On se kevät

Kevään tulo täällä Hämeessä on ollut ehkä vähän ärsyttävä, ainakin minua se on ärsyttänyt. Yöllä sataa lunta joka seuraavana päivänä sulaa ja sitä seuraavana yönä jäätyy ja taas uusi samanlainen kierros. Joka paikka jäässä tai loska lentää.
Mutta ajatukset alkaa entistä useammin olemaan Käsivarren suunnalla, perinteinen kevätreissu alkaa olla kohta käsillä.
Nyt tosin reissusta tulee erilainen, tällä kertaa Ropin autiotuvan kunnostus näyttelee omaa osaansa reissun sunnittelussa. Toinen asia joka tuo lisähaastetta on Käsivarren lumitilanne, vuosi näyttää kovin samanlaiselta kuin oli kevät 2016 ja silloin hiihtokelit loppuivat todella nopeasti. Järvien rannat meni vesille jo toukokuun alussa ja lumet suli silmissä.

Ropin kämppää on siis tarkoitus nostaa vähän enenmmän irti maasta, purkaa sen vanha lattia pois ja tehdä uusi lattia sen tilalle. Samalla siistitään varmasti muutenkin sisäkalustusta ja ehkäpä yritetään saada ovikin toimimaan paremmin. Siinä lienee yksi haaste se, kun kämppä sijaitsee paikassa, missä ilmeisesti routa sitä jonkin verran liikuttelee ja oven toimivuus vaihtelee sen mukaan.

Metsähallitus on hankkinut sinne jo rakennustarvikkeeet, perustuskivien osalta taitaa vielä olla vähän tilanne auki. Talkooporukka syntyi Käsivarren kulkijoista, jotka tiesin olevan rakennusalan ihmisiä. Pääsiäisenä ajelemme täältä etelästä ylös ja heti pääsiäisen jälkeen tiistaina aloitamme aamupäivällä kämpän tyhjennyksen, nostamisen ja lattian purkamisen.
Yöksi saamme aina siirtyä Ropinsalmelle mutta luulen että harrastamme talkoiden yhteydessä myös lähiretkeilyä. Itse en ole koskaan noussut esim Ropitunturin huipulle, mutta tänä keväänä tulee sekin hoidettua.
Talkoiden jälkeen jatkokuvio onkin sitten seuraava haaste. Lumitilanne on sellainen että sitä ei voi kuukauden päähän ennustaa, yksi kunnon lumipyry voi tilanteen muuttaa. Mutta tilastojen mukaan nyt on lunta n. 15 cm vähemmän kuin samaan aikaan keväällä 2016. Kuulin myös että Meekon laaksossa lunta on vain väriksi, eli kun kevätaurinko pääsee vauhtiin niin sieltä lumetkin häviää vauhdilla.
Hivenen vajaata viikkoa olen yrittänyt saada järjestettyä retkeilyaikaa vielä talkoiden jälkeen, sekin tosin tarkentuu kevään aikana, kun näkee miten työasiat etenevät.
Kaksi ehkä erilaista vaihtoehtoa on pyörinyt mielessä. Mikäli keli sallisi niin Ropilta voisi lähteä hiihtämään kohti Kilpisjärveä ja toinen vaihtoehto on siirtyä autolla Kilpikselle ja sitten sieltä nopeasti Yliperän sydämeen nauttimaan kevään tulosta. Osa talkooporukasta lähtee kotimatkalle nopeammin, joten sekin vaikuttaa suunnitteluun, kun mukava olisi toisaalta talkooporukan kesken tehdä myös pieni retki yhdessä Yliperän hienoissa maisemissa. Suurimmalle osalle talkooporukasta taas välitunturit on täysin kokematonta aluetta, niin voisimme kyllä retkeillä myös siellä.
Paljon positiivisia vaihtoehtoja.

Samalla on tullut tutkittua Käsivarren karttaa, mihin olen yrittänyt piirrellä vaellukset, mitä olen sillä alueella tehnyt. Todella vahvasti tänä keväänä on noussut halu yrittää lähivuosille järjestää itselle sellainen mahdollisuus, että pääsisin seuraamaan kesän tuloa tunturiin. Myöhemmin liikkelle kuin mitä yleensä olen lähtenyt ja tietysti vielä myöhemmin paluu, toivottavasti paluu olisi vasta kesäkuun alkupuolella. Luulen että kipinä on sytyttänyt sellaisen tulen, että vaihtoehtona on vain toteuttaa suunnitelma, mutta onko se vuoden vai kahden päästä, aika näyttää.

Vielä neljäviikkoa odotusta ja sen jälkeen auton keula kääntyy kohti pohjoista ja minun nokka ja Soolon kuono kohti uusia seikkailuja.