Inarijärvellä melomassa 3.- 9.8.2019

Perinnettä tekemässä
Vuosi sitten (2018) olin aloittelemassa melontaretkeä Inarijärvellä, toista sellaista. Reissun lopuksi päätimme melontakaverin kanssa että tulevanakin vuonna tulemme samoille vesille ja lukitsimme uuden reissun kalenteriin jo
ennenkuin ehdimme vanhalta reissulta palata kotiin.
Nyt ajattelimme että tällä kertaa katselisimme Inarijärven pohjoisosaa ja retken miehitystäkin ehkä lisättäisiin. Edellisen kesän reissulta kolmas kaveri joutui jäämään viime hetkillä pois, joten ilmoitimme myös hänelle tulevan reissun ajankohdan ja pyysimme varaamaan ajan kalenterista.
Myöhemmin ystäväni, yksi melonnan harrastaja menetti melontakaverinsa, oman veljensä, äkillisessä sairauskohtauksessa. Ehdotin hänelle että hän voisi liittyä halutessaan mukaan tälle melontaretkelle. Ajankohta sattui juuri samalle ajalle, kuin mihin he olivat velipoikansa kanssa suunnitelleet toista reissua, joten hän mielellään liittyi mukaan "ryhmäämme".

Suunnittelua
Kevään ja kesän aikana suunnittelin reissun reittivaihtoehtoja, miettien myös että mitä mahdollisesti eri suunnista puhaltavat tuulet voisivat reitteihin vaikuttaa.
Lähtöpaikaksi valikoitui Paloniemen venesatama, muutamia muitakin kiinnekohtia suunnitelmaan tuli lisättyä, Kuuvan kanava, Suolivuono, Kyynelvuono ja Surnuvuono ja viikko aikaa. Siinä olikin reissun runko kasassa, loppu oli hienosäätämistä.
Lähdön lähestyessä tein yhteisen tiedoston Google driveen, niin oli helpompi käydä läpi yhteisiä varusteita ja sitä kuka tuo mitäkin. Ruokailusta sovimme että jokainen valmistaa kerran kaikille yhteisen ruuan, kalojen varaan jäisi pari ruokailua ja siltä varalta että kalat jäisi saamatta, varasimme näille päiville jotain helposti valmistettavaa ruokaa.

Kolmella meistä oli samanlaiset ilmatäytteiset kajakit ja neljäs kaveri lähti merikajakilla liikkeelle. Lupasimmekin varustaa hänen kajakin jollain ankkurilla, ettei hän meloisi liian helposti meitä karkuun.
Kiireisestä kesästä johtuen oli meidän kaikkien kolmen muun melontaharjoitukset tältä kesältä varsin vähäiset, niin jaoin suunnitellut päivämatkat neljään osaan saadaksemme sopivasti tauotettua päivän ja varsinkin reissun alkuosan lähtemään hyvin liikkeelle.

Kohti Inaria
Kokoontumispaikaksi sovittiin kotipihani, jossa perjantaina työpäivän jälkeen lastasimme auton varsin nopeasti lähtökuntoon. Yksi helpotus ilmatäytteisistä kajakeista oli että pääsimme neljän kajakin ja neljän miehen varusteiden kanssa kulkemaan yhdellä autolla. Auton takatilaan kolme kajakkia sekä varusteet ja auton katolle yksi kajakki. Aikataulu laadittiin niin että tavoitteena oli saapua Ivaloon aamulla klo 07 kun paikallinen S-market avautuisi, lisäksi menoreitillä päätimme vältää Jyväskylää suurajojen vuoksi. Sopiva reitti, sopiva vauhti, sopivat tauot niin käytännössä olimme Ivalossa n. puolituntia etuajassa. Matkan aikana olimme käyneet läpi vielä kerran varusteet ja ruokatarvikkeet. Kaupasta teimme viimeiset täydennykset ja käänsimme auton keulan kohti suunniteltua lähtöpaikkaa.

3.8. Kotalahden venesatamasta liikkeelle

Valittu lähtöpaikka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi, autolle löytyi hyvin tilaa, sataman wc oli käytettävissä ja liikkeelle lähtö oli helppo tehdä veneen laskupaikalta. Lisäksi paikasta pääsee hyvin liikkeelle olkoot tuulensuunta mistä suunnasta tahansa. Lähialueelta löytyy hyvin saaria, joita voi tarvittaessa käyttää tuulensuojana melonnassa.
Kävimme vielä kerran läpi yhteiset varusteet sekä kylmälaukkuihin pakattavat ruuat ja jaoimme ns. "yhteisen kuorman" useammalle kajakille.
Pakkasimme kajakit lähtökuntoon ja ennen puoli yhtätoista olimme valmiina lähtöön.

