Mene museoon

26.8.

Kesä lienee ohi mutta kesälomia vielä jäljellä. Elo- syyskuun vaihteeseen näytti tämän vuoden "teeman" mukaisesti tulevan taas pohjoisen reissu.

Olihan toukokuun alussa ollut hiihtovaellus käsivarteen, kesäkuun alussa melontareissu Ivalojoelle, heinäkuun puolivälissä pikainen patikka reissu Pallaksen maisemissa.

Tällä kertaa tosin vähän erilainen reissu, nyt oli tarkoitus mennä pääosin pyörien päällä kuljettaen "kotia" mukana.

Jostain olin saanut päähäni, että positiivisen avauksen lomalle saa kun pääsee kuuntelemaan savolaisia. Suunta siis Kuopioon ja hetkellisen etsinnän jälkeen löytyi sopiva parkkipaikka kodille hyvinkin juhlalliselta kuulostavan kadun varresta.

yöpaikka

Kuopion keskusta ja varsinkin torin ympäristö on suunniteltu niin, että autot ajetaan parkkihalleihin, mutta tässä oli varsin rauhallinen paikka ja sopivasti kävelymatkan päässä torilta.

Ystävällinen vastaanotto sai jatkoa, kun aamuyöllä puhelimeen kolahti tekstiviesti, jossa parhaillaan savustuspöntössä olevaa haukea tarjottiin tuotavaksi Kuopion torille ja tähän oli helppo vastata: kyllä.

27.8.

Aamusta ensin Soolon kanssa ihmettelemään  Kuopion varhaisen aamun katuelämää, taisi olla vielä viimeiset palaamassa yöjuoksusta kotiin, kun me aloittelimme jo uutta päivää.

Sitten torille, torikin oli heräilemässä ja pian saapui hyvin paketoitu savustettu haukikin paikalle saattajan kera. Ja siitä edestä että otin hauen vastaan minulle tarjottiin vielä perinteiset munkkikahvit, ei siis lainkaan huono valinta aloittaa loma Kuopion torilta.

Myrskyä oli luvassa sääennusteen mukaan, mutta sehän ei kulkijaa haittaa. Suunta kohti pohjoista, seuraaaksi tavoitteeksi oli hahmottunut Hepoköngäs, mutta kun tuonne naamakirjaan oli tullut kirjoitettua olevansa Kuopion torilla, niin jossain vaiheessa Kuopiolaisetkin herää. Sain puhelinsoiton että vieläkö sitä ollaan Kuopiossa ja ehdittäiskö käymään kahvilla, mutta myöhäistä se oli. Kun soittaja kuuli seuraavan tavoitteen, niin hän oli onneksi ajantasalla ja kertoi metsähallituksen panneen paikan remonttiin. Ei siis köngästä mutta sinne menevän kulkutien. Netistä tarkastettua tilanteen totesin tiedon oikeaksi ja samantien suunnitelman päivitys.

Uusi tavoite löytyi helposti: Ranuan eläinpuisto.

Tuli nähtyä jääkarhut, karhut, arosudet, sudet, pöllöt yms,  pitkästä aikaa ihan mukava vierailu.

Mutta sitten piti vielä miettiä että minne sitä sitten menisi ja löytyihän se suunta, kun varmistin ennakkotietoni, että tuolla vähän idemmässä olevalla kesämökillä oli ennakkosuunnitelman mukainen miehitys paikalla. Sinne siis valmiiksi lämmitetylle saunalle.

28.8.

Hieno aamu

Mökkiläisillä ja meillä oli vielä makkarat paistamatta ja sen vuoksi alkoi karttatyöskentely, että mistä löytyisi hyvä ja rauhallinen makkaranpaistopaikka. Sellainen löytyi kartasta ilmakuvien perusteella ja ei muuta kuin väki ja eväät veneeseen ja venee keula kohti makkaranpaistopaikkaa. Jonkin matkaa moottorivoimalla ajettua totesimme että hyvin oli tiedustelu onnistunut ja siitä sitten makkaratulia sytyttelemään mukana tuotujen polttopuiden avulla.

Eteenpäin on elävän mieli ja myöhemmin iltapäivällä autonkeula taas kohti uusia seikkailuja. Määränpäästä ei mitään tietoa, mutta sopivan paikan tullessa kohdalle oli aika pysähtyä.

Poroja ja hirviä tuli nähtyä matkan aikana useaan kertaan, pikkuhiljaa "aito" lappikin lähestyi ja napapiirikin tuli ylitettyä.

Kovin hiljaista oli Luostolla, syksyn paras sesonki vielä edessä, Sodankylän ohi ja sitten alkoi jo aktiivinen yöpaikan katselu, mielessä tosin oli jo yksi entuudestaan tuttu paikka, ja sinne sitten tuli topattua. 

Vajunen

Ilta tarjosi auringon laskiessaan vielä omaa värileikkiään päivän päätteeksi.

29.8.

Ei huono ollut sään puolesta tämäkään aamu, sitä siinä Soolon kanssa aamusta ihasteltiin, kun odoteltiin muun seurueen heräämistä.

Aamupalan jälkeen taas eteenpäin, nyt lyhkäinen siirtymä Tankavaaraan.

Ensin Kultamuseo ja sen jälkeen Tankavaaran luontokeskus

Molemmat hyvin mielenkiintoisia paikkoja, ei kannata ajaa ohi pysähtymättä.

Tämän jälkeen olikin vuorossa ei niin kovin vaatimattoman tunturin päälle nousu, nimittäin Kaunispäälle maisemia ihailemaan ja nauttimaan hyvää lounasta.

Kulttuurimatka jatkui, seuraavaksi vuorossa jo 70 luvulta tuttu paikka Karhunpesäkivi, tosin monesti on tullut siellä vierailtua senkin jälkeen.

Sitten matka jatkuu ja hetken päästä pysähdys Inariin.  Mainoskyltissä luki että risteilyt klo 13 ja 17 ja kello ei ollut vielä aivan 17, joten äkkiä kysymään että vieläkö ehtii mukaan.

Kesä on jo ohi ja risteilyt onkin vain kerran päivässä, lähtien klo 13.

Tämä ei saattanut murheelliseksi, olihan vieressä toinen mielenkiintoinen tai sanoisinko paljon mielenkiintoisempi kohde: Siida eli saamelaismuseo

Reipas 2h oli vielä aukioloaikaa jäljellä, siinä ajassa ehtii saada hyvän pintariipaisun museon tarjonnasta, tosin seuraavallakaan kerralla ei voi ajaa ohi, niin paljon itseäni kiinnostavaa asiaa sieltä löytyy.

Taas oli ilta ja jostakin pitäisi löytyä sopiva yöpaikka. Aikani karttaa tutkittuani ajattelin että taas on aika palata entisille jäljille.  70 luvun alkupuolella tein ensimmäisen muistiin jääneen lapinmatkani ja silloin kävin katsastamassa Kevon kanjonin itäpään näkymiä ja lähtöpaikka oli täällä

Sieltä ajattelin löytyvän myös tulipaikan, että voisi illan hämärtyessä istuskella kosken kuohuja kuunnellen nuotion loimussa. Ja niinhän siinä kävi, että suunnitelma toteutui, tosin polttopuiden kanssa se vaati vähän omatoimisuutta, onneksi parkkipaikan vieressä oli kaatunut puu, joiden oksista sai sen verran polttopuuta, mitä nuotioon tarvitsi.

30.8.

Tämän päivän "ohjelmaa" ohjasi osaltaan myös kello, ennen klo 13 pitäisi olla takaisin Inarissa, että ehtii mukaan Inarijärven risteilylle. Silloin 70 luvun alkupuolella olin käynyt suomen pohjoisimmassa pisteessä Nuorgamissa, mutta pitihän sen käydä rajat tarkistamassa. Ensin Utsjoelle ja siitä jokivartta Nuorgamiin. Tuttujakin olisi löytynyt Utsjoen kirkonkylän läheltä, mutta valitettavasti aikataulu ei nyt antanut myöten kyläilylle. 

Sopivasti n. 12:30  Inarissa, ehdin vielä ulkoiluttaa Soolon sopivasti ennen laivaan menoa. Ja sitten kohti Ukonsaarta, saarella en olekaan koskaan aikaisemmin vieraillut, viereisellä saaarella kyllä tuli yövyttyä lähes täsmälleen 3 vuotta aikaisemmin kanoottireissun aikana. 

Laiva oli melkein täynnä, pääosa matkailijoista oli ulkomaalaisia, mutta kyllä meitä kotimaisiakin jonkinlainen joukko oli kyydissä. 

Mukava oli saaren huipulta katsella ympärillä avautuvaa maisemaa ja väistämättä ajatukset kulkivat moneen kertaan tuohon hienoon kanoottireissuun.

Paluumatkalla laiva rantautui suunnitelmien mukaisesti ja osa matkailijoista lähti jatkamaan matkaansa patikoiden. Aikataulussa saavuimme rantaan ja seuraavaksi tulikin "kotiimme" vieras, joka oli muutamia viikkoja aikaisemmin muuttanut tänne Inariin opiskelemaan ja elämään. 

