nähtyä kun joku laskee Kalkkinipalta alas.

Itse olin päättänyt pitää taas kunnon tauon ja hiihdellä illaksi Saarijärven tuvalle. Raiskin ryhmä pohti tilannetta, kun Saarijärveltä päin tullut mies kertoi siellä olleen edellisenä yönä paljon väkeä. Pohdinnan jälkeen he päättivät jäädä yöksi Kuonjarin autiotuvalle. Piekanakin kävi vierailulla edellisen vuoden tapaan. Se liiteli kämpän pohjoispuolelta lumipintaa tarkkaillen hyvin matalalla, lieneekö ollut päivällinen vielä hakusessa.

Aika kului, lumen pinta oli auringon voimasta melko märkää, jossain vaiheessa aloin pakkailemaan kamppeitani ja lähdimme Soolon kanssa hiihtelemään päivän viimeistä etappia.
Tulimme tyhjälle Saarijärven kämpälle  ja mietin että minnehän pilkkikaverini ovat hiihdelleet. Kohta soi puhelin ja asia selvisi. He olivat hiihdelleet jo kylälle, vuokranneet sieltä mökin ja sain saunakutsun. Kerroin että että en minä täältä vielä raski lähteä, hyvänä tekonsyynä oli se että olin hiihtänyt ja Soolo ahkiota vetänyt lähemmäs 30 km tälle päivälle. Sovimme että sauna odottaa minua kuumana aamulla klo 06.
Myöhemmin illalla kämpälle tuli Saarijärvellä olevalta teltalta yksi kaveri, joka kertoi tulevansa kämppään yöksi ja lähtevänsä aikaisin aamulla Kilpisjärvelle. Hän jäi valmistamaan itselleen syömistä kun nukahdin.


24.5. Saunomaan
Lienenkö kuorsannut kun yöllä herättyäni huomasin hänen jo lähteneen.
Kahden jälkeen yöllä tein vielä itselleni aamupalan ja vähän ennen kello kolmea lähdimme Soolon kanssa kohti kylää. Ei nytkään pakkasta, reitillä näkyi jo hyvinkin kevään merkkejä vaikka lunta oli runsaasti, nimittäin edellisenä päivänä oli jo osa moottorikelkoista painunut urallakin lumeen.
Reitti yhtyi Terbmiksen reittiin ja lähestyimme loppulaskua. Suopöllö oli yöllisellä saalistusmatkallaan ja kapustarintoja juoksenteli pitkin lumista tunturia.
Loppulasku Tshakalille, järven ylitys ja loppulasku autolle. Parisen tuntia siinä vierähti nauttiessa kevätyöstä tunturissa, sitten varusteet autoon ja saunaan.
Kyllä vaan osasi olla upea reissu, vaikka sen pituus ei kovin pitkä ollutkaan.


Reissun kuvat