perjantai 9. elokuuta 2024

Vätsärin ruuhkissa

 Reissun suunnittelua

Jo monilta melontareissuilta tutun kaverin, Petrin kanssa sovittiin että tämän kesän melontareissu suuntautuu taas Vätsäriin. Saimme reissulle vielä vahvistukseksi Jaskan niin lähtökohdat reissun suunnitteluun oli olemassa. Meillä Petrin kanssa on Advanced Elements convertible kajakit ja Jaskalla on inkkari kanootti. Ajateltiin suunnitella reissu niin että inkkaria ei oteta mukaan. Päädyin sitten ratkaisuun hankkia itselleni  Saimaa Trek packraft in. Hankinta "listalla" packraft on ollut jo pitempään ja päädyin tähän ajatuksella että hankin niin kevyen ja pieneen tilaan pakattavan, että sen voi halutessaan pakata mukaan rinkkaan joskus jos vaelluksella on tiedossa vesistöjen ylityksiä. Lisäksi tähän valintaan oli helppo päätyä, kun kajakkimme on helposti muutettavissa yksiköstä kaksikoksi. Se antoi mahdollisuuden tarvittaessa muuttaa packraft  hinattavaksi tavaran kuljetus lautaksi.

Reissun suunnitteluun liittyi muutamia perusajatuksia: suorittamaan ei olla lähdössä, sen voi tehdä kotona. Lähtöpaikka Semekurtan poroerotuspaikka, kun meistä vain minä olin vieraillut Routasen kurulla ja nyt se oli reissun "pääkohde". Ei mitään tarkkoja päiväsuunnitelmia, mennään tilanteen ja tuntemusten mukaan, nautiskellen, aikaa reissuun oli varattu 6 - 8 pv. Ja myös niin että reissun noin puoliväliin on varattu aikaa myös jalkaisin tutustua ympäristöön. Ajankohta jo aiemmista reissuista hyväksi havaittu heinä-elokuun vaihde, silloin ei yleensä hyttyset juurikaan kiusaa reissussa.

Reissuruuat: sama jo perinteinen kaava, jokainen huolehtii vuorollaan koko porukan pääruuan, tällä kertaa se tarkoitti että jokainen mietti ruuat kahdelle päivälle ja loput tarvittaessa soveltaen. Matkalla mietitään muut kuin kylmänä säilytettävät ja kuivatut ruuat ja hankintaan ne yhdessä. Ruokiin liittyy myös usein käyttämäni ajatus, reissussa ei saa syödä huonommin kuin kotona. Hyväksi havaittu tapa kesäretkeilyyn on ollut että viedään ruuat jäisenä maastoon, niin ei tarvi kaikkia reissueväitä kuivatella. Ruokalistalle kertyi parille eka päivälle hyvät hirvenliha pihvit muusin ja kermakastikkeen kera, sitten oli vuorossa kanafileet uusien perunoiden kera, tämän jälkeen naudan filepihvit edelleen uusien perunoiden kanssa ja sen jälkeen siirryttiin kuivattuihin ruokiin. Myöskin grillimakkarat, levitteet yms lähti jäisenä maastoon, varovaisesti laskien kylmälaukussa oli lähtiessä jäisenä 2kg lihaa, 3kg grillimakkaraa, 1kg levitteitä, vajaa 700g pekonia. Muut ruuat perinteen mukaan Ivalosta ruokakaupasta.

Reittisuunnitelma: Yritin miettiä jotain uutta aiemmista reissuista poiketen, ettei tarvi koko reissua tehdä tutuissa maastoissa. Luonnollisesti väkisinkin tulee kuljettavaksi myös tuttuja paikkoja, kun melonta osuudet suoritetaan pääosin vettä pitkin, joka tosin ei ole niin itsestään selvää kun ollaan Vätsärissä. Alla kuvassa reissusuunnitelma, kuvat avautuu omalle sivulleen isompana, kun sitä klikkaa hiirellä.


 

Viikko ennen lähtöpäivää oli ollut pohjoisessa todella lämmin ja lähes koko lapinläänin alueella oli metsäpalovaroitus joka ennusteiden mukaan jatkuisi koko reissumme ajan, joten varauduimme siihen että saamme kaikki syömiset valmistettua kaasukeittimellä. Samoin varasin reissulle mukaan veden puhdistusvälineet (minulla vastaava kuin linkissä, mutta 10 L pussilla) kun oletimme järvien vesien olevan huomattavan lämpimät ja halusimme minimoida mahataudin riskit. Ennuste näytti meille että parin todella lämpöisen päivän jälkeen lämpötila alenisi miellyttävämmälle tasolle, päivisin alle 20 astetta.

26.7. Reissun lähtöpäivä

Petri starttasi Vihdistä aamupäivällä, nappasi Jaskan kyytiin Hämeenlinnasta ja suurinpiirtein suunnitellusti puolen päivän maissa pääsimme pakkaamaan varusteita retkeilyautooni. Vielä ruuan syönti ja lähtökahvit ettei tarvi olla heti pysähtymässä. Startti noin klo 13, tässä kohti arvio että noin puolenyön maissa olisimme Sodankylän kohdalla. Sieltä oli nimittäin tarkoitus saada takaisin kaverille lainaamani Garminin satelliitti gps, niin ei olla turvallisuusmielessä vain kännyköiden varassa. Muutama jalottelutauko ja samalla kuskin vaihto ja suunnitellusti puolenyön maissa Sodankylässä. Sitten vielä pikkupätkä ajoa (n. 40km) ehkäpä jo perinteiselle yöpaikalle Vajukosken rannalle Cafe Mariannan viereiselle parkkipaikalle.

27.7.

Aamulla noin klo 08 olimme Ivalossa ja kävimme syömässä Hotelli Kultahipussa aamupalan. Vaikka aamupala seisovasta pöydästä on varmasti riittävän tukeva, niin mielestäni se on huomattavan ylihintainen, voi olla että tämä kerta oli tähän hätään viimeinen aamupala tuossa paikassa. Tämän jälkeen kauppaan tekemään viimeiset hankinnat. Ivalossa ja Inarissa on hyvätasoiset S-marketi ja K-kaupat, joten sen puolesta voi kaikki muut kuin jäädytetyt ruuat hankkia paikallisesti. Sitten vielä pikku ajomatka lähtöpaikalle, vain reilu 150km ja noin 2h. 

Semekurtan poroerostuspaikalla olimme joskus puolen päivän seutuvilla, autoista päätellen näytti muitakin olevan maastossa. Varusteiden läpikäynti ja katsoimme vielä että mitä yhteisiä varusteita otetaan mukaan ja mitä ylimääräistä jätetään autolle. Vätsärin melontavaellus tarkoittaa ainakin meillä sitä, että varusteet pitää olla niin pakattuna että ne on helppo pakata melonnan ajaksi ja myös helppo nostaa kantoon maakannaksille. Hyvin toimivaksi on osoittautunut tapa pakata kaikki varusteet rinkkaan, kylmälaukku jää erilliseksi kannettavaksi, niin saa pidettyä kaikki kylmät eväät samassa "paketissa" ja kyseisen päivän tarvikkeet pakataan omaan pieneen kylmälaukkuun.

Hyväksi aiemmin havaitsemamme reitin mukaan parkkipaikalta n. 1,2km matka ensimmäisen vesistön rantaan. Ensin varusteet lähtöpaikalle, juuri ennen perille tuloa ensimmäiset kohtaamiset, kaksi miestä myös lähtöpuuhissa. Sanoivat olevansa tekemässä nyt viimeistä reissua Vätsäriin, kuulemma ikä painaa (tosin totesin heidän olevan minua nuorempia) Sen jälkeen palasimme hakemaan kajakit, jotka vedimme lähtöpaikalle. Aluenperin tuo reitti löytyi oman "karttatiedustelun" avulla, kun erilaisten Youtube kanavien kertomat vaihtoehdot osoittautuivat varsin haastaviksi vaihtoehdoiksi, edelleen suosittelen tätä.