Mukava oli kuulla kuinka Lapinkuume oli iskenyt sitte oikein kunnolla.

Mutta matka jatkui ja nyt oli tarkoitus siirtyä länsirajan tuntumaan, minne siellä, se oli vielä auki. 

Auton keula siis Inarista kohti Kittilää, ensin Juukuan jokivartta, sitten Menesjoki vartta, Ivalon Matti, Ivalo-joen yliys, Pokka ja sitten kiertotien merkki siltatyömaasta johtuen.

Lopulta monen mutkan ja mäen jälkeen Kittilän Sirkassa ja sitten puhelinsoitto.

Kuopion torille savuhaukea toimittanut kaveri ilmoittikin siirtyneensä Pallaksen maisemiin ja hän antoi hyvän vinkin, länsirajalta löytyi paikka, jossa vähän 22:00 jälkeen alkoi sauna lämpenemään. 

1.9.

Kuulakas aamu, sääennusteen mukaan iltapäivälle n. klo 15 alkaen Kilpisjärvelle luvassa pientä vesisadetta. 

Aamupalan jälkeen siis kohti Kilpisjärveä, jotta Saana-tunturille nousu onnistuisi vielä hyvän sään aikana. Noin tunnin ajo ja sitten vähän varusteiden vaihtoa ja eväsrepun pakkausta ja sitten kohti huippua. Muitakin näytti olevan sinne menossa. Ensin polkua, sitten pitkospuita ja sitten portaita. 

Riittävästi nousuaskelia ja sitten loppumatkaksi nousu polkua ja kallioita pitkin. Mastokin sieltä alkoi vähän pilkistelmään, vanhoja sota-ajan linnoituksiakin vähän näkyvissä. Lopulta huipulle, lämpötila n. +1 - +2 astetta, tuuli 13 m/s, ei sinne kovin pitkäksi aikaa halunnut jäädä maisemia ihastelemaan. Mukava oli täältä kuitenkin katsella tuttuja ja vieläkin tutumpia maisemia uudesta kuvakulmasta. Saana-tunturi oli yksi niistä harvoista suomen yli 1000m:n tuntureista, joita en ollut tätä ennen vielä huiputtanut. Vielä jäi jäljelle muutama odottamaan tulevaisuudessa sopivaa aikaa ja tilaisuutta. 

Vaikka kyseessä oli sääennuste, se piti kuitenkin paikkaansa, loppumatkasta sade jo vähän aloitteli, mutta eipä tuo ehtinyt yhtään häiritä. 

Seuraavaksi vuorossa kahvitteluhetki Retkeilymajalla ja kulttuurimatka Kilpishalliin.

Sitten auto luontotalon parkkipaikalle, nousu luontotalolle. Pikainen silmäys ympärille ja sen jälkeen mielenkiinto kohdistui kirjahyllyyn. Ensimmäinen mielenkiintoinen kirja hyllystä, sisällysluettelon katsominen ja hyppäys sopivan otsikon alle. Ja sieltä se löytyi, joskus olin lainannut tätä samaa tekstiä omiin muistiinpanoihin, mutta lähde oli jäänyt laittamatta ylös. Kun sitten kerroin tästä eräälle aihepiiriin perehtyneelle arkeologille, niin hän oli sitä mieltä että tuollaisesta Seitakivestä hän ei ole kyllä lukenut mistään lähteistä. Mutta ehkäpä tässä syytä kysäistä asiasta taas uudestaan.

Sitten olikin mukava oikaista päivälevolle. Vähän illemmalla piti taas miettiä että mitä sitten, soitto Ropinpirtille, illaksi löytyi vielä saunavuoro, joten oli helppo tehdä päätös seuraavasta yöpaikasta. 

Hieno ilta ja saunomisen jälkeen oli mukava oikaista pitkäkseen ja olihan reissukin jo kääntymässä kotiinpäin.

2.9.

Soolon kanssa tehdyn aamulenkin jälkeen pirtille munkkikahville ja kuulemaan tunturien kuulumiset. Matkailupalveluja tarjoavien kannalta on kuulemma ollut hyvä kesä, väkeä on ollut mukavasti liikkeellä. 

Auton keula kohti etelää, mutta pala kerrallaan.

Ensimmäinen pysähdys Järämän museolle upeassa aurinkoisessa syyssäässä.

Seuraavaksi pikainen poikkeama Äkäslompolossa, mutta sitten taas suunta hukassa. Kaksi vaihtoehtoa, Rovaniemelle tai Tornioon. Tornio veti voiton ja sieltä puhelimella tavoitettu tuttava toivotteli tervetulleeksi, siis sinne. 

Mukava tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, samalla kuulimme että kaupungissa on parhaillaan menossa kansainväliset markkinat, joten seuraavan päivän ohjelma tuli siinä sitten varmistettua.

3.9.

Mukava oli tunnelma markkinoilla ja tuttuja tuli vastaan sielläkin, se taitaa olla sama minne sitä menee, niin aina on tutut vastassa, ja jos ei tuttuja niin tutun tuttuja. Käydessäni nimittäin Soolon kanssa kävelylenkillä eräällä asuntoalueella tuli juttusille minulle aivan vieras mies. Soolo oli se syy että pääsimme jutun alkuun, mutta aika pian löytyi tuolta retkeilynpuolelta yhteisiä tuttuja ja repullinen lähti terveisiä matkaani.

Markkinapäivän jälkeen matka jatkui kohti etelää, sopivaa yöpymispaikkaa pitikin katsella sitten lähelle Kalajokea, ennenkuin se löytyi. 

4.9.

Reissun viimeinen päivä

Aamupalan jälkeen ensin tutustumien Kalajoen ns. vanhaan kaupunkiin, sitten vierailu Kalajoen hiekkasärkillä.

Suunta kohti Pietarsaarta ja reissun viimeistä ennakolta suuniteltua kohdetta eli suuntana  Nanoq arktinen museo.

Tiedossa oli myöskin esitelmä pitkästä hiihtovaelluksesta Grönlannin eteläosasta sen pohjoisosaan. 

Valitettasti aika ei riittänyt perusteelliseen museoon tutustumiseen, mutta onpahan hyvä syy poiketa paikalla uudestaan. Esitys oli todella mielenkiintoinen ja kuulijoitakin oli sali täynnä, joten tilaisuus ja vierailu oli kaikin puolin onnistunut.

Tilaisuuden jälkeen alkoikin sitten viimeinen siirtymä kohti kotia.

Vähän erilainen pohjoisen matka, kuin minulla yleensä, mutta se oli todella mielenkiintoinen.

Pikainen reissu, mutta minne menisin?

Heinäkuun puolivälin paikkeille näytti tulevan viikonlopun ympärille mahdollisuus pikaiseen reissuun Lapin suuntaan.
Koska reissumahdollisuus tuli ilman ennakkosuunnittelua, niin annoin valmistelun mennä samoja latuja.
Torstaina 14.7. normaali työpäivä jonka jälkeen kaivoin kotona rinkan kaapista ja siirryin vaate ja varustekaapille ihmettelemään että  mitähän sitä pakkaisi mukaan. Sääennuste lupasi pohjoiseen lauantaille ja sunnuntaille vesisateita, joten vaihtovaatteita ainakin pitäisi pakata mukaan.
Ensin vaatteet omaan läjäänsä, kassiin vaelluksen aloituskamppeet ja rinkkaan vesitiiviisti pakattuna vaihtovaatteet.
Samoin kesämakuupussin pakkaus vesitiiviisti, sitten makuualusta, trangia, vähän hyttyssuojaimia ja kumisaappaat.
Varsin nopeasti oli varusteet pakattu rinkkaan ja vaatekassiin. Sitten vielä Soolon ruuat ja varusteet kyytiin ja menoksi.
Muutamia karttoja vielä matkaan mahdollisten reissukohteiden varalta.

Ajomatkan alkaessa oli hyvä aloittaa miettiminen, että minne sitä oikein menisi. Aikataulu ei oikein antanut mahdollisuutta käydä suosikkialueellani käsivarressa, joten nyt piti keksiä jotain muuta. Alkukesän Ivalojoen reissu oli vielä mielessä ja sen ympäristö oli yhtenä vaihtoehtona. Mietiskelin ajon aikana, että mikähän mahtaa olla hyttystilanne ja juurikin niitä välttääkseni päädyin ajatukseen, että Pallaksen seutuvilta löytyy mukavaa avotunturia, mikäli hyttyset liikaa vaivaisivat.
Ajattelin ajella autolla niin pitkästi kun tuntui mielekkäältä, ajon aikana oli pakko välillä pysähtyä kuvailemaan hienoa auringon laskua.
Vähän ennen Oulua oli sitten kuski saanut ajamisesta kyllikseen ja pysähdyin vähän yölevolle.

15.7.

