lauantai 10. syyskuuta 2016

Mene museoon

26.8.
Kesä lienee ohi mutta kesälomia vielä jäljellä. Elo- syyskuun vaihteeseen näytti tämän vuoden "teeman" mukaisesti tulevan taas pohjoisen reissu.
Olihan toukokuun alussa ollut hiihtovaellus käsivarteen, kesäkuun alussa melontareissu Ivalojoelle, heinäkuun puolivälissä pikainen patikka reissu Pallaksen maisemissa.

Tällä kertaa tosin vähän erilainen reissu, nyt oli tarkoitus mennä pääosin pyörien päällä kuljettaen "kotia" mukana.
Jostain olin saanut päähäni, että positiivisen avauksen lomalle saa kun pääsee kuuntelemaan savolaisia. Suunta siis Kuopioon ja hetkellisen etsinnän jälkeen löytyi sopiva parkkipaikka kodille hyvinkin juhlalliselta kuulostavan kadun varresta.
Kuopion keskusta ja varsinkin torin ympäristö on suunniteltu niin, että autot ajetaan parkkihalleihin, mutta tässä oli varsin rauhallinen paikka ja sopivasti kävelymatkan päässä torilta.
Ystävällinen vastaanotto sai jatkoa, kun aamuyöllä puhelimeen kolahti tekstiviesti, jossa parhaillaan savustuspöntössä olevaa haukea tarjottiin tuotavaksi Kuopion torille ja tähän oli helppo vastata: kyllä.

27.8.
Aamusta ensin Soolon kanssa ihmettelemään  Kuopion varhaisen aamun katuelämää, taisi olla vielä viimeiset palaamassa yöjuoksusta kotiin, kun me aloittelimme jo uutta päivää.
Sitten torille, torikin oli heräilemässä ja pian saapui hyvin paketoitu savustettu haukikin paikalle saattajan kera. Ja siitä edestä että otin hauen vastaan minulle tarjottiin vielä perinteiset munkkikahvit, ei siis lainkaan huono valinta aloittaa loma Kuopion torilta.


Myrskyä oli luvassa sääennusteen mukaan, mutta sehän ei kulkijaa haittaa. Suunta kohti pohjoista, seuraaaksi tavoitteeksi oli hahmottunut Hepoköngäs, mutta kun tuonne naamakirjaan oli tullut kirjoitettua olevansa Kuopion torilla, niin jossain vaiheessa Kuopiolaisetkin herää. Sain puhelinsoiton että vieläkö sitä ollaan Kuopiossa ja ehdittäiskö käymään kahvilla, mutta myöhäistä se oli. Kun soittaja kuuli seuraavan tavoitteen, niin hän oli onneksi ajantasalla ja kertoi metsähallituksen panneen paikan remonttiin. Ei siis köngästä mutta sinne menevän kulkutien. Netistä tarkastettua tilanteen totesin tiedon oikeaksi ja samantien suunnitelman päivitys.
Uusi tavoite löytyi helposti: Ranuan eläinpuisto.

Tuli nähtyä jääkarhut, karhut, arosudet, sudet, pöllöt yms,  pitkästä aikaa ihan mukava vierailu.

Mutta sitten piti vielä miettiä että minne sitä sitten menisi ja löytyihän se suunta, kun varmistin ennakkotietoni, että tuolla vähän idemmässä olevalla kesämökillä oli ennakkosuunnitelman mukainen miehitys paikalla. Sinne siis valmiiksi lämmitetylle saunalle.

28.8.
Hieno aamu

Mökkiläisillä ja meillä oli vielä makkarat paistamatta ja sen vuoksi alkoi karttatyöskentely, että mistä löytyisi hyvä ja rauhallinen makkaranpaistopaikka. Sellainen löytyi kartasta ilmakuvien perusteella ja ei muuta kuin väki ja eväät veneeseen ja venee keula kohti makkaranpaistopaikkaa. Jonkin matkaa moottorivoimalla ajettua totesimme että hyvin oli tiedustelu onnistunut ja siitä sitten makkaratulia sytyttelemään mukana tuotujen polttopuiden avulla.

Eteenpäin on elävän mieli ja myöhemmin iltapäivällä autonkeula taas kohti uusia seikkailuja. Määränpäästä ei mitään tietoa, mutta sopivan paikan tullessa kohdalle oli aika pysähtyä.
Poroja ja hirviä tuli nähtyä matkan aikana useaan kertaan, pikkuhiljaa "aito" lappikin lähestyi ja napapiirikin tuli ylitettyä.
Kovin hiljaista oli Luostolla, syksyn paras sesonki vielä edessä, Sodankylän ohi ja sitten alkoi jo aktiivinen yöpaikan katselu, mielessä tosin oli jo yksi entuudestaan tuttu paikka, ja sinne sitten tuli topattua. 
Ilta tarjosi auringon laskiessaan vielä omaa värileikkiään päivän päätteeksi.

29.8.

Ei huono ollut sään puolesta tämäkään aamu, sitä siinä Soolon kanssa aamusta ihasteltiin, kun odoteltiin muun seurueen heräämistä.

Aamupalan jälkeen taas eteenpäin, nyt lyhkäinen siirtymä Tankavaaraan.
Ensin Kultamuseo ja sen jälkeen Tankavaaran luontokeskus
Molemmat hyvin mielenkiintoisia paikkoja, ei kannata ajaa ohi pysähtymättä.

Tämän jälkeen olikin vuorossa ei niin kovin vaatimattoman tunturin päälle nousu, nimittäin Kaunispäälle maisemia ihailemaan ja nauttimaan hyvää lounasta.
Kulttuurimatka jatkui, seuraavaksi vuorossa jo 70 luvulta tuttu paikka Karhunpesäkivi, tosin monesti on tullut siellä vierailtua senkin jälkeen.
Sitten matka jatkuu ja hetken päästä pysähdys Inariin.  Mainoskyltissä luki että risteilyt klo 13 ja 17 ja kello ei ollut vielä aivan 17, joten äkkiä kysymään että vieläkö ehtii mukaan.
Kesä on jo ohi ja risteilyt onkin vain kerran päivässä, lähtien klo 13.
Tämä ei saattanut murheelliseksi, olihan vieressä toinen mielenkiintoinen tai sanoisinko paljon mielenkiintoisempi kohde: Siida eli saamelaismuseo
Reipas 2h oli vielä aukioloaikaa jäljellä, siinä ajassa ehtii saada hyvän pintariipaisun museon tarjonnasta, tosin seuraavallakaan kerralla ei voi ajaa ohi, niin paljon itseäni kiinnostavaa asiaa sieltä löytyy.
Taas oli ilta ja jostakin pitäisi löytyä sopiva yöpaikka. Aikani karttaa tutkittuani ajattelin että taas on aika palata entisille jäljille.  70 luvun alkupuolella tein ensimmäisen muistiin jääneen lapinmatkani ja silloin kävin katsastamassa Kevon kanjonin itäpään näkymiä ja lähtöpaikka oli täällä
Sieltä ajattelin löytyvän myös tulipaikan, että voisi illan hämärtyessä istuskella kosken kuohuja kuunnellen nuotion loimussa. Ja niinhän siinä kävi, että suunnitelma toteutui, tosin polttopuiden kanssa se vaati vähän omatoimisuutta, onneksi parkkipaikan vieressä oli kaatunut puu, joiden oksista sai sen verran polttopuuta, mitä nuotioon tarvitsi.

30.8.
Tämän päivän "ohjelmaa" ohjasi osaltaan myös kello, ennen klo 13 pitäisi olla takaisin Inarissa, että ehtii mukaan Inarijärven risteilylle. Silloin 70 luvun alkupuolella olin käynyt suomen pohjoisimmassa pisteessä Nuorgamissa, mutta pitihän sen käydä rajat tarkistamassa. Ensin Utsjoelle ja siitä jokivartta Nuorgamiin. Tuttujakin olisi löytynyt Utsjoen kirkonkylän läheltä, mutta valitettavasti aikataulu ei nyt antanut myöten kyläilylle. 



Sopivasti n. 12:30  Inarissa, ehdin vielä ulkoiluttaa Soolon sopivasti ennen laivaan menoa. Ja sitten kohti Ukonsaarta, saarella en olekaan koskaan aikaisemmin vieraillut, viereisellä saaarella kyllä tuli yövyttyä lähes täsmälleen 3 vuotta aikaisemmin kanoottireissun aikana. 
Laiva oli melkein täynnä, pääosa matkailijoista oli ulkomaalaisia, mutta kyllä meitä kotimaisiakin jonkinlainen joukko oli kyydissä. 
Mukava oli saaren huipulta katsella ympärillä avautuvaa maisemaa ja väistämättä ajatukset kulkivat moneen kertaan tuohon hienoon kanoottireissuun.
Paluumatkalla laiva rantautui suunnitelmien mukaisesti ja osa matkailijoista lähti jatkamaan matkaansa patikoiden. Aikataulussa saavuimme rantaan ja seuraavaksi tulikin "kotiimme" vieras, joka oli muutamia viikkoja aikaisemmin muuttanut tänne Inariin opiskelemaan ja elämään. 
Mukava oli kuulla kuinka Lapinkuume oli iskenyt sitte oikein kunnolla.
Mutta matka jatkui ja nyt oli tarkoitus siirtyä länsirajan tuntumaan, minne siellä, se oli vielä auki. 
Auton keula siis Inarista kohti Kittilää, ensin Juukuan jokivartta, sitten Menesjoki vartta, Ivalon Matti, Ivalo-joen yliys, Pokka ja sitten kiertotien merkki siltatyömaasta johtuen.
Lopulta monen mutkan ja mäen jälkeen Kittilän Sirkassa ja sitten puhelinsoitto.
Kuopion torille savuhaukea toimittanut kaveri ilmoittikin siirtyneensä Pallaksen maisemiin ja hän antoi hyvän vinkin, länsirajalta löytyi paikka, jossa vähän 22:00 jälkeen alkoi sauna lämpenemään. 

1.9.
Kuulakas aamu, sääennusteen mukaan iltapäivälle n. klo 15 alkaen Kilpisjärvelle luvassa pientä vesisadetta. 


Aamupalan jälkeen siis kohti Kilpisjärveä, jotta Saana-tunturille nousu onnistuisi vielä hyvän sään aikana. Noin tunnin ajo ja sitten vähän varusteiden vaihtoa ja eväsrepun pakkausta ja sitten kohti huippua. Muitakin näytti olevan sinne menossa. Ensin polkua, sitten pitkospuita ja sitten portaita. 




Riittävästi nousuaskelia ja sitten loppumatkaksi nousu polkua ja kallioita pitkin. Mastokin sieltä alkoi vähän pilkistelmään, vanhoja sota-ajan linnoituksiakin vähän näkyvissä. Lopulta huipulle, lämpötila n. +1 - +2 astetta, tuuli 13 m/s, ei sinne kovin pitkäksi aikaa halunnut jäädä maisemia ihastelemaan. Mukava oli täältä kuitenkin katsella tuttuja ja vieläkin tutumpia maisemia uudesta kuvakulmasta. Saana-tunturi oli yksi niistä harvoista suomen yli 1000m:n tuntureista, joita en ollut tätä ennen vielä huiputtanut. Vielä jäi jäljelle muutama odottamaan tulevaisuudessa sopivaa aikaa ja tilaisuutta. 
Vaikka kyseessä oli sääennuste, se piti kuitenkin paikkaansa, loppumatkasta sade jo vähän aloitteli, mutta eipä tuo ehtinyt yhtään häiritä. 
Seuraavaksi vuorossa kahvitteluhetki Retkeilymajalla ja kulttuurimatka Kilpishalliin.
Sitten auto luontotalon parkkipaikalle, nousu luontotalolle. Pikainen silmäys ympärille ja sen jälkeen mielenkiinto kohdistui kirjahyllyyn. Ensimmäinen mielenkiintoinen kirja hyllystä, sisällysluettelon katsominen ja hyppäys sopivan otsikon alle. Ja sieltä se löytyi, joskus olin lainannut tätä samaa tekstiä omiin muistiinpanoihin, mutta lähde oli jäänyt laittamatta ylös. Kun sitten kerroin tästä eräälle aihepiiriin perehtyneelle arkeologille, niin hän oli sitä mieltä että tuollaisesta Seitakivestä hän ei ole kyllä lukenut mistään lähteistä. Mutta ehkäpä tässä syytä kysäistä asiasta taas uudestaan.


Sitten olikin mukava oikaista päivälevolle. Vähän illemmalla piti taas miettiä että mitä sitten, soitto Ropinpirtille, illaksi löytyi vielä saunavuoro, joten oli helppo tehdä päätös seuraavasta yöpaikasta. 
Hieno ilta ja saunomisen jälkeen oli mukava oikaista pitkäkseen ja olihan reissukin jo kääntymässä kotiinpäin.


2.9.
Soolon kanssa tehdyn aamulenkin jälkeen pirtille munkkikahville ja kuulemaan tunturien kuulumiset. Matkailupalveluja tarjoavien kannalta on kuulemma ollut hyvä kesä, väkeä on ollut mukavasti liikkeellä. 
Auton keula kohti etelää, mutta pala kerrallaan.
Ensimmäinen pysähdys Järämän museolle upeassa aurinkoisessa syyssäässä.

Seuraavaksi pikainen poikkeama Äkäslompolossa, mutta sitten taas suunta hukassa. Kaksi vaihtoehtoa, Rovaniemelle tai Tornioon. Tornio veti voiton ja sieltä puhelimella tavoitettu tuttava toivotteli tervetulleeksi, siis sinne. 
Mukava tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, samalla kuulimme että kaupungissa on parhaillaan menossa kansainväliset markkinat, joten seuraavan päivän ohjelma tuli siinä sitten varmistettua.

3.9.
Mukava oli tunnelma markkinoilla ja tuttuja tuli vastaan sielläkin, se taitaa olla sama minne sitä menee, niin aina on tutut vastassa, ja jos ei tuttuja niin tutun tuttuja. Käydessäni nimittäin Soolon kanssa kävelylenkillä eräällä asuntoalueella tuli juttusille minulle aivan vieras mies. Soolo oli se syy että pääsimme jutun alkuun, mutta aika pian löytyi tuolta retkeilynpuolelta yhteisiä tuttuja ja repullinen lähti terveisiä matkaani.
Markkinapäivän jälkeen matka jatkui kohti etelää, sopivaa yöpymispaikkaa pitikin katsella sitten lähelle Kalajokea, ennenkuin se löytyi. 

4.9.

Reissun viimeinen päivä
Aamupalan jälkeen ensin tutustumien Kalajoen ns. vanhaan kaupunkiin, sitten vierailu Kalajoen hiekkasärkillä.
Suunta kohti Pietarsaarta ja reissun viimeistä ennakolta suuniteltua kohdetta eli suuntana  Nanoq arktinen museo.

Tiedossa oli myöskin esitelmä pitkästä hiihtovaelluksesta Grönlannin eteläosasta sen pohjoisosaan. 
Valitettasti aika ei riittänyt perusteelliseen museoon tutustumiseen, mutta onpahan hyvä syy poiketa paikalla uudestaan. Esitys oli todella mielenkiintoinen ja kuulijoitakin oli sali täynnä, joten tilaisuus ja vierailu oli kaikin puolin onnistunut.

Tilaisuuden jälkeen alkoikin sitten viimeinen siirtymä kohti kotia.
Vähän erilainen pohjoisen matka, kuin minulla yleensä, mutta se oli todella mielenkiintoinen.