Tapaamiemme miesten alkureitti Sollomusjärvelle asti oli sama kuin meillä, he näyttivät juuri rantautuvan ensimmäisen lammen yli melonnasta vastarannelle kun saavuimme rantaan kajakkien veto puuhasta. Laitoin packraftiin ilmat ja lastasimme varusteet kyytiin. Noin 2h autolta lähdön jälkeen olimme valmiina ensimmäiseen melontapätkään, 500m melontaa, 100m tavaroiden siirtoa, 400m melontaa, 200m tavaroiden kantamista, Sollomuslompolon rantaan, sellaista on melontaretkeily Vätsärissä. Sitten hyvin ansaittu kahvitauko ja samalla kannaksella näytti taukoilevan myös edellämme lähteneet. Mittasimme järviveden lämpötilan ja se oli oli n. 24 astetta, tämä vahvisti ajatuksen suodattaa kaikki juomavesi, mitä ei keitetä. Kahvin jälkeen pienet nokoset, varusteet kulkupeleihin ja eteenpäin, mutta ei se aina niin helppoa ole. Sain jalkani tarttumaan istuimen kiinnitysliinaan ja sukelsin pää edellä järveen. Uinti rantaan ja uusi yritys, kunnes huomasin että silmälasit puuttuu. Lasien metsästys pohjasta vei tovin aikaa ja niiden sukellus sieltä sitten ylös ja taas eteenpäin. Tauolla olimme sopineet että heti kun löytyy hyvä leiripaikka niin jäämme siihen yöksi. Pieni kannas ylitettäväksi ja siirryimme Sollomusjärvelle. Vastarannalla näkyi mukavan näköinen hiekkaranta vähän sivussa suunnitellulta jatkoreitiltä. Suuntasimme sinne, löytyi vanha leiripaikka, valmis tulisija jota tosin emme voineet nyt käyttää kun on metsäpalovaroitus päällä. Syöntiä, turinointia ja ympäristöön tutustumista. Mukava harju rantakaistaleen takana, poro ja kuukkelit kävivät toivottamassa tervetulleeksi Vätsäriin. Upea ilta ja auringon lasku, aurinko horisontin takana tähän aikaan jo melkein puolituntia.Kuvassa eteläisempi viiva Sollomusjärvellä on aloitusreitti ja keltainen nuoli näyttää 1. yöpymispaikan.


28.7. 

Heräsimme noin klo 07, aamupala, leirin purku ja liikkeelle n. 8:30. Pikku melonta pätkä, maakannaksen ylitys, pikku melonta, sitten 500mm tavaroiden kantamista ja Kantapääjärvellä pääsimme melomaan jo yli kilometrin pätkän. Itärannalla näytti olevan ainakin kahden teltan leiri ja muutama ihminenkin siellä näytti olevan. Sadan metrin kannas ja noin kilometrin melonta Saarijärveä pitkin, josta parin kannaksen kautta Peten Harrijärvelle. Peten Harrijärven pohjoispäästä suunta itään ja kohti Pikku Tuulijärveä. Jos Peten Harrijärvi oli heinäinen ja matala niin Pikku Tuulijärvi oli upean karu ja se liittyy pienen kosken kautta Tuulijärveen. Tuulijärven lounaiskulmassa kosken juurella pidimme kahvinkeitto tauon, sen jälkeen olikin edessä reissun tähän asti pisin melontapätkä, noin 5km. Lievää jännitystä melontaan toi selän takana jyrisevä ukkonen, tummat pilvet ja näkyvät sateet kauempana selän takana. Meloimme järven kaakkoisrannan tuntumassa ja olimme valmiina rantautumaan, mikäli ukkonen olisi meidät saavuttanut. Nyt oli hyvä vertailla kajakkien ja packraftin melonta ominaisuuksia, Jaskaan verrattuna, jolla oli vähän pidennetty mela, minun piti meloa lähes tuplaten nopeammalla tahdilla ja Petriin verrattuna noin 50%, enkä siltikään oikein pysynyt mukana. Tässä kohti olimme jo sopineet, että kun saavumme Iso Rovijärvelle lähtevän ylityspaikan luo niin katselemme siitä sopivan leiripaikan. Tuulijärvi oli täältä koillisrannaltaan oikeastaan koko matkan todella matala, rannoilla pitkästi hienoja hiekkarantoja.

Rantautumispaikan vieressä olevalla varsin suositulla leiripaikalla pitkässä niemennokassa näytti olevan pari kanoottia ja telttaa ja jos oikein muistan niin kuusi ihmistä. Iso-Rovijärvelle lähtevän polun läheisyydestä, sen eteläpuolelta metsästä löysimme sopivan suojaisen leiripaikan niin asetuimme sinne. Tuulijärveltä Iso-Rovijävelle on polkua pitkin hieman vajaa 2km matka ja nousumetrejäkin kertyy n. 45m. Välillä on kolme lampea, jotka ajattelimme mennä meloen. Ruokailun jälkeen kävimmekin hoitamassa melontavälineet ensimäisen lammen rannalle, sinne kun reilun 500m:n matkalla kertyy tuosta kokonaisnoususta jo yli 30m, se helpottaisi merkittävästi aamun lähtöä. Sen verran nettikin toimi, että pääsimme päivittämään sääennusteen ja huomasimme iloksemme että metsäpalovaroitus oli nyt poistunut. Valmistimme mahdollisimman turvallisen tulisijan, kiven päälle kivillä ympyröiden, mutta nuotion kanssa emme jaksaneet tänä iltana alkaa värkkäämään. Ennen nukkuman menoa kävimme vielä uimassa, toiveena että se vähän viilentäisi ennen nukkumaan menemistä. Seuraavalle päivälle pitäisi olla jo tiedossa vähän viileämpää keliä. Kuvassa alla päivän kulkureitti.



29.7.

Yöllä taas sateli jossain välissä vettä, unta riitti noin klo 06 jonka jälkeen rauhallinen aamu. Tavarat kantoon vähän ennen klo 09, kantamista, melomista, kantamista, vetämistä, jne  ja noin kahden tunnin kuluttua olimme Iso-Rovijärven rannalla. Totesimme että kahvin edestä on kyllä nyt tullut ja pidimme kahvitunnin, sen se ainakin vaati aikaa. Sitten olisi edessä reissun pisin melontaosuus (palatessa sama myös takaisin) noin 6,5km. Olin ajatellut että leiriydymme kahdeksi tai kolmeksi yöksi Pikku-Rovijärven itäpään seutuville. Hetken melottuamme tuli ensimmäinen vastaantulija tälle päivää, yksinäinen miesmeloja packraftilla. Noin puolitoista kilometriä melottuamme näimme pohjoisrannalla kahden teltan leirin,  missä näytti olevan pari kanoottia ja puolikymmentä henkilöä. Siitä hetken päästä meloi meitä vastaan kaksi miestä packrafteilla. Päästyämme Iso-Rovijärven itäpäässä olevalle järven kapeammalle osalle, katselimme sopivan paikan pysähtyä makkaranpaisto tauolle, se tauko kestikin lähes 1,5h. Tauon aikana ohi meloi aiemmin näkemämme leirin väkeä, ensin toisessa kanootissa kaksi miestä ja jälkimmäisessä kolme miestä, näytti olevan uistimen veto käynnissä. Mukava edetä nautiskellen, kun ei ole kiirettä minnekään. Sitten oli edessä Iso-Rovijärven ja Pikku Rovijärven väliset kannakset, joiden yli vetäisimme kajakit ja nostin packraftin. Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme päivän melontatavoitteessa ja hyvä leiripaikka löytyi ennakkoon ajattelemastani paikasta. Rakensimme leirin pystyyn, ruokailua ja ruuan laittoa varten oma katos, siitä vähän matkan päähän vaelluskota yöpymistä varten ja Jaska viritteli riippumaton sopivaan paikkaan siihen lähelle. Ruokailimme ja katselmoimme ympäristöä, kalastaakin yrittelimme, huonoin tuloksin, Petri sai yhden hauen, muuta kalaa ei tarttunut kiinni. Sekin tuli todettua että kun leiripaikasta nousi n. 150m harjun päälle, niin puhelimeen löytyi 4g-verkko. Aika monessa muussakin paikassa tuntui puhelimen kuuluvuus löytyvän, onneksi puhelinta voi pitää lentotilassa. 