Torielämä on mukavaa elämää, siellä tapaa yleensä leppoisia ihmisiä ja päätinkin käydä katsastamassa että millaista se torielämä on Oulussa.  Olin torilla aamusta noin klo 07 ja totesin että eihän ne hämäläiset mitään hitaita ole Oululaisiin verrattuna, muutama torimyyjä viritteli kojujaan, asiakkaita ei oikeastaan ollut lainkaan, oli sentään torikahvila auki, samaan aikaan olisi Tampereella Tammelan tori ollut jo täynnä elämää. Nautin aamukahvit ja lähdin jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Päätin vaihtelun vuoksi vähän ajella eri reittiä ja suuntasinkin auton keulan Rovaniemen ja Kittilän kautta.
Ajon aikana olin kirjoitellut reissun ruokalistan korvien väliin ja Kittilässä poikkesin kauppaan hankkimaan reissun eväät.
Levin juurella söin vielä oikein kunnon hampurilaisaterian ja sitten kaartelin loppusuoralle kohti Pallashotellia.

Hieno päivä, jonkin verran ihmisiä liikkeellä ja porot kiertelivät hotellin pihapiirissä. Mielenkiinnolla seurasin Soolon reagointia poroihin, kun se katseli niitä auton perästä.
Ilokseni huomasin että vaikka porot välillä kävelivät muutaman metrin päästä Soolosta, niin se ei "puhunut" niille mitään, mutta senkin tiedän että jos se olisi ollut irti ja poro olisi lähtenyt juoksemaan, niin todennäköisesti se olisi lähtenyt sen perään.
Vaihtelin rauhassa vaellusvaatteet päälle, rinkan viimeiset viritykset, luontokeskuksesta vielä juomapullot vettä täyteen ja pikainen tutustuminen luontokeskukseen.

Soololle viritin ensimmäisen kerran sen eläessä laukut selkään, mutta luonteensa omaisesti se ei näyttänyt tuottavan sille minkäänlaista päänvaivaa. Se antoi laittaa laukut rauhassa päälle ja sen jälkeen se oli niinkuin se olisi koko ikänsä niitä kantanut.
Rinkka pykälään ja nokka kohti pohjoista. Ilma oli upea, mutta sääennuste ei vieläkään ollut niin upea. Se lupasi sekä lauantaille että sunnuntaille reipasta vesisadetta eikä lämpötilatkaan pitäisi nousta kovin korkealle. Mutta kuten ennenkin olen sanonut, vaellusreissulla on aina hyvä sää.

Lähtöhetkellä ilma oli vaeltajan unelmakeli, ilma oli lämmintä kuin linnunmaito, ihmiset liikkuivat t-paidoissa ja sortseissa. Tasaista nousua Vatikurun itäpuolta, siirtyminen Pyhäkeron rinteille ja reitti kaartoi sen rinnettä pitkin koillisen suuntaan. Mukava oli välillä istahtaa kivelle, nakata rinkka siihen vierelle ja katsella ympärillä avautuvaa hienoa tunturimaisemaa ja tunnustella tunturituulta poskilla, ilman mitään kiirettä.
Nousu loiveni ja polku kaartoi taas pohjoiseen ja eteni Taivaskeron satulaan. Polku oli paikoitellen hyvin kivinen ja välillä taas helposti kuljettavaa nummea. Nousu loppui ja reitti alkoi loivasti laskeutumaan alaspäin, Pyhäkuru tuli pikkuhiljaa oikealta puolen näkyviin ja reitti kaartoi luoteen suuntaan. Jonkin verran laskeuduttuani alkoi reitti muuttua kosteammaksi ja paikoitellen hyvinkin märäksi. Alkumatkasta oli näkynyt joitakin päiväretkeilijöitä, mutta täällä ei enää näkynyt muita kulkijoita.

Lehmäkeron - ja Rihmakurun vaarojen välistä reitti kaartoi taas koilliseen ja kohti Rihmakurua. Rinteeltä näki kauempaa lähes pohjoisesta Nammalakurun uusi hieno autio&varaustupa piharakennuksineen.  Alhaalta tuli myös Rihmakurun kota näkyviin. Jonkinlainen pätkä jyrkähköä laskua ja kurun ylitys ja noin 3h vaelluksen jälkeen tulin tämän päivän tavoitteeseen Rihmakurun kodalle. Kodalla oli pariskunta syöntitouhuissa jonka jälkeen he alkoivat asettumaan yölevolle jaksaakseen lähteä aamulla aikaisin ennen ennustetun sateen tuloa kohti Pallasta.

Itse siirryin nuotiopaikalle valmistamaan ruokaa ja nauttimaan upeasta illasta. Käsivarressa toukokuun alussa näytti että lumet loppuvat ennenkuin vaellus, mutta Lehmäkeron kurujen pohjalla näytti vieläkin olevan lunta. Nuotiopaikalla istuskellessa tuli Nammalasta päin yksi vaeltaja joka kertoi nautiskelevansa alkuyön vaeltamalla Pallakselle upeassa säässä ja samalla hän välttäisi aamuksi luvatun vesisateen. Kodalla olevilta olin kuullut että huomenna olisi polkujuoksu tapahtuma joka menisi Pallas - Hetta reittiä. 

Ylläs - Pallas polkujuoksu

Kuinka hienoa olikaan istuskella nuotiopaikan penkillä ja nauttia ympärillä olevasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Aurinko kiersi taivaalla mutta luonto hiljeni iltayön tunteina.
Lopuksi laitoin Soololle nukkumapaikan kodan ulkopuolelle ulko-oven viereen ja siirryin kodan sisälle muutamaksi tunniksi nukkumaan.

16.7.
Nousin viiden maissa kuten toisetkin yöpyjät ja aloitin aamupalan laiton. Tämän päivän suunnitelma oli hahmottunut ja tarkoitus oli siirtyä läheiselle Nammalakurun autiotuvalle ennenkuin sade yltyy ja ennenkuin 55km kilpailijoiden päämassa saapuu paikalle.  Juoksijoiden määrä tulisi olemaan niin iso, että katsoin viisaammaksi olla menemättä heidän tukokseen vaellusreitille, eikä sääennustekaan yllyttänyt maastoon, kun ei kerran ollut siihen mitään pakkoa.

Etelän suunnalta näytti vahvat pilvimassat olevan vyörymässä kohti pohjoista.

Ensimmäinen 134km kilpailija ohitti kodan noin klo 06 ja siitä noin tunnin päästä tuli seuraavat.
Tietynlainen leppoisuus heijastui näistä kilpailijoista, heillä oli aikaa vaihtaa muutama ajatus ennenkuin jatkoivat matkaansa, takana oli tässä vaiheessa jo noin 90km haastavissa olosuhteissa tehtyä matkaa ja edessä vielä reilun maratoonin verran yhtä haastavia kilometrejä.
Ainoan poikkeuksen teki kilpailun kärkipaikoilla ollut nainen, joka pyysi kaatamaan juomavettä pulloihinsa. Kun ystävällisesti yritin häntä auttaa niin kommenttien perusteella olin aivan liian hidas. Ehkä hän ei tässä totisuudessaan huomannut sitä että minä en kuulunut hänen huoltojoukkoihinsa. Mutta toivottavasti pienellä panoksellani sain autettua häntä kilpailussa eteenpäin, hänellä tuntui olevan nimittäin selvästi menestyspaineita tai toiveita.

Kodassa yöpyneet lähtivät kohti Pallasta ja itsekin pakkailin varusteet lähtökuntoon ja suuntasin polkua pitkin kohti Nammalakurun "kämppää". Ehkä noin kilometrin verran loivahkoa nousua, vähän matkaa noustuani loivaa rinnettä istahdin taas kivelle katselemaan ympärillä olevia maisemia. Samoihin aikoihin tuli ensimmäiset vastaantulijat, kun kaksi vaeltajaa, jotka olivat lähteneet Nammalakurusta tuli vastaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja he jatkoivat matkaa kohti kotaa ja sieltä Pallasta. Pari muutakin kulkijaa ohitti minut tauon aikana, mutta he eivät puhuneet mitään. Jatkoin itsekin matkaa ja vielä yksi vaeltaja tuli vastaan nousun loppuvaiheessa. Hän oli vaeltamassa Hetta Pallas väliä tutkien reittiä sillä silmällä että ensi vuonna voisi osallistua polkujuoksuun. Kyselin hänen liikunallisia taustojaan ja hän kertoi juosseensa jo vuosien ajan maratooneja. Hän oli käynyt keväällä juoksemassa karhunkierroksen polkujuoksun ja hänen kokemuksensa oli että tämä laji on huomattavati rankempi kuin maratoonien juokseminen. 