Oma "pakkaussysteemini" oli niin että vaihtovaatteet ja makuupussi oli pakattu vesitiiviiseen kassiin, jonka sijoitin kajakin peräosaan, kylmälaukku sopi vielä hyvin sen ja istuimen väliin. Kuivamuonat ja kaikki muut kuin majoittumisvarusteet olin pakannut rinkkaan, jonka sijoitin kajakin keulaan. Vaelluskota sopi hyvin sen perään osittain jalkojen väliin niin että kameraa saattoi vielä säilyttää jalkojen välissä helposti käsillä. Pakkaamisen jälkeen kajakin kansi vetoketjulla kiinni, jolloin kajakkiin jää vain istuma-aukko avoimeksi. Tauon aikana tarvitsi nostaa vain rinkka kajakista, niin oli kaikki tarpeellinen käsillä, yöpaikassa rinkka, kylmälaukku ja vaatekassi.

Alueella oli voimassa metsäpalovaroitus, joten varasimme mukaan keittimet ruuan valmistusta varten ja omasta mielestämme kaasuakin riittävästi. Muutenkin sääennuste näytti etelän lämpöihin tottuneille kohtuullisen viileältä, päivälämpötilat näyttäisi jäävän pääosin alle +10 asteen ja vähän vesisateitakin oli luvassa. Osa ruuista oli kuljetettu lähtöpaikalle jäisenä ja nyt ne pakattiin kylmälaukkuun ajateltuun käyttöjärjestykseen. Metsäpalovaroituksesta johtuen jouduin heti aluksi muuttamaan ennakkoon sovitun ruuan valmistusjärjestyksen, kun tiedossa oli että pannupitzan valmistukseen tarvitaan avotulta.

Lähtöhetkellä järven selkä oli varsin tyyni joten liikkeelle lähtö tapahtui ihanteellisissa olosuhteissa.
Ensimmäisen pätkän melottiin aika lailla suoraan itään ja melonta taukopaikalle Koivikko-Polukka saarelle vei aikaa n. tunnin, jonka jälkeen pidimme jalottelutauon. Pienen tauon jälkeen matka jatkui suunnilleen samalla suunnalla Selkä-Akusaaren eteläkärkeen, missä oli hyvä pitää välipalan puraisutauko. Sitten suunta muuttui jo hieman kaartaen kohti koillista ja Selkä-Reposaarta. Siellä pidetyn pienen jalottelutauon jälkeen  päivän viimeinen lyhkäinen osuus Keskimmäisen Reposaaren kaakkoispuolella olevalle pienelle saarelle, mistä löytyi sopivat paikat teltalle ja vaelluskodalle.
Veteen piirretty viiva kulki Kasariselän pohjoisosissa ja oli pakko todeta, että ilmeisesti  Kasariselkä rauhoittuu aina kun tulen sinne melomaan. Kolmas kerta ja jokaisella kerralla tuuli on lähes täysin tyyntynyt siksi aikaa kun olen siellä melomassa.
Ilta oli varsin viileä, pohjoistuuli oli iltaa kohti voimistunut ja
puhalsi nyt jo varsin kylmästi. Päivällisen valmistusvuoro oli Petrillä ja hirvikäristystä oli ruokalistalla.
Majoittumiseen olimme varanneet yhden tunneliteltan ja vaelluskodan, näin pääsimme majoittumaan kohtuullisen väljästi. Ensimmäisenä päivänä etenimme n. 14 km.

4.8. Kohti pohjoista, Kuuvan kanava

Herätys aamulla omaan tahtiin, samoin aamupalat jokainen hoiti haluamallaan tavalla. Leirin purku ja liikkeelle lähtö. Nyt pohjoistuuli oli jo ennusteen mukaisesti päässyt heräilemään. Muutaman sadan metrin melonnan jälkeen huomasimme että naapurisaaressa oli leiriytyneenä kanoottiporukka.
Ensimmäiset reilut 10 km saimme mantereesta hyvän tuulensuojan, mitä nyt muutamista pohjoispuolelle jääneistä lahdista tuuli sai jo vähän kerättyä voimia. Kaverini oli enemmän tai vähemmän kalastuskärpäsen puraisemia, joten heidän osallaan kalastus oli oikeastaan koko ajan käynnissä. Itse nautin katsellen maisemia ja katsellen kavereiden kalastusta.