Illan aikana leiripaikan ohitti vielä pari kulkijaa, jotka olivat matkalla kohti Jäämerta, toinen meloi packraftia ja toinen sub-lautaa. Olimme tässä vaiheessa jo todenneet että olemme melkoisella ruuhka-alueella vaikka luulimme olevamme erämaassa. Myöhemmin illalla lähdimme vielä patikointi reissulle, kiersimme järven eteläpuolelle ja nousimme Hirvasselän päälle. Täältä löytyikin hienoa tunturinummea, joka poikkeaa melkoisesti Vätsärin tunnetummasta kivierämaasta. Täältä avautui muutenkin hienot maisemat, poikkesimme katsomassa Hirvajärveen puron kautta laskevia lampia ja sen jälkeen siirryimme Hirvasjärvelle. Sen itäpäässä näytti olevan myös telttaleiri, ilmeisesti ainakin kota ja teltta. Heittelimme virveleillä jonkin aikaa ja pari alamittaista taimenta kävi rannalta hakemassa vauhtia. Muutamia tärppejä ja uistimen seuraajiakin näkyi, mutta kovin oli hiljaista. Lieneekö lämpimillä vesillä ja koillistuulella siinä joku osuus? Paluumatkalla oli vielä hyvä kuvailla pohjoiseen avautuvaa maisemaa ja alhaalla olevaan leiriämme. Nyt ilma oli jo selkeästi viilemäpi ja jäämereltä puhaltava tuuli tuntui varsin raikkaalta. Kuvassa päivän melonnat ja iltalenkki.

30.7.

Aamulla taas varhain ylös, aamupala ja päivärepun pakkaus. Tänään tavoitteena katsella Routasen kurun maisemia. Lähdimme kahdella kajakilla liikkeelle, toinen kaksikkona ja toinen yksikkönä. Meloimme neljän eri lammen itäpäähän päätyen Ristijärven länsipuolella olevalle 152.2 korkealla olevan järven itäpäädyn eteläreunaan. Siitä patikoimme Ristijärven rannalle ja kiersimme sen rantoja pitkin Ristijärven etelä "siiven" suu aukolle. Samalla näimme leiripaikkamme ohi meloneiden kavereiden katselevan Ristijärveä sen pohjoisreunalta. Siitä kiipesimme ylös katsomaan jylhiä maisemia pitemmälle etelään. Sopivaa kivisiltaa pitkin pääsimme siirtymään tämän etelähaaran itäpuolelle ja patikoimaan sieltä vesiliukumäkenä tunnetun vesiputouksen kohdalle. Tässä näytti olevan vanha nuotiopaikka ja katselimme ympäristöstä sen verran puuta, että saimme makkarat paistettua ja keitettyä kahvit. Tauon aikana nämä aiemmin näkemämme melojat meloivat järven luoteiskulmaan ja lähtivät siitä siirtämään tavaroitaan kohti Routasenkurua. Tauon jälkeen kiersimme järven 137.1 sen länsipäädyn kautta ja jatkoimme Routasen kurun alkupäähän ihmettelemään sinne virtaavaa putousta ja kurun jylhiä seinämiä. Siellä ollessamme oli ylävirran puoleiselle tasanteelle ilmestynyt kaksi ilmeisesti patikoimalla kulkevaa vaeltajaa. Lähdimme paluumatkalle oikaisten ensin järven 137.1 luoteiskulmaan ja siitä edelleen länteen olevan kurun kautta kajakeille. Kaverit keräili samalla maastosta kajakin kannelle vähän kelopuita leiripaikan polttopuuksi.  Mahdollisesti reissumme aikana oli leiripaikkamme järven toiselle puolen tullut kolmen nuoren miehen ryhmä. Ihmettelimme että mistä kuuluu puhetta ja hetken päästä näkyi miehet rannalla. Taas kerran leppoisa ilta ja hyvissä ajoin nukkumaan. 

31.7.

Paluumatkalle

Edellisinä päivinä jo alkanut voimakas koillistuuli jatksoi vaan puhaltaa, tuulen nopeus n. 6 - 7m/s.  Reittimme kannalta se tarkoitti alkumatkasta sivu taka tuulta, Iso Rovijärven loppupäässä aika reipasta sivu tuulta ja jos jatkaisimme Tuulijärven yli niin siellä tuuli saisi kerättyä voimaa jo noin kahden kilometrin matkalta. Pikku Rovijärven länsipäädyn lähelle laskee Hirvasjärveltä laskupuro. Puron suulla näytti olevan retkeilyryhmä sen näköisenä että päättelimme heidän odottavan lentokyytiä. Iso Rovijärven leveämmälle osalle meloessa totesimme että tulomatkalla näkemämme leiri oli purkuvaiheessa. Loppupätkä Iso Rovijärveä oli reipasta keliä, kun koillistuuli sai jo vähän toistakilometriä etäisyyttä kerätä voimiaan. Äänistä päätellen vesitaso kävi hakemassa kyytiä odottavat matkaansa. Hieman ennen rantautumista näimme kun järven länsirantaa kohti koillista kulki rinkan kanssa kulkija. Rantautumisen jälkeen siirryimme läheiselle vanhalle nuotiopaikalle kahvinkeitto ja makkaran paisto tauolle. Tauon aikana saapui samaan valkamaan aiemmin näkemämme leirin väki, viisi miestä ja kaksi kanoottia. He lähtivät viemään omat varusteensa Tuulijärvelle ja tauon jälkeen mekin lähdimme samoissa merkeissä liikkeelle, me tosin veimme omat varusteet ensin noin 500m:n päässä olevan lammen rantaan ja palasimme hakemaan kajakit. Packraft huilasi vetämisen aikana toisen kajakin päällä. Sitten varusteet kyytiin, pätkä melontaa, vajaa 100m kantamista, 150m melontaa, 50m kantamista ja 250m melontaa. Näillä main takaa ilmeistyi pari rinkan kantajaa, joilla oli sama suunta kuin meillä. Noin 500m matka alamäkeen varusteiden kanssa, jotka jätimme vähän matkan päähän rannasta, ajatuksella että jos yöpyisimme samassa paikassa kuin tulomatkalla. Palatessamme hakemaan kajakkeja, tuli kanoottiporukan kanootit ja miehet meitä jo vastaan. Vedimme kajakit Tuulijärven rantaan ja katselimme sääennustetta että tuuli ei heikkene edes yöksi niin päätimme vielä ylittää Tuulijärven. Kanoottiporukka löysi telttasaunan kiukaan ja -rungon niemennokasta ja päättivät jäädä siihen saunomaan. Haimme tuulensuojaa itärannalta pistävästä niemennokasta ja samalla pääsimme tekemään tuon pahimman ylityksen taka sivutuuleen, vaahtopäät olivat täällä jo kohtalaiset, kun tuuli sai melkein 2km tilaa kerätä voimiaan. Ylityksen jälkeen siirryimme vielä Pahtareikäjärven puolelle ja sen pohjoisrannalta ensimmäisestä niemennokasta löytyi sopiva suojainen leiripaikka. Nousin illan aikana leiripaikan itäpuolella olevan harjun huipulle. Silläkin harjulla on hieno pahtaseinä länsirinteessä, vaikka karttaan sitä ei ole merkitty. Harjun huipulta avautuu puiden välistä näkymä Tuulijärvelle. Täältä löytyy myös hyvin kelottunutta puuta, jos jollain on leiripaikalla pula polttopuusta. Illan aikana vastatuuleen kohti Tuulijärveä ponnisteli kaksi packraft melojaa, kello oli silloin jo n. 20:00 seutuvilla niin koitimme arvella että minne he olivat menossa yöpymään. Tuulijärven ylitys ei liene olisi kovin helppo ja tuulesuojaisen yöpaikan löytyminenkään ei kovin helppo tehtävä. 

1.8.