Vielä pari kilometriä patiointia ja Nammalakurun hienot rakennukset olivat edessäni. Sopivasti tulin perille samoihin aikoihin kun sadekin oli alkamassa. Tupa oli tyhjä mutta siitä huolimatta tein Soololle sadesuojan kämpän eteen ja laitoin sen kiinni sinne. Itse siirsin varusteeni autiotuvan puolelle.
Koska jatkosuunnitelmani tästä eteenpäin oli  auki ja autiotuvalla näytti puhelin olevan 4G (elisa) verkossa, niin aloin tarkemmin selvittämään että mistä tuossa polkujuoksussa oli oikein kysymys.
Siitä löytyikin hyvät nettisivut ja samalla selvisi että kilpailusta on melko kattava realiaikainen gps-seuranta. 134km matkan kisailijoilla oli jokaisella oma gps-kapula ja 55 km kisailijoilla nämä löytyi osalta kilpailijoista.
Päätin tehdä päiväruuan kun kämpällä oli näin rauhallista ja sen jälkeen voisin tuumailla vähän lisää tulevaisuutta. Pitkän matkan kärkipään kisailijoita meni silloin tällöin  kämpän ohi ja puolen päivän aikaan kun 55km juoksijat starttasivat aloitin aktiivisen kilpailun seurannan kännykästäni.

Kun kännykästäni näin että kärkipää oli autiotuvasta muutaman sadan metrin päässä, niin siirryin seuraamaan kisaa aivan reitin varteen.
Oikeastaan heti kun pääsin polunvarteen niin huomasin että nyt on liikkeellä paljon positiivista energiaa. Miten voikaan olla niin paljon hyväntuulista väkeä liikkeellä vaikka käynnissä oli ns. kilpailu.  Jatkuvasti hyviä kommentteja, nauravia silmiä, toisten kannustamista ja huolehtimista vaikka olosuhteet oli kilpailijoiden kannalta oikeastaan pahimmat mahdolliset, kylmää, sadetta, tuulta, liukkaita kiviä.
Kun minun piti olla se joka kannustaa, niin välillä osat olivatkin toisinpäin, minua kannustettiin lähtemään mukaan. Soolokin osallistui kilpailijoiden kannustukseen aloittamalla susimaisen ulvonnan jota jatkui pitkiä aikoja. Juoksijoilta kuulinkin että ulvonta kuului heidän korviinsa jo pitkän aikaa ennen autiotuvalle tuloa. Kilpailu eteni ja noin klo 14 aikoihin alkoi tulla viimeiset 134km matkaa suorittavat kilpailijat. Täytyy sanoa että sain kokea jotain sellaista, jota valitettavan harvoin pääsee kokemaan. Heillä oli tässä vaiheessa takanaan jo reilu 90 km kivisiä polkuja, mutta he olivat täynnä positiivisuutta. Siellä kyseltiin toisilta, että onko kaikki hyvin ja kannustettiin toisia että hoidetaan tämä yhdessä loppuun. Aikaa oli myös jäädä keskustelemaan ja mukava oli kysellä ja kuunnella näiden arjen sankareiden tarinointia. Mukana ei ollut uhoa, oli nöyrää suhtautumista mutta sekin iloisella mielellä. Ei tuntunut häiritsevän läpimärät kengät, märät vaatteet, ei edes verille naarmuuntuneet sääret ja polvet.
Vastaavanlaisia kokemuksia ja toisista huolenpitämistä olen saanut kokea vaelluksilla, kun on saanut joskus varsin haastavissa olosuhteissa törmätä toisiin kulkijoihin.
Missä nämä kaikki positiiviset ihmiset on, kun ei arjen keskellä niihin törmää paljon harvemmin?

Jälleen kerran pääsin kohtaamaan upeita ihmisiä, yksi heistä oli huoltamisen tarpeessa, kaikki varusteet märkänä ja ehkäpä energiatkin sillä hetkellä vähän alavireessä. Varusteet vietiin kuivaushuoneeseen kuivumaan, sytytin kuivaushuoneen kaminaan tulet kuivaamisen tehostamiseksi ja hän aloitti energian tankkaamiseen. Samalla oli hyvää aikaa käydä läpi tähän asti edennyttä kilpailua.
Kilpailun turvallisuusasiatkin tulivat tässä yhteydessä vähän esille, kun varsin pian hänen pysähtymisensä jälkeen hän sai puhelun kilpailukeskuksesta, jossa kyseltiin että onko kaikki hyvin kun olet pysähtynyt paikoilleen. Pohdimme yhdessä jäljellä olevaa matkaa jota oli vielä yhden maratoonin verran jäljellä sekä siihen käytössä olevaa aikaa. Tässä yhteydessä ehkä hänen oma arvionsa ei ollut realistinen, koska helposti laskemalla saatoin todeta, että hänen pitäisi edetä loppumatka nopeammin, kuin mitä hän oli tähän asti edennyt.
Mutta tottakai kun hän näytti olevan edelleen siinä kunnossa, että voisi jatkaa matkaa, niin vahvojen kannustusten kera saatoin hänet eteenpäin.
Näihin aikoihin tuvalle saapui myös neljän nuoren miehen ryhmä, jotka aikoivat jatkaa vielä tälle päivälle Pallakselle. Heidänkin kannaltaan oli hyvä että kuivaushuone oli jo valmiiksi lämmin ja he saivat varusteet kuivumaan ja pääsivät tankkaamaan lisää energiaa loppumatkaa varten.

Minun oli pakko jäädä puhelimen avulla seuraamaan näiden loppupään kulkijoiden matkan etenemistä ja ensimmäisen tunnin jälkeen totesin, että tämän taukoa pitäneen osalla etenemisvauhti vaikutti siltä että noin kolmetuntia tulee aika loppumaan kesken. Muutamien muiden kilpailijoiden osalta sain jännittää oikeastaan puoleenyöhön asti, joka oli kilpailun aikaraja.  Mutta kellontarkkaa työtä siellä tehtiin kun 134km kulkemiseen varatusta 30h ajasta pääosa käyttiin, mutta tultiin silti ajoissa perille.  Sinnikäs oli tämä huoltotauon pitänyt kulkija, vauhti säilyi ja tuon puolen yön aikarajan kohdalla hänen vauhdillaan oli tuo 3h vielä matkaa jäljellä. Sitä en seurannut, mutta oletan hänen kulkeneen reitin loppuun, vaikka sillä ei tilastoihin enää päässytkään. Jälkikäteen kuulin vielä noista loppumatkan olosuhteista, lämpötila oli laskenut +1 asteen tietämiin ja tuulen nopeus Ounastunturin päällä oli ollut yli 20 m/s. Siinä kohti pitkämatkalaisilla takana jo kolmen maratoonin verran todella vaativissa olosuhteissa kuljettua matkaa. Osittain varmasti totta se mitä eräs ohitseni juossut kilpailija huudahti, hulluutta on taas siirretty pykälän verran eteenpäin, mutta ainakin minun vilpittömän arvostukseni nämä sitkeät sissit saavat.

Tämä oli minulle toinen kerta, kun satun kansallispuistoon tietämättä että siellä on joku isompi tapahtuma. Tällä kertaa tästä tapahtumasta jäi kaikesta huolimatta todella positiivinen mieli, se johtui siitä että näistä n. 450 ohikulkeneesta kilpailijasta virtasi minuun  niin paljon positiivista energiaa, että sitä ei voi sanoin kuvata. Jollekin kulkijalle nostin hattua jo kilpailun aikana, mutta jokainen heistä on sen hatun noston ansainneet, kyllä oli upeaa joukkoa.
Minusta olisi hienoa, jos tällaisista tapahtumista löytyisi edes pieni maininta Luontoon sivuston ajakohtaista osiossa, mutta kuulemma oheistus on sellainen että vain Metsähallituksen omista tapahtumista tiedotetaan.

Kilpailun loppuseurannan aikana tuvalle tulleet neljä vaeltajanuorukaista jatkoi matkaansa ja illan puolella tilalle tuli kolmen naisen ja yhden tytön ryhmä, jotka jäivät tuvalle yöksi. Heidän tulonsa tiesinkin jo etukäteen, näytti tälläkin tunturialueella tunturin tietotoimisto toimivan.

17.7.
Kuinka nopeaa säänmuutos voikaan olla, aurinkoinen aamu, joten nousin ylös jo ennen viittä nauttimaan hienoista hetkistä ja maisemista. Nousin pikkuhiljaa tuvan eteläpuolella olevan Jäkäläkeron pohjoiselle laelle, Nammalakurun nimen mukaisesti näin metsäjäniksen tunturin päällä ruokaa katselemassa, muutoinkin sieltä löytyi suurta ja pientä ihmeteltävää pienelle ihmiselle.
Samoin piekana oli lähtenyt aamupalan hakumatkalle ja liiteli tyylikkäästi Jäkäläkeron korkeimman laen taakse jatkamaan ruuan etsintää.
Palailin tuvalle takaisin ennen kuutta ja aloittelin pikkuhiljaa aamupalan laittoa, aamupalan jälkeen pakkailin Soolon laukut ja oman rinkan hatusta tehdyn vyölaukun lähtökuntoon.
Muutkin yöpyjät pikkuhiljaa heräilivät uuteen aamuun.
Vähän ennen klo 09 lähdin päiväretkelle. Jatkoin Pallas - Hetta reittiä pohjoiseen, ensin nousu Pikkuvaaralle ja siitä lasku Montelin majalle. Tunturikihu seuraili etenemistämme Montelin majan seutuvilla. Poikkesin tuvassa sisällä ja jatkoin nousua Vuontiskeron rinteille. Uskomattomalta tuntui että tällä niin suositulla ruuhkareitillä ei ollut ketään muita kulkemassa kuin vain me Soolon kanssa.
Vuontiskeron hienot näkymät Keräsjärven suuntaan. Reitti kierti Vuontiskeron laen länsipuolelta ja alkoi laskeutumaan kohti Lumikurua. Jäin taas istuskelemaan kivelle ja kiikarin kanssa katselmaan ympärillä avautuvia maisemia.