Liikkeelle olimme lähteneet n. klo 09 seutuvilla, parin tauon ja noin 7h jälkeen saavuimme Kuuvan kanavaan. Heti kun meloimme kanavan suulta ulos, oli reipas n. 8m/s puhaltava pohjoistuuli ja sen nostamat aallot vastassa. Päätimme meloa kanavan edustalla n. 0,5km päässä olevalle saarelle arvioimaan jatkoa. Pienen tuumaustauon jälkeen päätimme jatkaa tuulesta huolimatta suunnitellulle yöpaikalle Koskivuonon pohjoisrannalla olevalle Pahtaniemelle. Kiersimme saaren etelä- ja itäpuolelta ja jäljellä olevasta n. 5km matkasta varmaan 4 km meloimme tiukkaan vastatuuleen. Loppuosalla Pahtaniemi antoi jo hyvän tuulensuojan ja
 loppuosan saimme meloa lähes tyynessä kelissä.

Vaikka sopivan tasaisia yöpymispaikkoja ei liikaa ollut niin molemmille majoitteille löytyi hyvät paikat. Tämän päivän siirtymään käytimme kaikenkaikkiaan yli 9h josta melontaan käytimme vajaa 7h, matkaa kertyi reilut 24 km. Sadekuurotkin kiersivät meitä aika hyvin, välillä näimme kyllä että lähelläkin satoi, mutta itse säästyimme sateilta oikeastaan kokonaan.
Kalamiehet olivat hoitaneet oman postinsa hyvin, tänään oli vuorossa herkullinen kala-ateria jonka Asko ja Markus yhdessä valmistivat, nyt en ole varma mutta taisi tälle illalle alkaa myös minun lätynpaisto urakkani. Illaksi tuulikin tyyntyi niin että meille kuoppainen Koskivuono rauhoittui illan aikana lähes tyyneksi.

5.8. Suolisvuono ja Suolistaipaleen autiotupa
Herätys totutusti varhain, aamupalat ja varusteiden pakkaus. Olimme hyvin tuulensuojassa, mutta kauempaa näki että pohjoistuuli on hyvin voimissaan. Reittisuunnitelmassa oli eteneminen Suolisvuonon itäreunaa, mutta päätimme jo lähtiessä että länsireunasta saamme paremman tuulensuojan. Pahtaniemen kierrettyämme pääsimmekin puskemaan vastatuuleen. Jonkin aikaa melottuamme näimme että rannalla on isompi melontaryhmä jotka olivat lähdössä liikkeelle. Iso ryhmä näytti etenevän vauhdilla ja ohittivatkin meidät reippaasti, ryhmässä oli kaiken kaikkiaan 16 melojaa, 10 yksikköä ja 3 kaksikkoa.

Naittuniemen niemennokassa pidimme pienen jalottelutauon ja jatkoimme matkaa. Naittusaaren jälkeen huomasimme että ryhmä ei ollutkaan kuin n. kilometrin meidän etupuolella ja olivat rantautumassa tauolle. Meloimme vielä hieman heidän pohjoispuolelle, Rautalahden pohjoisreunaan pitämään omaa välipalataukoa. Loppumatkan Suolistaipaleelle meloimmekin ryhmän kanssa suunnilleen samaa tahtia, paitsi loppupäässä jäimme keskustelemaan paikallisten asukkaiden kanssa pitemmäksi aikaa. Meloimme suoraan kodalle, koska tänään oli tilauksessa pannupitzaa. Melontaa kertyi tälle päivälle n. 21km ja melontaan käytetty aika oli reilut 7h ja tauot sen päälle. Kokonaisaikaa lienee kulunut n. 9h.


Välittömästi tulet kodan tulisijaan ja pitzan tekijä aloitti pitzan valmistuksen. Herkullisen pitzan ja jälkiruuan jälkeen siirryimme tyhjänä olevalle Suolistaipaleen autiotuvalle ja siirsimme kajakit valmiiksi Suolisjärven
puolelle odottamaan aamua. Autiotuvassa oli mahdollisuus kuivailla vähän kostuneita varusteita, tosin siltä osin tarpeet olivat melko vähäiset. Isomman seurueen vetäjä poikkesi jutulla ja katsomassa ilmatäytteisiä kajakkeja, samalla hän kertoi asiakkaidenkin olevan niistä kiinnostuneita ja saimmekin illan aikana useita kansainvälisiä vieraita.