Viiden maissa loppui uni ja vähän ennen klo 08 olimme jo melomassa. Pahtareikäjärven jälkeen maakannaksen ylitys pikku lammelle ja sen jälkeen n. 400m:n vähän haastavampi maakannas, jyrkkä nousu, kivinen reitti ja erittäin jyrkkä lasku Pätsikotajärven itäpäähän. Pohdittiin vielä kerran aiemmalla reissulla tekemämme reissuvalinta, missä kiersimme korkeimman vaaran pohjoispuolelta. Kultaako aika muistot vai muistammeko oikein, mielestämme se oli parempi reitti vaikka olikin vähän pitempi. Maasto antoi melko hyvin tuulensuojaa melontaan, mutta Pätsikotajärven länsipäässä tuuli pääsi jo hieman puhaltamaan, onneksi selän takaa. Pieni kannas ja Kurttejärvelle. Siinäkin alkuosa tuulensuojassa mutta noin puolivälistä alkaen vaahtopäät antoivat meille vauhtia kohti järven lounaispäätyä. Rantautumisen jälkeen pakkasimme päiväreppuun ruoka- ja kahvitarpeet ja kävelimme autiotuvalle tauolle. Tupakirjan mukaan varsin vilkas autiotupa, mutta nyt ei ketään paikalla. Siellä ollessa yksi rinkka vaeltaja poikkesi paikalla mutta jatkoi kohta matkaa kohti Semekurttaa. Tauon jälkeen taas vesille, Sollomusjärvelle myötätuuleen melomaan. Suunnilleen samoihin aikoihin vastarannan suunnalta näytti tulevan melojia meitä vastaan. Kauempaa katsoen näytti että liikkeellä oli kaksi melojaa kanootilla ja yksi packraftilla. Meidän katsoman  mukaan näytti että he yrittivät nousta vastatuuleen mutta lopulta käänsivät kuitenkin suunnan etelään saaden myötätuulen ja rannan antaman suojan. Pieni kannas Sollomuslompolon koilliskulmaan, melonta lompolon yli, toiseksi viimeinen kannaksen ylitys, pätkä melontaa siirtyminen viimeiselle lammelle. Rantautumisen jälkeen varusteet kantamiskuntoon ja kohti autoa. Sitten kajakkien vetäminen vielä autoille ja reissu alkoi olla paketissa. Mukava reissu hyvässä porukassa.

Nitsijärvelle saunomaan, Inariin syömään ja pätkän matkaa ajoa kotiinpäin.

2.8. Aamusta liikkeelle, illaksi kotiin. 

Ajatuksia reissusta: 

Reissu meni suurinpiirtein suunnitellusti, tämän reissun perusteella kahdelle miehelle voisi olla hyvä kombinaatio yksi ilmatäytteinen kajakki ja yksi packraft ja kolmelle juuri tämä millä olimme liikkeellä. Koko menomatkan meloin packraftia ja sen perusteella omat kokemukseni siitä on, että se on helppo väline noille maakannaksille. Nopea lastattava (nostaa vain rinkan kyytiin), suuntavakaus heikohko, voimakkaaseen vastatuuleen  todella haastava melottava. Mutta yhdistettynä kaksikkoon antaa hienon mahdollisuuden soveltaa sitä tilanteen mukaan joko melontaan tai tavaroiden hinaukseen. 

Erämaassa oltiin, mutta ei se siltä aina tuntunut, tuntui että oli paikoitellen tungosta. Johtuneeko gps-häirinnästä vai mistä, niin isoja matkustaja lentokoneita lensi tämän tästä poikkeuksellisen matalalla kohti pohjoista. Ihmisiä tuntui alueella olevan todella paljon liikkeellä, taisimme ainakin parina päivänä nähdä noin kymmenen kanssa kulkijaa. Tuli reissun jälkeen vielä piirreltyä kartalle kaikki tekemäni reissut Inarijärvelle ja Vätsäriin. Tuntuu aika uskomattomalta että usein on saanut Inarijärvellä meloa rauhallisemmassa ympäristössä kuin nyt Vätsärissä. Alla kuvissa tähän astiset reissut tälle alueelle, luulen että Inarijärvi voi olla jatkossa kiinnostavampi vaihtoehto kuin Vätsäri jos puhutaan melontareissuista.

 



Tässä vielä linkki reissukuviin: Vätsäri 27.7. - 1.8.2024  

Lähes kaikissa kuvissa on sijainti nähtävillä ja kuvissa lisätiedoissa lyhyt selvitys kuvasta



torstai 9. toukokuuta 2024

Kevätvaellus 2024

 Pitkin kevättä näytti epävarmalta että saanko töiden lomaan sovitettua edes jonkin mittaisen kevätvaelluksen, mutta huhtikuussa alkoi näyttämään että se voisi onnistua. Ajankohta oli helppo päättää kun kaverit olivat jo edellisenä keväänä onnistuneet varaamaan Kekkosen kämpän kahdeksi päiväksi käyttöön vapun aikaan. Eli sen ympärille reissun suunnittelu.

Tulostelin koneeltani varustelistat noin viikkoa etukäteen, laitoin sukset kuntoon ja korjailin vähän ahkion pohjaa ja lähtöhetkeksi varmistui torstai 25.4. työpäivän jälkeen.

25.4.

Pakkasin autoon kaikki varusteet valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta pääsisin työpäivän jälkeen nopeammin liikkeelle. Päivän tavoitteena oli lähinnä taittaa osa n. 1100 km matkasta, ettei tuota tarvisi yksin ajaa yhdessä päivässä. Varsinaisena tunturiin lähtötavoitteena oli perjantai-ilta, olin jo etukäteen päättänyt että haluan hiihdellä eka pätkän yötä vasten. Soolon jätin kotiin ja Isku pääsisi ensimmäiselle talvivaellukselleen oppimaan tunturielämää. Omien koirieni osalta olen ajatellut että niiden pitää pystyä viettämään rauhassa aikaa erilaisissa paikoissa (kotona ja kylässä) vaikka en olisikaan koko aikaa niiden välittömässä läheisyydessä. Samoin tunturissa tulee paljon vieraiden ihmisten kohtaamisia ja haluan että myös niissä tilanteissa koirani osaa toimia hyvin ja rauhallisesti. Ja yksi täysin uusi kokemus oli Iskulle vielä tulossa, teltassa yöpyminen. Niitä se ei ole tähän mennessä vielä koskaan tehnyt, mutta oletin että tällä reissulla niitä voisi tulla useita kertoja. 

Usein käydään keskusteluja siitä kuinka toiset vaeltajat suhtautuvat koiriin, oma kokemukseni on näistä tilanteista todella positiivinen. Negatiiviset kokemukset liittyät enemmänkin siihen että kaikki koirien omistajat eivät itse huomaa kunnioittaa toisten kulkijoiden oikeuksia/ajatuksia koirista ja näistä syistä joskus syntyy konflikteja.  Tällä päivälle ajoa vähän yli 300km, liikkuva toimistoni (retkeilyauto) on kyllä tässäkin mielessä upea väline. Nukut silloin kun siltä tuntuu. 

26.4.

Aamupala ja eteenpäin, noin 200km  ajoa ja ruokatauko, ajattelin että pari kertaa olisi hyvä päivän aikana ehtiä jotain syömään niin mukavempi yöllä hiihtää. Kolarissa sitten seuraava "tankkaus". Sääennusteet on luvanneet koko viikoksi sumuista ja pilvistä ja ennakkoon olin jo kuullut että tunturissa on todella talvista. Muonion jälkeen ilma kirkastui ja kohta aurinko paisteli jo kirkkaalta taivaalta. Perinteisesti näin keväällä Karesuvannon jälkeen olevilla isoilla soilla on paljon pälviä, osa soista vesillä, mutta nyt ne oli lumen peitossa ja hyvin talvisia. Hienossa säässä Kilpisjärvellä noin klo 20:00, käynti vielä Kilpishallissa ja sen viereissessä vessassa ja sen jälkeen varusteiden vaihto ja vielä kerran tavaroiden "hämmentäminen".

Sama juttu joka kerta, aina sitä ihmettelee että tarvinko minä nämä kaikki ihan oikeasti mukaan. Lisäkuormaa oli vähän tuomassa Kekkosenkämpälle yhteiseen käyttöön porukalla vietävät eväät. Olin luvannut viedä 3l coca-colaa sauna juomaksi, lättytarvikkeet ja mansikkahillot. Joitakin tulijoita tuli järjestelyn aikana tunturista, osa hiihtäen ja osa kelkoin.