Tauon jälkeen rinne alas, poroaidan portista läpi ja nousu Lumukeron eteläisen huipun vierestä ja pienen laskuosuuden jälkeen nousu varsinaiselle huipulle. Kävelin huipun pohjoispuolelle ja löysin taas itselleni hienon istumakiven. Tuuli kävi vieläkin melko voimakkaana, mutta täältä oli hyvä kiikaroida ympärille avautuvaa hienoa maisemaa.
Suasjärven pohjoispuolella näytti metsäsaarekkeessa olevan ilmeisesti jonkun yksityisen oma kämppä huoltorakennuksineenkämppä?

Hannukurun rakennukset näkyivät myös tänne Lumikeron huipulle, samoin Suastunturin päällä kulkeva vaellusreitti näkyi tänne todella hyvin.  Hiljaista näytti kiikaroinnin perusteella maastossa olevan, koko laajasti näkyvällä tunturialueella en löytänyt kiikaroimalla yhtään kulkijaa.

Tunturin maahiset pitivät omaa leikkiään Soolon kanssa, tuuli huojutteli tunturin päällä olevaa heinikkoa ja Soolohan innoistui leikistä, se juoksi huojuvien heinien perässä ympäriinsä. Kyllä siinä maahisilla naurua riitti, kun nuori koira säntäili suuntaan jos toiseen tuulen perässä, ei Soolokaan sentään ole tuulta nopeampi vaikka nopea onkin.

Pitkän aikaa istuskelin ja nautiskelin avautuvista maisemista, mutta lopulta käänsin kengän kärjet kohti tulosuuntaa ja lähdin paluumatkalle tulojälkiäni. Montelin majaa lähestyessäni näin vastakkaisella rinteellä muutamia päiväretkeilijöitä, jotka olivat kävelemässä kohti Vuontisjärveä.
Nammalakurun tuvalle tullessa totesin tuvan taas tyhjäksi, sitten vaan rauhassa päiväkahvin keittoon ja nauttimaan upeasta säästä. Päiväruuan pyöräytin jossain välissä ja
muutama päiväretkeilijä poikkesi tuvan portailla.
Myöhemmin iltapäivällä lähdin päivän kolmannelle "lähiretkelle". Tällä kertaa suoraan länteen Keräskeron eteläistä huippua kohti.

Täältäkin löytyi tunturipurosta pieni putous jonka solinaa hetken aikaa kuuntelin ja katselin.
Nousin tunturin päälle ja täältä löytyi hyvä esimerkki siitä, kun käydään kamppailua elinehtojen rajamailla, ei näyttänyt olevan näillä kuusilla kovin helppoa elämää.
Tunturin päälle kiivettyäni näin kiikarilla että autiotuvalle tuli rinkat selässä pari vaeltajaa. Kapustarinnat taisivat tykätä vähän huonoa vierailustani, kun pitivät paikoitellen omaa konserttiaan ja tuntuivat saattelevan minua alas tunturilta.
Tuvalle palattuani löysin sieltä pari nuorta miestä ruokailemasta. He olivat kulkeneet sille päivälle ilmeisesti lähes 30km ja kuulosti siltä että seuraavalle päivälle ei millään voi tyytyä vain 15km matkaan vaan pakko olisi mennä paljon pitemmästi. Hyvä esimerkki siitä että meillä jokaisella on oma tyylimme kulkea, eikä niistä voi sanoa, että toinen olisi parempi toista.
Minä kun saatan istuskella pitkiäkin aikoja ihmettelemässä ympärillä olevia ihmeitä, kiirehtimättä mihinkään, niin joku toinen taas näkee paremmaksi katsella mahdollisimman laajasti maisemia etenemällä koko päivän vauhdikkaasti, molempi parempi.

Pojat taisivat olla väsyksissä päivän vaelluksesta kun asettuivat hyvissä ajoin yölevolle. Heillä jäi kämpän ympäristöstä löytyvät luonnon ihmeet varmaakin löytämättä eikä he tienneet hienosta illasta mitään. Itse siirryin nauttimaan hienosta kesäillasta ulos ja virittelin nuotiopaikalle tulet, jossa Soolon kanssa istuskelimme pitkän aikaa upean luonnon keskellä, Sääskistä ei ollut oikeastaan mitään tietoa, johtuiko se tuulista vai eikö niitä vaan ollut, sitä en tiedä, mutta muutama tunti siinä vierähti aivan huomaamaatta.

18.7.
Upea aamu, nousin taas ylös joskus vähän ennen viittä, tein aamupalan ja pakkailin varusteet lähtökuntoon.
Kun tietysti omasta mielestään omat tottumukset on parhaita :), niin omalla vaellustyylilläni olen päässyt todella usein nauttimaan hienoista aamu- ja iltahetkistä, samaan aikaan kun monet muut vaeltajat nukkuvat ja katselevat kauniita unia. Monesti luontokin ja eläimet ovat hereillä aamusta.
Noin klo 06 nostin rinkan pykälään ja suuntasin kohti Pallasta.
Jäkäläkeron rinteillä korppi istuskeli ihmettelemässä maailman menoa, mutta säikähti tuloani ja siirtyi siiville.
Edessä oli Rihmakuru ja sieltä jyrkähkö nousu Rihmakurun vaaroille. Rihmakurun kodan nuotiopaikalla näki taas että ei ole roskaton retkeily tavoittanut kaikkia tunturissa kulkijoita. Ei ole kiva tulla nuotiopaikalle, jos se näyttää tältä
Täällä sen helposti huomaa miksi suurtunturit on suurtuntureita ja nämä Pallaksen alueen tunturit on tuntureita ja keroja. Täällä patikoit helposti päivässä viiden kuuden tunturin kautta ilman isompaa vaivaa, kun suurtuntureilla saman pituiselle matkalle sopisi vain se yksi tunturi. Mutta hienot oli maisemat ja vieläkin ihmettelin sitä että vaeltajia oli niin vähän liikkeellä, vasta Pallashotellin läheisyydessä tuli yksi vaeltaja koiran kanssa vastaan, muita kulkijoita ei tämän aamupäivän muutaman tunnin patikoinnillakaan sitten näkynytkään. Kolme tuntia vierähti aikaa patikoidessa Nammalakurusta Pallashotellille. Siellä sitten suihkuun ja sen jälkeen kääntelemään auton keulaa kohti etelää.

Hieno oli taas tämäkin reissu, muutamia asioita jäi erityisesti tästä reissusta mieleen.
Turhaan ei sanota, että tunturissa sää voi muuttua todella nopeasti, nyt se taas nähtiin. Lisäksi minulla kävi tuuri, kun sääennuste lupaili etukäteen pääosin sateista säätä, niin ainoa sadepäivä sattui kun seurasin polkujuoksijoiden edesottamuksia.
Matkan aikana mietin että miksi tämä alue on niin suosittu retkeilyalue. Lieneekö kysymys siitä että pienimuotoisuudessaan se antaa kuitenkin upeat puitteet avotunturissa tehtävälle retkeilylle, mutta rasittavuudessa täällä on mahdollisuus päästä aika helpolla? Maisemat on hienot, pääset helposti nauttimaan avotunturin tunnelmasta, jne...
Kolmas mieleen jäänyt asia lienee se, että täällä metsähallituksen rahat eivät ilmeisesti ole kovin vähissä tai täälläkin näkyy valittu "politiikka", että sinne missä isot massat liikkuu, niin sinne satsataan hiljaisempien alueidenkin kustannuksella "surutta".
Nammalakurun upea "hotelli" oli kyllä hyvä. Kuivaushuone ratkaisusta voisi ottaa mallia esim käsivarren Kuonjarjohkan tuvalla, täällä kun kuivaushuone on varustettu omalla kaminalla.  Voin myös kuvitella jo kuulemani perusteella että Hannukurssa on pantu vielä paremmaksi, on hienoa kämppää, saunaa jne...  Siellä ei varmaan polttopuita säästellä.

Ehkäpä juuri siksi yritämme talkoovoimin saada ylläpidettyä niitä tunnelmallisia pieniä kämppiä, jossa vain harvat vierailevat, että metsähallitus voisi satsata massaturismiin? Tuntui vähän erikoiselta, kun keskustelin Pallaksella tuosta tiedottamisasiasta, metsähallituksella ei kuulemma riitä voimavarat tiedottaa omilla sivuillaan muista kuin omista tapahtumista. Ja kuitenkin viime vuosina olen saanut itse olla järjestämässä ja tekemässä talkoita metsähallituksen rakenteille, joilla on saatu aikaan monien kymmenien tuhansien eurojen säästöt.

