sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Syksy

Ulkona alkava  ja mielessä todellinen syksy, mutta kun päivä lyhenee, ruska lisääntyy ja aikaa kuluu, niin eiköhän tämä taas iloksi muutu. Ei sinänsä että syksy itsessään olisi mitään synkkää aikaa, päinvastoin.

Hän on poissa
Edellisen blogikirjoitukseni lopetin siihen, kun näin kaverini melovan Ivalojokea kohti rantaa, missä aamukahvin kanssa häntä odottelimme. Kaksi viikkoa myöhemmin sain tiedon hänen menehtymisestään sairaskohtaukseen melontaretkellään. Nuori mies, perheen isä, ystävä, lähti keskeltämme ilman pienintäkään ennakkovaroitusta ennenkuin ehti viettää 32 vuotis syntymäpäiväänsä, järjellä mietittynä aivan liian aikaisin.
Ennen hänen Ivalojoen melontareissuaan olimme muutamia kertoja puhelinyhteydessä ja sovimme näistä käytännön järjestelyistä ja jostain muistakin käytännön jutuista.
Matkalla Inarista Kutturaan ehdimme keskustella tietysti hänen melontareissustaan Ivalojoella, mutta myös hänen tulevaisuuden haaveistaan vielä tutkimattomilla vesillä. Nyt suoritettu reissukin oli yksi niistä haaveista joiden kanssa hän oli elänyt. Jos ei haaveile eikä suunnittele haaveiden toteuttamista, niin kaikki haaveet jää toteuttamatta. Hän sai lähteä rakkaan harrastuksen parista ehtimättä itse sitä edes huomata.
Uskon hänen terveisensä meille olevan, haaveilkaa ja toteuttakaa haaveitanne aina kun se on mahdollista.

Vähän menneestä kesästä
Kulunut kesä on ollut upea, suomessa kait 64 hellepäivää. Jos edellisenä kesänä ei juurikaan tullut käytyä melomassa, niin tänä kesänä olen onnistunut "paikkaamaan" tämän kohtuullisen hyvin ja lisäksi vielä melomalla aika monessa eri paikassa. Huipentuma näille reissuille oli tuo Inarijärven reissu.

Haaveilua ja monelta osin jopa suunniteltua
Vielä kaksi viikkoa tiiviisti työtä ja sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä katsomaan onko ruskasta enää mitään jäljellä. Tällä kertaa on suunnitelmissa harrastella päiväretkiä Äkäslompolo lähtöpisteenä. Jotain ajatuksia retkistä on jo mielessä, mutta tällä kertaa lopullinen suunnittelu jää paikanpäälle. Tärkeimpänä ajatuksena lähinnä rentoutuminen hienossa ympäristössä. 

Joulukin on käynyt jo mielessä ja siltäkin osin on kipinä jo melkeinpä liekeissä. Tänä vuonna olen vakuuttunut jo etukäteen pääseväni viettämään valkeaa joulua. 

Tuohon ruskaretken ja joulun väliin jos saisi soviteltua vaikka yhden reissun esim koillismaalle omalle kämpälle nauttimaan pimeydestä ja luonnon rauhasta niin eiköhän siinä ole tälle syksylle ja alkutalvelle haaveita jo ihan riittävästi, tosin muutaman vuoden vähemmälle jääneet nuotiolla istumiset kotikulmilla voisi taas herätellä henkiin. 

Inarijärven melontareissun aikaan syntyi ajatus, että olisipa hienoa tehdä keväällä hiihtovaellus Inarijärvelle, ainakin korkoerot verrattuna perinteiseen käsivarren vaellusreissuun olisi merkittävästi pienemmät. Kipinä on syttynyt, karttaakin on tullut jo katseltua. Yksi vaihtoehto voisi olla että yhdistäisin kaksi vaellusreissua, ensin Inarijärvelle vaikka noin viikoksi ja sieltä siirtyisin jatkamaan vaellusta käsivarteen sopivan pitkäksi ajaksi. Kalenterissa näyttäisi olevan varattuna reilu 2 vk huhtikuun lopulta eteenpäin, mutta onko aikaa riittävästi varattuna ja onko ajankohta oikea selvinnee joskus keväällä. 
Ja tietysti tästä jatkoajatus pitemmälle tulevaisuuteen, sen siirtymän voisi tehdä joskus hiihtämällä. Mutta ensi keväälle en vielä sitä ala suunnittelemaan, annetaan sen ajatuksen vielä hautua rauhassa.

Kalenteristani löytyy ensi elokuulta merkintä: Inarijärvellä melomassa, aikaa on varattuna kalenterissa reissuun 9 pv. Alustavaa reittisuunnitteluakin on tullut jo väähän tehtyä, nyt lähtöpaikka löytynee pohjoisempaa ja lännempää, jostain Nitsijärven seutuvilta. 

Luulen että rohkeus ei riitä tässä vaiheessa suunnitella enempää, mutta tietysti haaveilla pitää.
Ruskaretki myös ensi syksynä, kaamosvaellus keskelle talvea, ...
Työn luonteesta johtuen olen oppinut että kun riittävän ajoissa pyrkii lukitsemaan omat haaveilunsa suunnitelmaksi kalenteriin, niin niiden toteutuminen on todennäköisempää. 

Muistakaa haaveilla, mutta myös suunnitella haaveiden toteuttamista. Koskaa ei voi tietää, milloin on vuoro viimeiselle askeleelle tai melan vetäisylle.