22:00 ahkion vetovyö kiinni, sukset ahkion päälle ja ensimmäinen veto kelkkareittiä pitkin kohti Tsahkal järveä, reilu kilometri matkaa ja n. 75 metriä nousua, siinä saa hyvän alkulämpimän. Aurinko oli hiipimässä Saanatunturin taakse yölevolle. Sitten järven ylitys kohti Terbmiksen laaksoa ja taas edessä nousua, nyt noin 140m ylöspäin. Ei ketään muita kulkijoita, Isku toi oman haasteensa pyörimällä välillä minun ja ahkion välistä ja välillä ahkion takaa kiertäen, mutta siitä se pikkuhiljaa matka eteni. Puolen yön jälkeen oli ns. sininen hetki, kevään hämärä, pakkastakin taisi olla ihan mukavasti. Noin 2:30 olin Saarijärven uusien kämppien pihassa, totesin että autiotuvan seinustalla on useita suksia pystyssä. Päätin etten mene häiritsemään kenekään yöunta vaan laitan kotateltan pystyyn. Isku jäi ahkion viereen odottelemaan kunnes sain teltan varusteineen nukkumakuntoon. Pientä erimielisyyttä meillä oli siitä että kumpi nukkuu ilmapatjan päällä, mutta siitäkin selvisimme. Iskulle olin varannut ohuemman ja paksumman manttelin ja sen lisäksi oman ison taukotakkini peitoksi ja makuualustan lisäksi pari huopaa. Nopeasti se rauhoittui viereeni nukkumaan ja nousimme ylös n. klo 09.



 

27.4.

Aamu olikin sumuinen, yön hieno sää oli poissa. Siirsin Iskun autiotuvan kulmalle kiinni ja siirtelin aamupala varusteeni kämppään, ensimmäiset tunturitutut tulivatkin jo heti näin aamusta vastaan. Kuopion suunnan potkukelkkailijat olivat ehtineet jo aamusta potkutella Kuonjarin autiotuvalta tänne ja lisäksi paikalla oli tuvalla yöpyneitä. Koiristaan mies tunnetaan tuli taas todistettua, kun yksi yöpyjistä kysyi että onko tämä koira sukua Ronille ja Soololle. Ja onhan se, kaikki ovat Sissinheimon kenneliin kytköksissä ja onhan Soolon isä myös Iskun pappa jos näin ihmisten kielellä sen sanoisi. 

Suorastaan juhlalliselta näytti uusi autiotupa, yöpaikkoja taitaa olla n. 20 hengelle. Siinä mielessä tuntui vähän erikoiselta että paikalla on vain yksi kaasuliesi. Aika kauan sain odotella että sain oman vuoroni, tosin eihän minulla minnekään kiirettä ollut. Tarkoituskin oli nautiskella aamusta rauhassa ja jatkaa vasta iltapäivällä matkaa seuraavalle autiotuvalle. Taas positiivinen kokemus Iskusta, se osasi rauhoittua autiotuvan ulkopuolelle ja aika moni kulkija halusi myös käydä tekemässä tuttavuutta Iskun kanssa.


 

Noin klo 13 matka jatkui kohti Kuonjarin autiotupaa. Ja vielä tämä päivä tarkoitti ylämäkeen menemistä, nousumetrejä kertynee vajaa 200m tuolle kait vähän vajaalle 10km matkalle. Sää oli edelleen sumuinen, onneksi sääennusteissa luvattua reipasta itätuulta ei juuri ollut havaittavissa. Matkan varrelle sattui Iskun kannalta taas yksi positiivinen tilanne. Yllättäin selkäni takaa tuli koiravaljakko, joka ohitti meidät siitä melkein vierestä ja perässä tuli seuraavia, yhteensä viisi valjakkoa ja taisi olla lähes 50 koiraa pyhkäisi vierestä ohi. Ohjaajat vain huuteli että ohita ja Isku katseli hiljaa näitä ohituksia. Hyvin oli valjakkokoirat koulutettu ja Iskukin selvisi tilanteesta "puhtain paperein", sekös minua hymyilytti. Kun sumun seasta tuli Kuonjarin autiotupa jokiuoman takaa näkyviin, niin samaan aikaan Meekon suunnasta näytti tulevan iso ryhmä vaeltajia. Arvasinkin heti että kyseessä on Wild Adventure North Petteri Veijosen vetämä ryhmä, tiesin että he olivat parhaillaan tunturissa. Viimeinen nousu jokiuomasta tuntui jotenkin tosi työläältä mutta lopulta perillä. Kiinnitin Iskun ensin autiotuvan nurkalle ja puin sille manttelit päälle. Hyvin se taas rauhoittui paikoilleen. Myöhemmin siirsin sen etuterassille, siinä ehkä vähän miellyttävämpi makoilla ja samalla tulee hyvää treenaamista kun ihmiset kulkevat kämpän ovesta ulos ja sisälle. Vilkkailla tuvilla olen todennut sekä itselle että koiralle helpoimmaksi, kun jättää koiran kämpän ulkopuolelle. Koira voi rauhoittua ja levähtää omalla paikallaan ja itsekin voi vapaammin tehdä omia asioitaan. 




Autiotuvassa näytti olevan melkoisesti väkeä ja isompi ryhmä oli varaustuvan puolella. Täälläkin tuvalla näytti olevan tunturituttuja. Ulos nousi kaikenkaikkiaan kahdeksan telttaa, osa varaustuvan väestäkin halusi yöpyä teltoissa. Itse kyselin että käykö autio- ja varaustuvan väelle jos me yövymme kuivaushuoneessa. Vastaanotto oli varsin positiivinen, varaustuvan väki ja autiotuvan väki olisi molemmat halunneet Iskun omalle puolellee, minusta nyt ei kukaan välittänyt :). Varaustuvan puolelle koirilla ei ole asiaa ja autiotuvan puolella koirat voivat yöpyä, jos se kaikille siellä oleville vain sopii. Nukkumaan mennessä taas "keskustelimme" ilmapatjan käytöstä, mutta molemmat löysivät omat paikkansa. 

 

28.4.

Sumuinen aamu ja taas rauhallinen lähtö. Ei ollut kiirettä minnekään, olin ajatellut että kun illaksi ehdin Meekon autiotuvalle niin se riittää. Kaikki sai rauhassa hoitaa omat aamupalansa, lopuksi paikalla oli enää minä ja tunturista vuosien ajan tuttu Antero. Keittelimme vielä rauhassa päiväkahvit, siivosimme kämpän tiptop kuntoon ja noin 12:30 seutuvilla lähdimme yhdessä kohti Meekoa. Nyt olikin jo helpompi osuus tiedossa, pari jokiuoman ylitystä ja lopuksi muutaman kilometrin lasku Meekon laaksoon. Aika pian lähtömme jälkeen Antero huomasi että varjot tulevat jo näkyviin ja noin puolivälissä aurinko paisteli jo kivasti taivaalta. Noin parin tunnin hiihtelyn jälkeen olimmekin jo perillä. Tässä taas ehkä tyypillinen vaelluspäivä, joka kertoo minun ajatuksiani retkeilystä, välillä se voi tarkoittaa koko päivän taapertamista ja toisinaan voi olla päiviä että ei edetä lainkaan tai vain muutama tunti. Muuten voi olla omissa ajatuksissaan, nauttia ympäristöstä, ehkä jutustella kanssakulkijoiden kanssa tms. Ei ollut ruuhkaa tällä kertaa, mutta tunturituttuja kuitenkin, osalla heistä ikää jo yli 80vuotta mutta vielä tunturissa. Ruuan tekoa, Meekon laakson ihastelua, korpit olivat kovin kevät tunnelmissa Meekon pahdan seinustalla. Pari telttaakin oli jo illan aikana noussut tuvan lähelle. Anteron ja minun lisäksi näytti että tuvalla olisi yöpymässä pari muuta vaeltajaa. Illan kuluessa laittelin omankin kotatelttani pystyyn ja virittelin sen nukkuma kuntoon. Nukkumaan meno hetkellä pakkasta taisi olla n. -12 astetta. Joskus neljän aikoihin aamuyöstä heräsin kuuntelemaan että aivan kuin koira haukkuisi, hetken päästä kuului myös kun mies komensi koiria, taisi koiravaljakko vilahtaa siitä läheltä ohi. Isku kyllä kuunteli mutta ei edes haukahtanut merkiksi että täällä me ollaan. 