Tästä pienestä nurinasta huolimatta voin lopuksi todeta, että erityisesti minulle jäi mieleen tuon Ylläs - Pallas juoksun positiinen henki, sen saattoi aistia ja se säteili kilpailjoista upeasti ulospäin. Toivottavasti omalla pienellä kannustuksellani sain autettua juoksijoita eteenpäin niissä todella haastavissa olosuhteissa.

Taas se tuli todistettua, että kyllä tunturiin kannattaa lähteä, vaikka ei ehtisikään olla siellä kahta viikkoa. Aina sieltä löytää upeita ihmisiä, hienoja maisemia, luonnon ihmeitä ja mielen rauhaa.
Upea reissu, hyvää mieltä reissusta riittää vielä pitkäksi aikaa.

Täältä löytyy reissun kaikki kuvat

Kultahippujen historiaa ja luontoelämyksiä

Keväällä tullut puhelinsoitto alkaa muuttua puheista teoksi. Olisiko ollut maalis- tai huhtikuu kun sain puhelinsoiton, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä mukaan alkukesän melonta/patikonti retkelle Ivalojoelle. Varmaan puolen minuutin miettimisen jälkeen vastasin että ilman muuta lähden mukaan.

Perustimme whasapp ringin ja retken valmistelu tapahtui sujuvasti sen välityksellä, "matkanjohtaja" oli jo valmiiksi miettinyt reittisuunnitelman, joten siihen ei tarvinnut käyttää yhteistä aikaa.
Vaelluksen miesvahvuudeksi muodostui viisi henkeä, kaksi kanoottia/2 miestä per kanootti sekä auton siirtäjä. Reissu suunniteltiin niin että auton siirtäjä pääsee osalliseksi retkestä mahdollisimman paljon.
Ruokailusta taas sovimme niin, että jokainen valmistaa päivän pääruuan kerran retken aikana ja ennakkoon varmistelimme että saamme erityyppisiä ruokia päivittäin. Aamupalat ja lounaat taas sovittiin hoidettavaksi kanoottikunnittain ja patikoitsija vastasi omista aamu ja päiväpaloistaan.

Pari viikkoa ennen lähtöä linkitin porukalle arvioitavaksi varustelistan johon täydensimme yhteiset varusteet porukalla ja jokainen katsoi omat tavaransa muuten oman harkintansa mukaan.
Yhteisiä varusteita mm. kanootit, melat, majoitteet, pari keitintä, tynnyrit, ...

Oman varustelistan mukaan suoritin muutamia retkivarusteiden täydennyksiä, mutta pääosa varusteista oli luonnollisesti valmiiksi jo olemassa, ennen lähtöä vain listan mukaan varusteiden pakkaus.

Vähän sama malli ruuan hankinnan kanssa, lista koneelta ulos ja alkuviikosta kuivat muonat ja loppuviikosta loput tavarat. Sunnuntaina aamusta tavarat ja ruuat kyytiin ja aloitimme kokoontumisajot kohti Joensuuta, ensimmäinen kokoontumispiste oli noin puolivälissä lähtöpisteeni ja Joensuun välillä, johon pääosa joukosta kokoontui.
Sunnuntai-iltana varusteiden pakkaus autoon lähtövalmiiksi ja kanootit auton katolle, sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan, että jaksamme startata aikaisin aamulla liikkeelle.

6.6.
Heräsin aamulla jo vähän jälkeen klo 04.  Keittelin aamukahvit, että jaksan keittää muille kahvit aamulla klo 05. Aamukahvin ja aamupalan jälkeen startti n. 5:45, alustava arvio matka-ajaksi 12h.
Matka eteni mukavasti hyvien tarinoiden kera, Puolangalla kahvitauko, Rovaniemellä kauppareissu ja ruokatauko ja Sotajoen ja Kutturan tien risteyksessä jalottelutauko n. 16:50 ja Kutturassa veneen laskupaikalla n. 17:15, eli kuljettaja hoiti hommansa varsin reippaasti.

Varusteiden viimeinen virittäminen ja pakkaaminen vesitiiviisti tynnyreihin ja säkkeihin sekä niiden kiinnittäminen kanootteihin. Ensimmäinen melontaosuus oli tiedossa "helpoksi" ja lyhyeksi, joten melontavaatteeksi puettiin normaalit vaellusvaatteet ja märkäpuvut ja kypärät pakattiin vielä odottamaan tulevien päivien koitoksia. Suunnitelma oli sellainen että auton siirtäjä siirtyy kanootin kyydissä ensimmäiselle yöpaikalle, mutta heti alkumatkasta todettiin että kuormaa kertyy liikaa ja automies "komenneettiin" kantamaan rinkkaansa rannalle.
lähtöpaikka
melontareitin "nuotit", eli edessä 26 koskea, nivaa tai köngästä noin 60 km matkalla.
Ivalojoki ja sivun kautta löytyvien linkkien kautta paljon mielenkiintoista luettavaa kultahistoriasta
Ivalojoen tehdaspiirit 1870 luvulla

Ivalojoen nimistö Kutturasta alavirtaan

Lähes kaikki Ivalojoen kosket ja sivupurot Kutturasta Ritakoskelle ovat saaneet nimensä kultaryntäyksen alkuvuosien henkilöiden tai tapahtumien perusteella. Ennen sitä kaikkia noin 30 koskea kutsuttiin Porttikoskiksi, joiden kautta jokiuoma koversi tiensä syvässä kanjonissa Inarijärveä ja sen tasaisia rantamaita kohti.

• Porttiniva 350/1,4 m = alkuperäinen (kosken pituus/korkeusero)
• Porttikoski 1400/5,3 m = alunperin koko koskiosuutta tästä Ritakoskelle kutsuttiin Porttikoskiksi
• Kyläjoki = alkuperäinen, myös Sids(u)orro
• Kummitusoja = Rulloja;Truollo = piru, paholainen saameksi
• Timanttiköngäs , -oja = löydettiin titaanirautaa1874
• Väänäseniva 700/1,6 m, -oja = Pekka Väänänen 1916-
• Möllerinkoski 550/1,4 m, -oja, -niva = kauppias G . Möller 1870-
• Saarnaköngäs 70/1,2 m= saarnastuolimainen hiidenkirnu könkään alla
• Yrjönoja, -vaara = Yrjö Heikkinen 1890-
• Surmaköngäs 500/2 m = kuusi hukkui 1872
• Ruikanmutka, -oja = Matti Ruikka ja hänen poikansa 1870-
• Penttilänkoski 900/3,7 m = Pehr Bengtilä työnjohtaja ja yhtiömies 1870- Robert Snellmanin tehdaspiirissä
• Saarikorva = saari koskessa, Penttilänkosken jatke
• Anellinkorvat  150/0,8 m= O. U. Anell 1870
• Appisjoki, -köngäs 250/0,7 m = Appisjoki, Abbesjohka alkuperäinen
• Korhosenkoski 1250/8,4 m, -oja = Otto Korhonen 1870
• Saunakoski/ Savonakoski 150/0,8 m = päättyy Kultalan saunasuvantoon
• Kultalan nimistöä: Paavonkallio, Lihrin kallio, Kartano-oja, Kotioja, Paavonoja
• Kultalankoski 350/2,5 m
• Kolmoskoski t. Kolmosenkoski 350/1,3 m =kosken rannalla sijaitsi vuodesta 1870 lähtien tehdaspiiri eli valtaus numero 3.
• Rovaniemenkoski 200/0,8 m= rovaniemeläinen Matti Korva 1870
• Björklundinoja, -koski 500/2 m = Frans Björklund 1870. Björklundinojan esiintyy myös Pataojan nimellä=Patatunturilta tuleva haara
• Grönholmankoski 800/3,8 m, -oja = Fredrik Grönholm 1870
• Yliansajoki
• Ylialaoja
• Merimiestenkoski t. Merimieskoski 200/1 m  = raahelaiset merimiehet 1871
• Hunajanpisama = pieni puro Ivalojoen pohjoisrannalla Sotajoen suun vastarannalla
• Sotajoenkoski 700/2,4 m
• Vaskisjoki = Alaoja
• Sotajoenniva 500/0,5 m =Mattleininkoski ; J.G. Mattlein Ekbergin työnjohtaja 1882
• Iisalmenoja, -vaara = Iisalmelainen kauppias Auugust Nylundin tehdaspiiri 1870
• Ritakoski 1400/6,5 m, -oja = alkuperäinen
• Palsinoja = alkuperäinen
• Louhioja = alkuperäinen
• Nulkkamukka = paikka, missä poro saattoi juosta eli nulkata; tasainen  ja mutkainen jokiranta

