perjantai 10. heinäkuuta 2015

Koiran elämää ja vähän koiran omistajankin

Kesäkuun alussa tullut sooloilija on pitänyt mielen virkeänä ja vapaa-ajan ongelmat kaukana.
Tosin retkeilyä ei ole edes paljoa miettimään, onneksi kuitenkin vähän on ajatusta liikkunut siihenkin suuntaan.
Kaksi kertaa viikossa käyn maastossa harjoittelemassa Soolon kanssa ja kerran koulutuskentällä, siihen kun lisää muut harjoitukset päälle, niin ei siinä enää paljoa vapaa-ajan ongelmia jää ratkottavaksi.

Soolon osalta voi tässä vaiheessa jo todeta, että kasvattaja tunsi koiransa ja sain juuri sellaisen koiran kuin hän kertoi sen olevan. Itsevarmuutta koiralla riittää niin, että sen on käynyt ääneen toteamassa jo vaikka kuinka moni "ammattilainen". Eli haasteita tulee riittämään pitkälle tulevaisuuteen, mutta samalla myöskin mahdollisuuksia.
Ompahan samalla tullut Roninkin kanssa taas treenattua pitkästä aikaa vähän erilaisia juttuja.

Onneksi ei tullut heinäkuun helteitä, nyt riittää tuskanhiki, tällä hetkellä on nimittäin muutaman viikon vielä mukavasti lisähaastetta, kun hoitelen työ, kotiasioiden, Soolon kouluttamisen ym lisäksi neljää muuta koiraa. Viiden koiran lenkkeilytttäminen yhtäaikaa on kuitenkin osoittautunut ainakin tähän asti helpommaksi, kuin mitä sitä etukäteen kuvittelin. Kaiken lisäksi yhteistyömme näyttää päivä päivältä kehittyvän hyvään suuntaan. Mahtaisikohan näistä saada koulutettua koiravaljakon?

Ei sentään retkeily ole kokonaan unohtunut. Tämän hetken "kiveen kirjoitettu" suunnitelma ensi kevään vaelluksesta kertoo, että hiihtelen ainakin 1/3:n toukokuusta tunturissa, eli ensi toukokuulle on yöpakkasia ja auringonpaistetta tilauksessa.

Tälle syksylle on erilaisia hajanaisia ajatuksen viritelmiä pikkuhiljaa nousemassa.
Ehkä vähän melontaa, vähän patikointia, ja molempia samalle reissulle ...
Ainakin yksi alue on nyt mielessä, kun ensin menee yhdelle suomen kahdestatoista tunturilammesta, kävelee Kolkontuntuista rinnettä vähän etelään, sanoo ensin vain Pikkupoikkipuoleisen sanan ja sitten heittäytyy kokonaan Poikkipuoleisen rannalle, niin sieltä löytyy sopiva kota yhdeksi yöksi.
Sen eteläpuolelta löytyy mielenkiintoinen luonnosuojelualue ja taas luoteis ja pohjoispuolelta löytyy myöskin mielenkiintoista ja hyvinkin karua maisemaa.

Eli ei tässä retkeilyä ole kokonaan unohdettu, vaikka "pinnalla" onkin nyt vähän nämä koira asiat ja retket onkin olleet vähän cityretkiä, kuten kuvista näkyy.




Tämmöistä murinaa täältä taas pitkästä aikaa.