 

29.4.

Edelleen leppoisa aamupäivä, pääosin ihan kivassa kelissä. Nyt oli aika kääntyä sivuun ns. Haltin valtatieltä, Antero jatkoi kohti Pitsusjärveä ja me Iskun kanssa lähdimme kohti Porojärveä, kello taisi olla lähellä yhtä iltapäivällä. Leppoisa pätkä, joitakin moottorikelkalla liikkuvia pilkkijöitä näytti olevan järvillä. Jogasjärvelle tullessani näin sen itäpäässä neljä hiihtäjää olevan menossa samaan suuntaan. Mietinkin että joko kaverini on ehtineet hiihtää minun edelle. Porojärvelle tullessa oli pihassa näiden neljän hiihtäjän ahkiot. Neljä miestä oli pitämässä siellä ruokataukoa, mutta he jatkoivat vielä tälle päivälle kohti Taabman autiotupaa. Loppuillan saimmekin Iskun kanssa viettää tuvassa aivan kahdestaan. Viimeiset omat tuoreet pihvit menivät täällä paistoon, ohjeena näillä reissuilla kun on ollut että ei saa syödä huonommin kuin kotona. Tuleville päiville tiesin ruuat tulevan kavereiden matkassa. Aika montaa palautekeskustelua piti Iskun kanssa käydä illan aikana, Isku kun oli sitä mieltä että jos minä nukun laverilla niin miksi se ei sinne saisi tulla. Ei saanut ja hyvin se lopulta rauhoittui tuvan lattialle. 



 

30.4.

Upea aamu, kirkas taivas ja sitä myöten hieno auringonpaiste. Rauhallista aamua, nyt oli tiedossa vain lyhyt siirtymä Kekkosen kämpälle, kunhan se vapautuisi edellisistä asukkaista. Porojärven autiotuvalta näkee kohtuu hyvin Kekkosen kämpälle ja liikettä näytti siellä olevan. Noin kymmenen aikoihin sieltä lähti pitkä hiihtoletka liikkeelle, kymmenen ihmistä, joista kahdeksan veti omaa ahkiota. He tulivat kämpän vierestä ja selvisi että kaksi heistä oli vielä palaamassa takaisin kämpälle laittamaan paikkoja kuntoon ja odottamaan kelkkakyytiä. Sanoin että siirryn jo tässä vaiheessa sinne päin. Pääsin etukäteen kantamaan saunaan vedet ja laittamaan saunan lämpenemään. Kun ensimmäiset kavereistani tuli iltapäivällä paikalle, oli sauna jo valmiiksi lämpimänä odottamassa tulijoita. 

Saunomista, hyvää syömistä, yhdessä jutustelua, nauttimista auringonpaisteesta, rauhoittava maisema, jo neljäs päivä ilman puhelinta, sähköpostia, whatapp viestejä jne..., suosittelen kokeilemaan. Joutsenet olivat ääntelyllään jo eilen kertoneet tulostaan, nyt ne lenteli useita kertoja aivan siitä vierestä ohi ja laskutuivat Valtijoen suulla oleviin suliin ruokailemaan. Juuri sopivasti ennen päivällistä saapui viimeisetkin tulijat kämpälle, hyvä porukka kasassa. 

 





1.5. Vappu ja erään mukana olevan syntymäpäivä, juhlavalmisteluja pitkin päivää. Joskun puolenpäivän jäkeen paistelin aikamoisen läjän lättyjä välipalaksi. Kahvit, lättyjä, mansikkahilloa, kermavaahtoa, ei hassumpaa retkimuonaa. Juhlaaterialla olikin sitten peuran sisäfilettä aidossa kermakastikkeessa, jälkiruuaksi Ben&Jerry jäätelöä, munkkeja, simaa, jne...  Nyt on sekin nähty että talvivaellukselle voi ottaa aitoa jäätelöä, kuivattua sellaista olen joskus kokeilun vuoksi itse tuonut. 




 


Koko päivän aivan uskomattoman upea sää, yksi kaveri sai pilkkimällä komean taimenenkin nostettua jäällle. Muutamia ohikulkijoita ja Raiski kavereineen kävi myös meitä tervehtimässä. Rankkaa hommaa on tämä talvivaellus, siinä on välillä vatsa lujilla. 

2.5.

Lähtöpäivä, pakkailin varusteeni lähtökuntoon. Keli oli muuttunut, pilvistä, lämmintä muutamia asteita, kevyttä vesisadetta. Starttasin vähän aiemmin kuin muut kulkijat. Yksi poruskasta oli jäämässä vielä noin puoleksitoista viikoksi tunturiin, aiheutti ainakin minussa jonkin verran kateutta. Leppoisasti hiihdellen kohti Meekoa, pari taukoa. Lähellä Meekoa katselin pieniä jälkiä ja arvuuttelin että voisiko nämä olla naalin jäljet, sitten näin edessäni Vesimaan rantamilla ketun, joka väisti minua pahtojen puolelle. Sen jäljet olivat noin tuplaten suuremmat kuin mitä ne aiemmin katselemat. Ehkäpä naali? Meekon tuvalla näytti olevan väkeä, tulipa nähtyä alaston mies tunturissa, kun yksi kaveri oli ilkosillaan pesulla kämpän edessä. Yksi koira näytti pyörivän kämpän luona ja joku sivusta huuteli että koira tulossa. Veivät koiran sisälle ja kun olin saanut varusteet pois päältäni ja Iskun kiinnitettyä kämpän nurkalle niin sisälle menin minäkin. Siellä oli muutama mies ja pari koiraa, meni hetken ennenkuin huomasin että toinen koira makoilee nukkumalaverilla. Sanoinkin mielipiteenäni että tuo koira pois laverilta. Oma ajatukseni kun on että meidän koirallisten ei pidä tahallaan ärsyttää muita kulkijoita. Tunturin tietotoimisto on varsin tehokas ja olin jo kuullut näistä kulkijoista palautetta tunturissa, ei välttämättä niin positiivista. Hyvässä sovussa kuitenkin jatkettiin ja koirakin tuli pois laverilta, eikä kauaa tarvinnut jutustella kun totesimme että olemme aiemminkin tavanneet, tosin eri harrastusten parissa. 




 

Reissukaveritkin tulivat kohta perässä, he pitivät lyhyemmän tauon ja jatkoivat kohti Kuonjarjohkaa. Itse pidin kunnon tauon ja noin kolmen tunnin jälkeen aloitin Meekon nousun. Loppumatkan reippain nousu, laitoin sukset ahkion päälle ja hoidin sen kävellen, siinä taitaa tulla noin neljän kilometrin matkalle n. 260 nousumetriä, varsinkin alkumatkasta vielä varsin jyrkkänä. Keli oli mennyt ihan sumuiseksi, näkyvyys oli vain joitakin kymmeniä metrejä. Vähän ennen Kuonjarjohkaa tuli vaellusryhmä vastaan ja he kertoivat että Kuonjarilla oli täysin kirkas keli, eikä minunkaan enää tarvinnut pitkästi hiihtää niin keli kirkastui. Juuri kun tulin Kuonjarille oli kaverini jo lähdössä kohti Saarijärven autiotupaa. Autiotuvan puolella oli pari kulkijaa ja varaustuvassa vain yksi. Raiski parin matkakaverinsa kanssa tulivat kohta minun jälkeeni myös Meekon suunnasta. Taas yö kuivaushuoneessa vaikka olisimme hyvin sopineet autiotuvankin puolelle, nukkumaan menin hyvissä ajoin. 

3.5.

Reissun viimeinen päivä, keli edelleen lämpöisen puolella pari astetta ja lumi aivan läpi märkää. Starttasin n. 7:25 ensimmäiselle etapille, muita kulkijoita ei näkynyt. Nyt oli jokiuoman ja pienen nousun jälkeen tiedossa alamäkeä. Onhan luontotalon parkkipaikka lähes 400m alemapana kuin Kuonjarjohkan autiotupa. Ehkä vähän yllättäen huomasin että kapustarinnatkin olivat jo tulleet tunturiin. Siellä ne pälvipaikoilla pitivät omaa piipitystään. Noin klo 09 olin Saarijärven vanhan autiotuvan seutuvilla ja pidin pienen tauon. Uusilta kämpiltä lähti samoihin aikoihin pari hiihtäjää rinkkojen kanssa kohti kylää. Muurivaaran kiertämisen jälkeen näin että edessäni on menossa neljä vaeltajaa ja jossain vaiheessa totesin että siellä meneekin nämä eilen eteenpäin kiirehtineet kaverini. Ilmeisesti eilinen hiihto painoi sen verran että hiihdin heidän ohi. Niin pehmyttä ja sohjoista oli reitillä lumi että alamäki osuuksista ei päässyt mäen lasku mielessä kyllä nauttimaan, kaikki alamäet piti käytännössä hiihtää. Tsahkalilta loppulasku parkkipaikalle ja tämän kevään reissu oli takana. Mukava 8 pv keikka, mutta pitempiä vaelluksia täytyy kyllä alkaa taas tänne suunnittelemaan. 


 

Reissun aikana oli kevään merkit tulleet hyvin esille. Saanan rinteessä oli paljo pälvipaikkoja, kylä oli täynnä "pilkkikisa" väkeä. Aikamoinen vastakohta tunturin rauhalle oli Kilpisjärven kylä, pilkkikisan vuoksi väkeä joka paikka täynnä. No saunomaan pääsi ja hyvin syömään ja sitten olikin aika käännellä auton keula kohti etelää. Nyt oli Karesuvannon suot jo keväisen näköiset. 

 Reissukuvat




sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Vuosi 2024 suunnitelmia tai ajatuksia tulevista reissuista

 Retkeilyn "katovuoden" jälkeen on tarkoitus saada retkeilyn "satokausi" paremmalle mallille. Jotain on suunnitelmissa ja jotain on vasta ajatuksen asteella.

Perinteinen kevätvaellus käsivarteen, se on nyt must listalla mutta suunnitelmat vielä auki. Ainakin pari vaihtoehtoa, joista toinen on pitkäaikainen haave, mutta onnistuuko se vielä toteuttaa jää nähtäväksi. Siihen vaikuttaa kaksi seikkaa, joista toiseen en voi lainkaan vaikuttaa ja toisenkin osalta mahdollisuudet on vähäiset. Unelmana on tehdä myöhäiskevään vaellus joka loppuisi ehkä siihen että kevät on vaihtumassa Kilpisjärvellä kesäksi. Jokainen kevät on erilainen ja kukaan ei tiedä millainen se on tulevana keväänä. Ja toinen merkittävä seikka on asia joka mahdollistaa retkeilyn, työasiat. Keväällä on käynnistymässä useita hankkeita ja aika näyttää että vaikuttaako ne retken ajankohtaan. Voi olla että ne jopa ohjaa reissua keväämmälle. Mielikuvissa olen tätä reissua tehnyt jo monena vuonna, virtaavat joet, muuttolinnut tunturissa, ei juurikaan muita kulkijoita, tunturikasvit alkavat heräämään, ...

(kuvia klikkaamalla ne avautuu isompana)






Vätsäriin melomaan. Aikaisemmin olin jo parin kaverin kanssa alustavasti sopinut että Vätsäriin melomaan vuonna 2025, mutta kuume on kovasti nousemassa. Vakavasti on harkinnassa lähteä Vätsärin pohjoisosaan melontaretkelle joskus ehkä elokuun alussa. Turkoosin kirkkaat vedet, kapeat salmet, järvien väliset kosket, upeat kallioseinämät, ...Tähänkin liittyy vähän aikatauluhaastetta, joka liittyy toiseen vaellusreissuun, josta lisää seuraavien kuvien jälkeen. 








2014 oli Metsähallistukselle ja ennenkaikkea kaikkien retkeilijöiden avuksi tehtävien talkoiden "merkkivuosi", siitä se kaikki alkoi. Manto-ojan toteutuneesta talkoista tarkemmin tässä:

Manto-ojan talkoot

Eli syksyllä tulee kymmenen vuotta täyteen noista talkoista ja sitä on syytä juhlistaa, onhan se poikinut melkoisesti jatkotarinaa talkoorintamalla myös minun kohdalle. Manto-ojan jälkeen olin apuna suunnittelemassa Vongoivan kammin rakentamista, sen jälkeen sain olla mukana Mallan luonnonpuiston korsutalkoissa ja kuukautta myöhemmin Rakitsanojan talkoot. Tässä vaiheessa itärajan "tukeminen" tuli minun osalta tehtyä ja siirryin lempialueelleni Käsivarteen. Siellä vielä tähän kymmenvuotiskauteen mukavasti täydennystä: Ropin autiotuvan saneerausKalkkuoaivin autiotuvan saneeraus ja viimeksi tehty Taabman autiotuvan saneeraus . Eli elokuun viimeinen päivä järjestämme nyyttikesti periaatteella talkoiden juhlakokoontumisen Manto-ojan autiotuvalla. Haaveena on että saan siihen kytkeä myös jonkinlaisen vaellusreissun, joko ennen kokoontumista tai sen jälkeen. 

Sitten onkin vuorossa perinteinen ruskaretki viikko Ylläksen maisemiin syyskuun loppupuolella. 





 Eli tuohon jos vielä lisää viikonloppureissut niin tästähän voisi syntyä ihan hyvä retkeilyvuosi, aika näyttää kuinka toteutus onnistuu.

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Laiskuutta vai retkeilymättömyyttä?



 Yli vuosi on näköjään vierähtänyt kun edellisen kerran olen blogiini kirjoittanut. Tosiasiassa lienee ollut huonoin retkeilyvuosi noin kahteenkymmeneen vuoteen. Jotenkin muutenkin elämä on vain vienyt niin vauhdilla mennessään että sekä kirjoittaminen että retkeily on jäänyt tänä vuonna todella vähälle.

Yli kahteenkymmeneen vuoteen tuli ensimmäisen kerran kevät että en käynyt käsivarressa kevätvaelluksella hiihtämässä. Päätöksen tämän reissun tekemättä jättämisestä tosin tein noin vuosi tästä hetkestä taaksepäin. Silloin tiesin että talvella on uusi koiranpentu tulossa taloon ja samalla myös tiesin että sen kanssa en lähde vielä keväällä tunturiin. 

Hiihtokauden sentään sain avatuksi viikko ennen joulua, kun vietin viikon Soolon kanssa Äkäslompolossa. Kaveri oli varannut jo syksyllä Näätämöstä vanhan metsävartijan tilan Jankkilan huhtikuun puolivälin seutuville viideksi vuorokaudeksi. Olin pitkin talvea epäillyt että ei taida meidän reissu onnistua sinnekään, onhan Näätämöstä Jankkilaan noin 14 km matka, joka olisi koiranpennulle liian pitkä matka. Kun selvisi että voimme mennä kämpälle moottorikelkalla ja että meillä on moottorikelkka käytössä niin noin viikko ennen reissua päätin että yritän lähteä mukaan. Koko kuluvaa vuotta on jostain syystä kuvastanut että työt ovat erityisen paljon häirinneet hyviä harrastuksia ja niin nytkin. Lähdin kavereiden perään puolivuorokautta myöhemmin, kaverit oli ajaneet päivän aikana Rovaniemelle, itse olin puolenyön maissa Kemissä ja Tervolasta löytyi sopiva paikka mihin jäin autooni yöksi. Aamusta lähdin hyvissä ajoin liikkeelle ja olin napapiirillä aamupalalla kun kaverit ajelivat sinne. 