Ja sitten reissunpariin:
Vesi vaikutti olevan varsin alhaalla , tietojen mukaan virtaama Ivalon Pajakoskella n. 40m3/s. Melomaan pystyi hyvin, mutta mela kolisi tämän tästä pohjakiviin. Alasuvantoon päästyä tilanne helpotti kun veden syvyys kasvoi. Alkumatkan melonta osuus oli ennakkoon tiedossa helpoksi, joten emme vaihtaneet märkäpukuja päälle, vaan lähdimme liikkeelle vaellusvaatteissa.
Ensimmäiset merkit edessä olevista maisemista saimme kun meloimme Porttinivalle ja pääsimme katselemaan Porttikallion jylhiä seinämiä.
Sitten olikin enää melonta Kyläjoen suulle, jossa Kyläjoen päivätupa odotti meitä.
Varusteet pois kanooteista, tulet nuotioon ja ensimmäisen päivän "päivällisvastaava" aloitti työnsä.
Jonkin ajan kuluttua joen takaa käytiin kanootilla hakemassa autonkuljettajakin mukaan illan rientoihin.
Tänään oli ruokalistalla oikein aito hampurilainen, viivottimella piti suun vapaata aukkoa mittailla, että haukkaako koko hampurilaisesta palasen vai vai osasta siitä.
Iltaruuan jälkeen oli hyvää aikaa tutustua lähiympäristöön, kiipeillä rantatörmillä katselemassa ja kuvailemassa. Vastarannalta näkyi löytyvän kullan kaivuun jälkiä ja rakennelmia, joten seuraavalle aamulle oli yksi tutustumispaikka siis jo valmiiksi tiedossa.
Alkuyöstä asetuimme yölevolle Kyläjoen päivätuvan lattialle, josta löytyi viidelle miehelle hyvin nukkumatilat.

7.6.
Heräsin aikaisin aamulla n. klo 03 seutuvilla ja hiippailin varovaisesti pihalle. Ilma oli upea, taivas sininen, lämpötila lähellä nollaa. Kuljeskelin kamera kainalossa ihmettelemässä alkukesän ihmeitä, joki virtasi, mutta tuuli oli täysin tyyntynyt. Joku yölaulajakin viritteli huiluaan. Nousin kämpän viereiselle rantatörmälle katselemaan ympärillä avautuvaa maisemaa.
Reilun tunnin ihmettelyn jälkeen palasin vielä hetkeksi nukkumaan.
Uusi herääminen noin klo 07 aikoihin ja pikkuhiljaa toisetkin alkoivat heräilemään upeaan aamuun ja aamupalalle.
Kävimme vastarannalle katselemassa kullankaivajien asumusten jäänteitä ja kullankaivajien aikaansaamien kivirakkojen ihmeellistä maailmaa. Yön aikana joen vesipinta oli edelleen vain jatkanut laskuaan, mutta tiesimme sateitakin olevan tulossa. Noin puolenpäivän aikoihin olimme valmiit jatkamaan matkaa märkäpuvut päällä ja oikeaoppisesti kypärät päässä. Tämän päivän tavoitteena oli meloa Kultalaan ja automiehen tavoitteena oli siirtää auto Pahaojalle ja patikoida sieltä illaksi myös Kultalaan.

Aluksi loivahko S-kirjaimen mallinen Kyläjoen niva, sen jälkeen Timanttiköngäs ja sitten Väänäsen niva. Nivan jälkeen hieno rantakallio länsirannalla. Itärannalla jokeen liittyi Väänäsen oja ja rantauduimme katselemaan sen hienoja pieniä putouksia. Sieltäkin löytyi jonkun kullankaivajan työmaa, näytti ainakin siltä että siellä oli työskennelty aivan viime vuosinakin.
Leppoisasti eteenpäin, Möllarin koski ja sen jälkeen rantauduimme länsirannalle Saarnakönkään yläpuolella. Kävelimme katselemaan köngästä, siellä olevia hiidenkirnuja sekä nousimme ylös kallioille ihailemaan jokivarren maisemia.
Samalla tutkimme könkään laskureitin valmiiksi.
Sitten olikin jo lounasaika.  Meloimme joen vastarannelle hienolle hietikolle valmistamaan lounasta, kovaa hommaa tämä koskimelonta, kun ei oikein tahdo ehtiä syöntien välissä edes huokaista. Paikalta löytyi parikin valmista nuotiopaikkaa.
Lounastauon jälkeen matka jatkui ja laskimme könkään alas, Yrjön suvannon jälkeen edessä oli Surmaköngäs ja kohta sen jälkeen Ruikanmukka.
Mutkassa länsirannalla on erakko Unto Koivusen mökki ( Koivusen haastattelu ), pihapiiri vaikutti ainakin vauhdilla ohi meloessa niin hoidetulta, että jäin miettimään että asuuko paikalla vieläkin joku.
Koivusen kämpän jälkeen lähes kilometrin mittainen Penttilänkosken lasku ja sen jatkona Anellinkorvat ja tämän koskijakson lopuksi Appisköngäs.
Sen jälkeen joki kääntääkin suunnan itä- länsi "akselille", Appissuvannon rauhallinen osuus Appisjoen suulle.
Täällä rantauduimme noin klo 17  ja kävimme katselemassa Anna Kaapin vanhaa kotakenttää.
Sitten olikin enää jäljellä reilun kilometrin mittainen Korhosen koski, sen laskun aikana tuli Kultalan riippusilta näkyviin. Viimeisenä koskena tälle päivälle vielä lyhkäinen Saunakoski jonka laskemisen jälkeen rantauduimme saunarantaan.

Siirtelimme varusteet pois kanooteista ja vaihdoimme märkäpuvut vähän miellyttävimpiin oleskeluasuihin. Osan varusteista siirsimme autio/vuokrakämpälle ja virittelimme nuotiopaikalle tulet.
Vuokrakämpällä oli majoittuneena pari miestä. Tämän päivän "päivällisvastaava" aloitti oman työnsä ja meillä muilla oli aikaa tutustua ympäristöön. Mielenkiintoista oli käydä katselemassa Kultalan rakennuksia tarkemmin.
Kultala

Pizza valmistui illan aikana ja autonsiirtäjäkin saapui sopivasti paikalle noin klo 21 tietämissä syömään oman osuutensa pizzasta. Ilma oli hieno ja sopivan lämpöinen, istuskelimme nuotiolla puolille öin ennen kuin siirryimme nukkumaan autiotuvan sänkyihin.

8.6.
Aamusta keli oli jo merkittävästi huonontunut ja lämpötila oli lähellä 0 astetta. Nousin ylös noin klo 05 ja lähdin aamulenkille. Kävelin riippusiltaa joen toiselle puolen. Kuljin jokivartta vanhan kartan mukaiselle Lihrinojalle Kultalan asemakaava, jonka vartta lähdin nousemaan Lihrinkalliolle. Juuri kun pääsin ylös vaaralle alkoi taivaalta satelemaan vettä. Ylhäältä avautui mukavat maisemat jokivarteen ja Kultalan rakennukset näkyivät sinne myös hyvin.
Pahaojalta Kultalaan tuleva reitti kulkee täältä päältä ja siirryin reitille ja laskeuduin 561 askelmaa alaspäin päästäkseni Kultalan sillalle.
Palasin takaisin autiotuvalle katsomaan että löytyiskö sieltä seuraa aamukahville.
Keli paheni, tuuli yltyi ja sade muuttui osittain räntäsateeksi. Tämän päivän suunnitelmissa oli alunperin kulkea maastossa ja mahdollisesti nousta Kehäpäälle, mutta sää ei oikein houkutellut toteuttamaan tätä suunnitelmaa. Päivä kuluikin osin nuotiolla, osin lukemisen ja osin vain rentoutumisen parissa. Iltapäivällä aloittelin oman osuuteni ruuan valmistelusta, tälle päivälle ruuan valmistusvuoro sattui minun kohdalleni.
Sadetta ja tuulta riitti koko päiväksi ja vielä illaksi, vastarannalta näkyi rinteessä oja, jonka vartta olin aamulla noussut. Koko oja kuohui valkoisena virtaavasta vedestä. Illalla joen rantaan laitettiin vesirajaan merkki keppi jotta voisimme seurata joen veden korkeuden muutosta aamuun mennessä.

9.6.
Heräsin aamulla noin klo 06, maa oli lumesta valkoisena ja rannasa käynnillä saattoi todeta että joen vedenpinta oli noussut yli 60 cm.
Rauhassa aamupala ja noin klo 11 seutuvilla olimme valmiina jatkamaan matkaa, tänään tavoitteena Ritakoski. Autonsiirtäjä jatkoi omaa matkaansa jokivartta pitkin tavoitteena myös Ritakosken kämppä.
Kosken laskunuottien mukaan tiedossa oli, että Kultalankoskessa on runsaalla vedellä "hyviä" hyökyaaltoja. Toisessa kanootissa oli kokeneet melojat ja heillä kanootissa hyvä aukkopeite, minä taas vähiten kokemusta omaavana pääsin keulamiehenä aitiopaikalle kosken laskuun. Parin kunnollisen hyökyaallon jälkeen kanootti olikin aikalailla reunoja myöten täynnä vettä ja jos vajautta vielä jäi, niin hetkessä oli se hoidettu kuntoon. Onnistuimme kuitenkin melomaan kanootin kaatumatta kosken alle rantaan, jossa pääsimme tyhjentämään kanootin. Varusteet oli vesitiivisti pakattu ja kaikki varusteet kanootissa hyvin kiinni, joten siltä osin oli hyvä jatkaa matkaa.
Heti perään Kolmosenkoski, siitä selvisimme vähän vähemmällä vedellä, mutta silti kävimme rannalla tyhjentämässä kanootin ja matka jatkui.
Märkäpuvut päällä tilanne oli ihan ok, tosin voimakas vastatuuli teki olosuhteista hieman kylmän.
Sitten selvitimme Rovaniemen kosken ja Björklundin kosken, nyt riitti jo äyskäri kanootin tyhjennykseen.
Jälkikäteen tarkastettuna tiesimme, että puolessa vuorokaudessa joen virtaama noin nelinkertaistui, eli tästä eteenpäin veden vähyydestä ei ollut enää ongelmaa.
Sitten olikin päivatauon paikkaa ennen enää vajaan kilometrin mittainen Grönholman koski ja Merimiesten koski, jonka jälkeen Sotajoki laskee Ivalojokeen. Meloimme voimakkaasti virtaavan Sotajoen suun yli vastarannalle ja rantauduimme.
Vaihdoimme lämmintä päälle ja siirryimme vajaa puolikilometriä Sotajoen vartta ylävirtaan Liljeqvistin kämpälle. Liljeqvistin kämppä
 historiallinen autiotupa

Valmistimme tuvalla lounaan ja katselimme kämpän ympäristössä näkyviä kullankaivamisen aikaansaamia jälkiä luonnossa. Juuri kun olimme lähdössä, kuului radiopuhelimesta ääni, että patikoitsija kertoi ohittavansa Sotajoen suuta Ivalojoen vastarannalla. Kävelimme Sotajoen suulle ja ihmettelimme vielä siellä Suupankin käsittämättömiä kivirakkoja, jotka kullankaivuun jäljiltä on sinne jääneet. Varusteiden vaihto ja taas melomaan, samalla patikoitsija ilmoitti odottavansa Vaskisjokisuulla kanoottikuljetusta tulvivan joen yli päästäkseen. Mies siirrettiin kanootilla ja rinkka märkäpukupäällä kävellen joen toiselle puolen ja jatkoimme matkaa.
Sotajoen kosken ja nivan jälkeen olikin pari kilometriä rauhallisempaa menoa ja nousimme rannalle ihmettelemään Liljeqvistin ruoppaajaa.
Lapin kultahistorian suurin harha vai sittenkin totuus??
Sitten olikin enää jäljellä vajaan 1,5km Ritakoski, jonka noin puolivälissä pohjoisrannalla on Ritakosken autio ja varaustupa. Tänne saavuimme noin klo 17 seutuvilla.  Tuvalla oli pari kaveria lähtövalmisteluissa, he olivat lähteneet Pahaojalta liikkeelle, käyneet Hammastunturin maisemissa ja nyt olivat palailemassa Kultalan kautta takaisin.
Varsin pian automiehemmekin saapui paikalle, hän aloitti yhteisen päivällisen valmistelun, saunamajuri aloitti telttasaunan lämmityksen ja me "laiskimukset" vain nautimme olostamme.
Päivällisen jälkeen meni vielä muutama tunti saunan kiukaan lämmittelyssä ennenkuin viritimme tarppikankaat valmiin saunarungon päälle ja pääsimme kylpemään n. 22:30.
Löylyt olivat upean pehmeät, jos löylyn heittäjä vain malttoi ruokkia kiuasta sopivilla vesimäärillä. Liian isot löylyvesi annokset taas saivat kiukaan kiukuttelemaan kuumilla löylyillä.

Ilmakin oli jo "lämmennyt", nyt mittari näytti jo n. +3 asteen lämpötilaa.

10.6.
Näköjään aamu-unisuus tarttuu, nyt heräsin vasta klo 07, keittelin aamukahvit ja lähdin tutustumaan lähiympäristöön. Ensin nousin jokivartta Ritakosken niskalle, jokivarren polun viereltä löytyi vanhoja kaivoskuilun suuaukkoja ihmeteltäväksi. Sen jälkeen suuntasin kulkuni Ritavaaran lakia kohti. Alkumatkan rinne oli varsin jyrkkä ja melko kivinenkin mutta yläosa vaarasta oli todella miellyttävää kulkumaastoa. Maisemallisesti sieltä ei avautunut mitään erikoista maisemaa, kun puusto esti näkyvyyden, puiden välistä joki sentään pilkotteli. Palasin takasin kämpälle ja muutkin olivat jo nousseet ylös. Kuukkelipariskuntakin kävi meitä pihapiirissä tervehtimässä.
Puolen päivän seutuvilla lähdimme jatkamaan matkaa, ensin Ritakosken loppulasku, kosken alta automies vietiin kanootilla vastarannalle ja hän lähti patikoimaan poroaidan vierustaa kohti Pahaojan autiotupaa.
Palsinojan ohitus, sitten Kuivaniva ja sen jälkeen Nulkkamukka
Poikkesimme ensimmäisen kultalöydön muistomerkillä, täällä huomasi ilman jo selvästi lämmenneen, kun ensimmäiset verenimijäsääsket yrittivät käydä päälle.

Hammasniva ja sen jälkeen rantautuminen Louhiojan suulle. Vaatteiden vaihto ja varusteiden siirto Louhiojan autiotuvalle. Vähän kevyttä välipalaa ja lähdin toisen innokkaan kulkijan kanssa nousemaan Isopalsille. Toiset jäivät tutkimaan kämpän lähiympäristöä ja valmistelemaan viimeistä yhteistä päivällistä. Isopalsilta avautui upeat maisemat jokivarteen, Hammastunturin suuntaan sekä myös Saariselän suunnalle. Valokuvailua ja kiertelyä tunturin päällä ja sen jälkeen paluumatkalle.
Vielä kerran pääsimme herkuttelemaan hyvän päivällisen sekä jälkiruuan kanssa. Upea ilta ja reissun viimeinen ilta.

11.6.
Heräsimme kaikki aamulla noin klo 07 aamupalalle upeaan aamuun. Ennen klo 09 olimme jo melomassa viimeistä osuutta. Auringonpaistetta, kohtalaisen lämmintä ja jokivarsi oli muuttunut kanjonista hiekkatörmäiseksi. Pari nivaa ennen Toloskoskea. Maakotkakin näyttäytyi jokivarressa,mutta piti sen verran etäisyyttä etten saanut siitä kunnollista kuvaa otettua.
 Rantauduimme Toloskosken niskalle ja kävelimme tarkastelemaan koskea.  Jo ylemmän kosken osalla näytti että kanootillemme olisi tiedossa kohtuulisen haastavia kuohuja, kun taas toisen kanootin melojat katselivat koskea innostuneena, että lopultakin vähän haastetta. Päätimmekin että me hoidamme tämän kosken uittamalla kanootin haastavimpien paikkojen ohi ja melomalla vain ne osuudet, jotka on helppo meloa. Toinen  kanootti lähtikin laskemaan ensimmäisen osuuden koskesta etukäteen ja jäivät odottelemaan meitä kosken mutkaan. He odottelivat niin kauan että pääsimme kosken alaosaan kuvaamaan heidän viimeistä laskuaan. Annoimme melalla lähtömerkin ja pojat pääsivät nautiskelemaan kunnon kuohuihin, tosin haaste jäi täälläkin kuulemma vähäiseksi.
Kosken alla vielä kerran vaatteiden vaihto ja miellyttävimmissä retkivaatteissa lähdimme loppumelonnalle Toloskylän ohi kohti veneiden nostopaikkaa.
Leppoisaa meloskelua, välillä muutama sadekuurokin kulki ja sitten rantautuminen. Vielä kerran ruuan laitto ja lopuksi reissun ainoa kalustotappio. Kävelin veneiden laskupaikasta tienvarteen ja aloin näppäilemään autonkuljettajan puhelinnumeroa. Puhelin lipsahti kädestä ja putosi näyttöedellä suoraan kivikkoon. Ei näköjään ole tarkoitettu puhelinta kivikkoon pudotettavaksi.
Järjestelimme varusteet valmiiksi autoon lastausta varten ja auton tulon jälkeen ei varmaan mennyt kuin 15 minuuttia, kun olimme valmiina kotiin lähtöön.

Upea reissu, upeat maastot, valtavasti historiaa, näihinkin maisemiin on pakko palata.
Toisille koskien lasku voi olla reissun päätarkoitus, minulle melonta on vain yksi väline päästä tarkkailemaan luontoa ja ympäristöä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan parempi, me ihmiset vain olemme onneksi erilaisia ja haemme reissuiltamme erilaisia kokemuksia.
 Ivalojokivarresta löytyy upeita maisemia, hienoja paikkoja, todella miellyttäviä kulkumaastoja, upeita luonnon yksityiskohtia, rauhallisia paikkoja, rauhallista luontoa, virtaavia vesiä, elävää tulta,...
Suosittelen


Valokuvat reissusta