6.8. Pienien koskien laskua ja jokijärvi melontaa oikeasti erämaassa
Aamulla aikaisin ylös ja sen seurauksena tuvassa heräsi kyllä kaikki muutkin. Aamupalan syönti, kajakkien pakkaus ja liikkelle jo reilusti ennen klo 08. Ilma oli varmaankin viileydestä johtuen vähän sumuinen ja kostea, pohjoistuulikin jaksoi puhaltaa mutta tänään se jäisi selän taakse.
Kalamiehillä oli pyydykset heti vesillä, itse nautin upeasta erämaisesta ympäristöstä.

 Suolisjärven kaakkois kulmasta lähtee Kyyneljoki laskemaan pienen kivikkoisen kosken kautta kohti etelää ja Inarijärveä. Meloskelin edellä ja kivien välistä löytyi hyvin melottava reitti ja jäin kosken alapuolelle odotelemaan ja kuvaamaan kavereiden tuloa. Kosken jälkeen reilun
puolenkilometrin päässä menee poroaita Kyyneljoen yli, samaan kohtaan on rakennettu vaeltajille joen ylitystä varten kävelysilta, jonka alta oli hyvä laskea kajakeilla. Vielä muutamia matalia kivikkoisia mutta kajakeilla laskettavia koskia kunnes saavuimme Kyyneljärven pohjoispäähän.

Erämaista järveä saimmekin meloa n. 9km kunnes saavuimme Keinolahdesta Inarijärveen laskevan kosken suulle. Olimme sopineet että laskemme kosken alas ja jäämme sen jälkeen pitämään pienen välipala tauon.
Tauon jälkeen olikin edessä muutamia vanhoja asuinpaikkoja. Ainakin jollain mökillä näytti olevan myös asukkaat paikalla. Vironiemen ja Kyynelniemen asuinpaikkojen jälkeen saavuimme Kyynelvuonolle. Koillistuuli joka oli hivenen auttanut meitä jo päivän mittaan pääsi nyt kunnolla avuksi, kun meloimme vuonoa pitkin seuraavalle taukopaikalle Aikionniemen eteläkärkeen. Yöpaikkaa olin suunnitellut Aikonlahden seutuville, mutta matka eteni mukavasti niin päätimme jatkaa vähän pitemmälle. Kartan mukaan olin jo aiemmin katsonut että Saijetsinlahti ja Karhusaaret näyttäisi antavan hienot puitteet leiriytymiselle. 30 km ja vajaan  8h melonnan jälkeen löytyikin hyvä leiripaikka, johon oli pöytä ja penkitkin meille valmiiksi rakennettu, tarpin kun vain viritti katoksi niin oli leiri valmis. Teltalle ja kodallekin löytyi hyvät paikat, tässä olikin tarkoitus yöpyä seuraavat kaksi yötä. Ruuan valmistusvuoro oli tällä kertaa minulla, käristin ja haudutin kilon poronkäristystä, keitettiin muusi ja survottiin puolukat, ja tietysti myöhemmin lätyn paisto jälkiruuaksi. Yksinkertaiselta mieheltä ei voi kovin monimutkaista ruokaa tilata. Iltatouhuissa ja maisemista nauttiessa aika vierähti nopeasti, toiset olivat jo siirtyneet yölevolle, kello näytti puoltayötä kun itsekin päätin kallistua vaaka-asentoon.

7.8. Karhusaaret ja Surnuvuono

Yllätys yllätys, nukuin seitsemään asti ja toinen telttakunta oli jo aamupalalla kun siirryin kodasta leiripaikalle. Tänään oli vuorossa melontaa keveämmällä kuormalla, kun leiripaikka jäi odottamaan paluuta päivän retkeltä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus käydä Surnuvuonon pohjukassa katsomassa Surnukoskea, mutta olimme myös pohtineet mahdollisuutta jatkaa siitä vielä Surnukönkäälle.
Liikkeelle lähdimme kahdeksan maissa kiertäen Karhusaarten väleistä. Todella karua ja kaunista, tuli sellainen tunne että tänne vielä varmasti palaan tulevaisuudessakin nauttimaan näistä upeista maisemista. Birgitniemen kierrettyämme saavuimme Surnuvuonoon. Kohtuullisen hyvässä kelissä saimme tänään meloa, reilun kolmen tunnin melonnan jälkeen saavuimme Surnukosken juurelle. Rantauduimme, kävimme kävellen katsomassa Surnukoskea ja PitkäSurnujärveä. Sen jälkeen keittelimme kahvit ja söimme välipalaa. Samalla laskeskelin että jos päättäisimme käydä Surnukönkäällä niin olisimme takaisin leirissä illalla joskus kahdeksan yhdekän seutuvilla.
Olimme yksimielisiä siitä että jätämme Surnukönkään katsomisen jollekin tulevaisuuden reissuista ja lähdimme melomaan takaisin kohti leiripaikkaa.
Kertyi näinkin tälle päivälle n. 22km melontaa. Markuksen ruuanteko vuoro oli vielä hoitamatta ja saavuttuamme leiripaikalle alkoikin hirven sisäfileen käsittely välittömästi ja jälleen kerran myös lättyjä oli jälkiruuaksi tarjolla. Jo vuosikausia harrastamani tuoreen lihan jäädyttäminen reissuun on osoittautunut hyväksi keinoksi monipuolistaa ruokavaihtoehtoja kesäajan retkeilyssä.

8.8.  Reissu on kääntynyt jo paluumatkalle 

Aamurutiinit, leirin purku ja kohti lähtöpaikkaa. Tuuli oli sinnikkäästi pysynyt koillisen suunnalla, joka tarkoitti meille hyvää takatuulta isolle osalle päivämatkaa. Ensimmäisenä tavoitteena oli Pisteriniemen autiotupa .  Sinne saavuttuamme viritimme tulen sekä takkaan että kaminaan. Oli hyvää aikaa valmistella välipalaa ja kuivatella kostuneita varusteita. Reissukaverit juhlistivat tätä hetkeä ottamalla vielä hyvät päiväunet lavereilla.

Pitkän ja hyvän tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, yöpaikka oli vielä mietinnässä, vaihtoehtoja kyllä oli katsottuna. Yhden välitauon jälkeen melonta jatkui ja loppujen lopuksi meloimme yöpymään samaan paikkaan missä olimme reissun toisena aamuna nähneet kanoottiporukan leiriytyneen eli Rannimaisen Reposaaaren kaakkoispäähän. Toiseksi viimeiselle päivälle kertyi melontaa n. 25km, joka sujui leppoisasti myötätuuleen edeten. Reissun viimeisen illan kunniaksi sääkin suosi loistavasti, saimme nauttia koko reissun hienoimmasta illasta ja upeasta auringonlaskusta. Ja edelleenkin oli metsäpalovaroitus voimassa. Tietysti illalla piti lätyt paistaa ja totesimme että vielä on kaasua sen verran jäljellä että saamme aamupalan ja aamukahvit vielä valmistettua. Viimeisen illan kunniaksi Asko viritti itselleen riippumaton rantatontille nukkumapaikaksi, mutta me muut nukuimme jo totuttuun tapaan teltassa tai kodassa.








9.8. Ei makeaa mahan täydeltä

Aikainen ylösnousu, aamupalan ja kahvin valmistus viimeisillä kaasuilla. Lieneekö meillä ollut jo kiire kotiin kun viimeisenä aamuna starttasimme liikkeelle aiemmin kuin yhtenäkään muuna reissuaamuna. Paluureitin olin alunperin jo suunnitellut niin että se on sen verran suojainen että se olisi melottavissa huonommallakin kelillä. Vaikka olimmekin loppumatkasta hieman poikenneet
 alkuperäisestä suunnitelmasta niin loppu mentiin taas lähes suunnitelman mukaan, tosin osa matkasta oli jo melottu edellisenä päivänä.
Tuuli kävi koillisesta ja muutamista saarten välistä saimme vähän takaviistosta vielä aaltojen ja tuulen apua (tai haittaa) kotimatkalle. Itse ainakin vähän haikein tunnelmin meloskelin kohti lähtöpaikkaa.
Hieno viikko takana vaikka sääolosuhteet eivät olleetkaan aivan meidän puolella. Noin kolme tuntia, yksi tauko ja 14 km niin saavuimme rantaan.
Vaikka reissun tavoitteena ei ollutkaan kerätä kilometrejä, niin seitsemän melontapäivän aikana olimme meloneet yhteensä n. 150 km.
Nopeasti varusteet kajakeista, kajakit kasseissa auton perään ja yksi kajakki auton katolle. Suuntasimme kohti Inaria, mistä tilasimme ennakkoon saunan ja saunan jälkeen ajelimme Ivaloon syömään ravintola Kultahipusta lounasta seisovasta pöydästä. Ja sitten kohti etelää.
Mukavassa porukassa mukava reissu, ei lähtenyt lapin kuume tälläkään reissulla. Eiköhän tämän seurauksena ole edessä taas uuden reissun suunnittelu.

Reissun valokuvat

Reissukaverin blogi (Tervastulia) samalta reissulta: Tervastulia

Reissukaverin tekemä video reissusta: Inarijärvi video