Näätämöstä menee valmis kelkkareitti Jankkilaan, reitti vaatii metsähallitukselta haettua reittilupaa. Pakkailimme moottorikelkan rekeen ensimmäisen kuorman, kelkan kuljettaja ja yksi matkustaja lähti kohti Jankkilaa, kaksi kaveria lähti hiihtämään sinnepäin ahkio perässä ja minä jäin koirien kanssa odottamaan kelkkakyytiä. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka pentukoira sopeutuu moottorikelkan rekikyytiin. Soolohan on matkustanut useilla autiotupien talkoo kunnostusreissuilla ehkä satoja kilometrejä moottorikelkan reessä. Koirien välinen ero näkyi oikeastaan heti, Isku pentu matkusti rauhassa ja Soolo oli selkeästi levottomampi. Ohitimme hiihtäjät noin matkan puolivälissä ja periltä löytyi hieno majoituspaikka. Hirsinen päärakennus, hirsinen sauna, hirsinen liiteri jne.   Oikeastaan ainoa puute paikassa on että talvella juomavesi täytyy hakea noin kilometrin päästä Vuontisjärvestä.

Olimme jo etukäteen ajatelleet että teemme rennon reissun, hiihtelyä, pilkkimistä, hyvää ruokaa, jne. Reissussa meitä oli viisi miestä, joista kaksi oli tämmöisissä puitteissa uutena mukana. Edellisellä viikolla oli lumen kantavuus ollut vielä erittäin huono, mutta ennen tuloamme oli ollut lämpöaalto ja nyt pakkaset niin saimme nauttia teräshangista. Lumi kantoi hyvin myös koiria. Ensimmäisenä aamuna aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja kalaonnea kokeilemaan. Samalla reissulla kävin jo hiihtämällä tutkimassa että mistä löytyisi paras reitti Routasenkurulle. Yksi kavereista sai puhelun, missä hänen kaveri kysyi häntä mukaan reissulle, kun hän oli harjoittelemassa pienlentokoneella suksien kanssa nousuja, laskuja ja lentämistä. Hän kertoi majoituspaikan sijaintimme ja seuraavalle päivälle juuri kun palasimme päivän retkeltä pääsimme ihastelemaan Jankkilan yläpuolella pidettyä lentonäytöstä. Näytös sopi hyvin päivän teemaan, samana päivänä juhlistimme yhden kaverin 50 v päivää kakkukahvien kera. Sen verran olimme ennakkoon sopineet pukeutumisesta juhliin että joka mies oli varannut ravatin mukaansa ja tietysti yksi ylimääräinen myös päivänsankarille.






Seuraavana päivänä oli vuorossa koko porukalla vierailu Routasenkurulle. Moottorikelkalla siirryimme Routasen kuruun, lähelle sen pohjoispäätä ja lähdimme nauttimaan sen jylhistä maisemista hiihtämällä. Hiihtelimme niin pitkästi kurun pohjaa kuin sitä pääsi, pari kaveria nousi vielä kurun eteläpäässä sen sulkevan louhikon vierestä ylös ja kävivät sieltä katsomassa kurun alkupään. Paluumatkalla löysimme sen verran puuta että pääsimme keittelemään nokipannukahvit ja paistamaan makkarat. Hieno päivä ja hieno sää.







 Sitten alkoikin oma reissuni kääntyä valitettavasti loppusuoralle. Illan kähmässä yksi reissukaveri, minä ja koirat saatiin kelkkakyyti Näätämöön. Lyhyt mutta hieno reissu, Jankkila yllätti positiivisesti, siellä puitteet on hienot. Lähdimme autollani kohti etelää ja olimme sopineet että ajellaan niin pitkästi kuin kohtuudella jaksetaan. Joskus puolen yön seutuvilla olimme napapiirillä ja jäimme siihen nukkumaan. Siitä aamusta eteenpäin ja ns. työpäivän jälkeen kotona. 



Toukokuun loppupuolella muu kuin retkeilyreissu Ylläksen suuntaan, sentään parina päivänä ehdin maastoonkin katsomaan kevään tuloa. Kuohuvia vesiä, kevään muuttajia ja keväthuumassa olevia lintuja. Lyhytkin pistäytyminen tuntuu juhlalta, ehtii vähän tuijotella tulta, kuunnella kosken kohinaa ja kevätlintujen laulua.

Melontahommatkin jäivät kuluneena kesänä aivan olemattomiin. Sentään pari lyhkäistä mutta uutta kokemusta. Kesäkuun toisena viikonloppuna ajelu Pudasjärvelle mökille. Isä täytti 92 v ja juotiin sen kunniaksi mökillä nisu kahvit. Olin varannut kajakin matkaan ja poikani kanssa otimme autokyytin ylävirtaan ja laskimme Livojokea mökille n. 15 km matkan. Koskaan ennen en ole tuota väliä mennyt jokea pitkin. Matkalla on puolikymmentä helppoa koskea, mutta pääosin väli on jokea myötävirtaan melomista. 


Toinen melontareissu oli yhtä lyhyt mutta myös mielenkiintoinen. Olin Vätsärin melontakaverin kanssa sopinut että tänä kesänä kierrämme Porkkalanniemen melomalla. Se reissu ajoittui heti seuraavan viikon loppupuolelle. Hieno reissu oli sekin, vaihtelevat maisemat, kapeita saarten välejä, melkein avomerta, hieno taukopaikka ja pätkä kajakin vetämistä mitä olimme Vätsärissä hyvin treenanneet. 

Heinä- ja elokuussa ei mitään retkeilyyn liittyvää, syyskuun alussa viikoksi Pudasjärven mökille ja tuli pitkästä aikaa käytyä myös meidän omalla "autiotuvalla" Kirsipirtillä.  





Syyskuun lopussa perinteinen Ylläksen reissu hienoine päiväretkineen. Muutama uusi paikka ja useita ennestään hyviksi päiväretkikohteiksi tietämiäni paikkoja tuli viikon aikana kierrettyä. Ruska oli tänä vuonna heikohko, mutta kun nousi riittävän korkealle (yli 300m merenpinnasta) niin sieltä löytyi jo hienoa maaruskaa. 





Lokakuun lopulla vaellushommista tuttujen kavereiden porukalla menimme Evolle viettämään viikonloppua. Mukava oli turista ja tuijotella tulta. Lauantaina päiväretkellä saimme myös katsella alueen kauniita maisemia.  Harvoin näkee niin jyrkkärinteisiä harjuja kuin mitä Evolta löytyy.

Eli ei juurikaan retkeilyä, vähän sellaisen makustelua. Mutta asia ei ole unohtunut, tämä vuosi vain on mennyt näin. Suunnitelmia on syntynyt ja karttoja on tullut tutkittua. Samoin youtube:n retkeilykanavia on täytynyt tutkia ja omia vanhoja reissukuvia ja tulevien reissujen suunnittelua.

Mutta toivottavasti uusi vuosi tuo uudet kujeet. Nuorempi koirani täytti hetki sitten vuoden ja tiedän jo nyt, että seuraava vuosi tulee olemaan varsin tiivis Iskun koulutuksen kanssa.  Mutta täytyyhän Iskun retkeilykoira "koulutuskin" saada kunnolla käyntiin. 

Keväälle yritän järjestää myöhäiskevään hiihtovaelluksen yliperälle. Siitä olen haaveillut jo vuosia, katsotaan josko se nyt onnistuisi. Tosin aika paljon on myös työprojekteja keväällä käynnistymässä, mutta katsotaan kuinka äijän käy. Haluaisin päästä näkemään kevään ja kesän rajan tunturissa. 

Kevätvaellukset on viime vuosina jääneet varsin lyhkäisiksi, kaipuu olisi taas saada onnistumaan vähintään parin viikon reissuja. Silloin ehtii vähän syrjemmälle ja pääsee nauttimaan yksinvaelluksen rauhasta oikein kunnolla. 

Vuoteen sopi kuitenkin neljä pohjoisen reissua, pari reissua Pudasjärvelle ja muutamia näitä lähiretkeilyjä.  Mutta toivottavasti nyt alkava vuosi tuo tulleessaan joitakin vähän pitempiä vaellusreissuja tullessaan. 

Kiitokset kanssakulkijoille ja toivottavasti kaikille erittäin hyvää alkavaa vuotta 2024.