Grammoja en ole tälle reissulle viilaillut. Lähtiessä pakkailen auton perään melkoisen määrän luonnonkiviä. Ne on tarkoitus siirtää Ropin autiotuvalle, onneksi moottorikelkan avustuksella. Voisi olla tuskainen nousu tunturiin, jos ne kaikki olisi pakattuna ahkioon.
Eli reissun aluksi on tiedossa muutama päivä talkoilua. Siinä se yksi kiinnekohta reissulle.
Ropin kämppä makaa toisesta päästään aikalailla maassa kiinni, osa sen lattiarakenteista on jo purkautunut alaspäin. Tarkoitus on että ehtisimme nostaa kämpän vähän ylemmäs noiden luonnonkivien päälle. Purkaa vanha lattia pois ja tehdä uusi sen tilalle. Samalla tulee uusittua myös nukkumalaveri ja ehkäpä vähän siistittyä muutenkin sisäkalustusta.Yritämme olla ahkeria ja vaikka korjaukseen on varattu neljä päivää, niin yritämme selvitä siitä kolmessa päivässä, aika näyttää kuinka äijien käy.
Jatko on rakennetu sitten tämän mukaisesti, luonnollisesti muuttujina se että etukäteen ei voi tietää, miten korjaustyö sujuu, tuleeko yllätyksiä ja vielä ehkä isompana muuttujana Käsivarren kevään eteneminen. Tällä hetkellä siellä on lämmintä ja lumet sulaa melkoista vauhtia. Olemme nimittäin sopineet että metsähallitus nopeuttaa meidän tuntureille siirtymistä viemällä meidät Haltin juurelle torstai iltana. Toivottavasti tämä saadaan onnistumaan, muutamalla talkoolaisella on nimittäin kiireinen aikataulu ja näin saisimme heillekin muutaman päivän aikaa hiihdellä upeissa maisemissa. Perjantai - lauantai välisen yön olemme suunnitelleet olevamme Pitsuksella, mistä osa porukasta aloittaa siirtymisen takaisin kohti Kilpisjärveä.
Velipojan kanssa jatkamme hiihtelyä vähän pitempään, mutta siltä osin reissun suunnittelu on pakko jättää paikanpäälle. Eilen saadun tiedon mukaan tunturissa on lunta hyvin, paitsi Meekon laakso on jo "tapansa mukaan" pälvillä.
On se vaan aina yhtä hieno tunne päästä tunturiin ja vaikka talkoohomma syökin monta hyvää vaelluspäivää, niin koko talkooporukka odottaa todella innostuneena sitä että pääsemme yhdessä osallistumaan yhteisten retkipuitteiden ylläpitoon.
Kaikki muut talkoolaiset ovat näissä merkeissä ensikertalaisia, minulle nämä ovat nyt viidennet talkoot joihin olen osallistumassa.
Manto-ojan autiotuvan osalta talkoilu tarkoitti ensin kahta suunnittelukäyntiä Itäkairan perukoilla, muutaman viikon suunnittelutyötä koneen ääressä ja reilun viikon talkoiden vetämistä ja tekemistä paikan päällä.
Manto-ojan talkoot
Vongoivan kammin osalla hoidin talkoilun etätyönä. Se meni suunnittelun parissa, Humpin Manu oli tehnyt hyvät pohjat suunnittelulle ja niitä sitten tarkentelin toteutuksen kannalta sopivasti.
Hauska yksityiskohta siinä suunnittelussa oli, kun "hätääntyneet" talkoolaiset soittivat minulle ollessaan matkalla talkoopaikalle. Metsähallitus olikin esittänyt muutoksia suunnitelmiin ja toimittanut paikanpäälle osittain eri materiaalit, kuin mitä sinne oli suunniteltu. Heillä oli puhelimen kuuluvuus aluetta vielä muutama tunti jäljellä, niin täytyi tehdä nopeasti muutama suunnitelmien päivitys.
Vongoivan kammi
Seuraavaksi sain mahdollisuuden osallistua Mallan luonnonpuistossa saksalaisen korsun kunnostustöihin. Joka käytännössä tarkoitti vanhan korsun purkamista ja uudelleen kokoamista. Se oli uskomaton voimanponnistus, luulen että silloin ensimmäisen talkoopäivän jälkeen talkoolaisten mielessä oli, että mahtaako tämä homma valmistua aikataulussa. Mutta toisen päivän jälkeen alkoi usko homman onnistumiseen lisääntyä. Joku parannusehdotus saksalaisten korsukäsikirjaankin olisi paikallaan. Toteutimme korsun lattiarakenteen paremmin kuin saksalaiset ja hoidimme myös salaojituksen, vaikka vastassa olikin kallioinenn tunturi.
Mallan luonnonpuistossa korsutalkoissa
Korsutalkoiden jälkeen ehdin käväistä muutaman viikon kotipuolessa hoitamassa työasioita ja sitten kohti itärajaa.
Rakitsan ojan kammin osalla talkoilu alkoi siitä, että ensin piti saada "myytyä" metsähallitukselle tämä hanke, siihen menikin muutama vuosi. Ohtamaan Jounin rooli tässä oli todella merkittävä. Sen jälkeen Humpin Manu teki siitä arkkitehtisuunnittelun ja minä sen perusteella työkuvat. Ja viikko vierähti taas talkootyötä vetäessä ja itse tietysti mukana rakentamassa. Kammin kattomuoto on haastava, arkkitehtisuunnittelussa oli tavoitteena perinteisen alasalvoskammin kattomuoto, missä ei ole oikeastaan lainkaan räystäitä. Alkuperäinen kattohuopamateriaali joka oli paikalle tuotu poikkesi suunnitellusta ja ei ollut tuollaiseen käyttötarkoitukseen suunniteltu. Vaikka katto on jo kertaalleen korjattu, niin ilmeisesti edelleenkään se ei ole kunnossa.
Rakitsanojan talkoot
Ja nyt nämä viidennet talkoot on sitten edessä. Kaikissa näissä talkoissa on ollut muutama hieno piirre, joka on tehnyt näistä talkooreissusta uskomattoman hienoja. On aivan sama oletko mies vai nainen ja oletko koulutukseltasi mitä tahansa. Jokainen laittaa itsensä likoon omilla taidoillaan, sopivaa tekemistä on aina saatu järjestettyä kaikille ja se ahkeruuden määrä mitä talkoissa näkee on aivan käsittämätön. Porukan yhteishenki on jotain sellaista, mitä on vaikeaa muualla kokea.
Tällä kertaa olemme liikkeellä ukkoporukalla, sen verran pienestä talkoohommasta on nyt kysymys, ettei tuolle työmaalle kovin isolla joukolla olisi voinut edes mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti