Reklamaatio

Tuli reklamaatio että blogi on päivittämättä. Piti siis heti alkaa jo monta kertaa siirrettyä tehtävää hoitamaan.

Maailmassa jyllää nyt Corona-virus, mutta toivottavasti kolmen viikon päästä tästä hetkestä olen viettämässä vaelluksen ensimmäistä iltaa autiotuvalla. Todennäköisesti Kutukoskella, mutta Kalkkoaivin tupa se voisi myös yhtälailla olla. Karttakuvassa viiva osoittaa Kutukosken autiotupaa ja sen kaakkoispuolella on Kalkkoaivin autiotupa

Kevään reissu alkaa vähän samoissa merkeissä kuin edellisenäkin keväänä, silloin kohteena oli Ropin autiotupa ja nyt Kalkkoaivin kämppä. Kuvassa kämppä kymmenen vuotta sitten kuvattuna.
Tarkoitus on tehdä kämppään uusi lattia ja joko tehdä uudet laverit tai jos vanhat voi hiomalla siistiä niin sitten hiotaan ne.

Talkoiden ajan majoitumme Kutukosken autiotuvalle. Talkoiden ajan saamme liikkua metsähallituksen moottorikelkalla reki perässä, niin pääsemme sujuvammin kohtelle ja majoituspaikkaan.

Olemme ottaaneet tavoitteeksi että saisimme sovitut työt tehdyksi kolmen päivän aikana ja pääsemme siirtymään vaelluksen seuraavaan vaiheeseen.
Seuraava tavoite on n. 15 km Kutukoskelta koilliseen, Käsivarren itäreunalle Hirvasvuopion vuokrakämpälle.

2009 keväällä olen muistaakseni viimeksi käynyt sen pihalla katsomassa kämppää, vierestä olen kyllä hiihtänyt senkin jälkeen ja muutaman kerran yöpynyt Hirvasvuopion autiotuvassa noin puolen kilometrin päässä tästä vuokrakämpästä.

Pari vuorokautta viivymme täällä lähiretkeilyä harrastaen. Vuokrakämpältä noin viisi kilometriä kaakkoon sijaitsee rajanpinnassa vanha rajan kämppä. Voi olla että käymme sitä kurkkaamassa. Tai sitten pohjoisen suunnalla vähän rajan toisella puolella n. 6 km päässä on Norjan puolella avoin ilmeisesti poromiesten kämppä. Sekin voisi olla vaihtoehtoinen vierailupaikka päivähiihtelijöille.  Molemmat näistä ovat minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta retkikavereista ei kukaan muu olen noissa vieraillut.

Parin saunaillan jälkeen lähdemme sitten suuntaamaan kohti Kilpisjärveä. Ensimmäisenä tavoitteena on Raittijärven kylä. Edellisestä vierailustani siellä onkin vierähtänyt jo viisitoista vuotta. Vuorossa on telttayöpyminen.

Yövymmekö ennen Raittijärveä vai vasta Raittijärvellä käynnin jälkeen, riippuu varmasti kelistä ja lumen kantavuudesta. Mukava olisi suunnata sinne tuntureita pitkin, mutta jos lumen kantavuus on huono, niin tuon välin voi hiihtää myös tarvittaessa kelkkareittiä pitkin.
Mikäli lumi kantaa hyvin niin tuolta väliltä löytyy parikin välitavoitetta, mahdollisesti molemmista voisi löytyä joku kämpän tapainen.
Vaikka olenkin käsivarren ja sen lähiympäristössä vieraillut muistaakseni yli 40 kämpällä, niin vielä vaan löytyy käymättömiä paikkoja.


Raittijärven jälkeen suuntaamme kohti länttä, seuraava tavoite Terbmiksen autio/varaustupa. Toivottavasti keli on parempi kuin mitä se oli vuonna 2012, kun juuri ennen vaellukselle lähtöäni tunturiin satoi n. 40 cm uutta lunta. Silloin eteneminen oli paikoitellen varsin työlästä.

Käsivarren retkeilyalue on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että siellä voi olosuhteen muuttua todella nopeasti, milloin parempaan tai toisinaan pahempaan suuntaan. 

Taas takaporttina Raittijärvi Terbmisvälille on moottorikelkka reitti, siihen turvaudumme viimeisessä hädässä jos olosuhteen eivät salli hiihdellä omia uria pitkin. 

Tämän kertaine reissu onkin jäämässä minulle poikkeuksellisen lyhyeksi kun Terbmikseltä hiihtelemme seuraavana päivänä Kilpisjärven kylälle, minne tämän vuoden reissu sitten päättyy. 

Mukava on taas kerran, en edes muista kuinka monennen kerran, päästä ihailemaan Terbmistunturin pahtaseiniä. 

Toivottavasti tästä eteenpäin ei nouse muu kuin matkakuume. Kohta on aloitettava varusteiden tarkastelu ja pitänee myös miettiä että mitähän herkkuja sitä varaisi tällaiselle vähän herraskaiselle vaellusreissulle.