maanantai 2. lokakuuta 2017

Luontopalvelut, pienen ihmisen asialla?

Hajanaista pohdintaa pienessä päässä

Jo monien vuosien ajan olen huolissani seurannut Metsähallituksen toiminnan kehittymistä erityisesti luontopalvelujen osa-alueella.

Vaikuttaa siltä että toimintojen ulkoistamisen ajatuksen on saanut joku konsultti todella hyvin organisaation johtoon myytyä.  Itse yrittäjänä luonnollisesti kannatan yrittämisen tukemista, mutta kuinka hyvin se toimii "liiketoiminnassa" joka on budjetti rahoitettua ja voittoa tuottamatonta toimintaa.

Ilmeisesti yksi käytännön ongelma on se, että "keisarille" on kertynyt liikaa vaatteita eikä niiden ylläpitämiseen enää voimavarat riitä. Ja lisäksi suuri on kaunista politiikka on nyt suosittua.

Tämän hetken arvomaailmaa ei ole kovin vaikeaa arvailla, käytännön toimet kertovat sen jo muutenkin riittävän selvästi. Nyt eletään suuruuden aikakautta, uusia hienoja tiloja on vara rakentaa, mitä kalliimpi tontti, sitä komeampi pytinki.
Yksi johtava teema tuntuu olevan, että siellä missä väkeä liikkuu, pitää yrittää saada palvelutasoa ylöspäin ja lisää väkeä paikalle.

Mutta siellä missä on rauhallisempaa, ei enää kiinnostus riitä edes nykyisten rakenteiden ylläpitämiseen, puhumattakaan niiden kehittämisestä.
Nykyisten rakenteiden "tuhoaminen" on vielä päätetty varmistaa tekemällä erikoinen toimintalinjaus.
Kaikki palvelut pitää ostaa yrittäjiltä. Palvelut tarkoittanee käytännössä sitä, että kaasupulloja vaihdetaan ja polttopuita kuljetetaan, paikoitellen yrittäjien työhön kuuluneet jätteiden kuljetukset eivät ole kiinnostaneet yrittäjiä. Mutta ehkäpä niihin töihin voidaan palkata työttömyyskortistosta joku yhteiskunnan tuella.
Mahtaako näitä yrittäjiä kiinnostaa tarkastella autio- ja varaustupien kuntoa, varsinkaan kun sellaisesta ei kukaan varmastikaan ole maksamassa mitään.
Nykyisten retkirakenteiden ylläpitäminen vaatii erityisosaamista, ei riitä että osaa ajaa mönkijää tai moottorikelkkaa. Tätä osaamista ei vaan voi ostaa, joskus olisi hyvä arvostaa sitä osaamista mitä on vuosien varrella saatu organisaatioihin rakennettua.

Käytännön työtä tekevien osalla on oppi mennyt hyvin perille tai euro on pakottanut oppimaan.
 Tästä hyvä esimerkki oli syyskuussa pidetyt Rakitsanojan kammin talkoot. Kuulin nimittäin talkoiden aikana (kuulopuheisiin ei kyllä ole aina luottamista) että UKK-puiston kenttäpäällikkö oli kertonut että tällaisia talkoita ei ole jatkossa enää varaa järjestää.  Kuulemma materiaalien kuljettaminen talkoopaikalle aiheuttaa liian paljon kustannuksia eikä siihen ole edes henkilöresursseja jatkossa enää käytettävissä.
Eli kohde jonka arkkitehti-,rakenne-suunnittelu, massoittelu, koko käytännön rakentaminen toteutettiin talkootyönä.
 Kyseisen kohteen suunnittelu, tilaaminen ja toteutus yrittäjiltä
 tuonne paikanpäälle olisi maksanut pienelläkin arvioinnilla yli 50 000€. Olen varma, että kyseistä määrärahaa ei olisi mistään löytynyt.
 No onhan se tavaroiden kuljettaminen tietysti kallista. Kyseinen kohde on lisäksi sijainniltaan vielä sellaisella paikalla, että se tulee aivan varmasti lisäämään retkeilyä Korvatunturin suuntaan, mutta eihän se mikään turistirysä ole.

Talkoiden jälkeen MTV3 uutisoi (kohdasta11:00 eteenpäin) kuinka metsähallitus joutuu poistamaan käytöstä 400 taukopaikkaa, kun niiden ylläpitämiseen ei ole varoja.
Itsestä tuntuu melko pahalta, kun yrittäjänä on esim kuluneena vuonna käyttänyt kolme työviikkoa yhteisten asioiden eteen tekemällä erilaisia suunnittelutöitä ja osallistumalla kahden eri talkooprojektin käytännön tekemiseen. Puhumattakaan niistä kustannuksista mitä talkoolaiset ovat olleet valmiit uhraamaan, matkustamaan suomen toiselta puolen omilla kustannuksillaan talkoisiin ja käyttämään omaa vapaa-aikaansa yhteisten asioiden tekemiseen.
 Ylläoleva kertoo tahtotilasta, jossa näiden vähän hiljaisempien paikkojen eteen talkootyötä tekevien työpanos kyllä otetaan vastaan, mutta sillä ei muuten ole toiminnan arvomaailmaan mitään vaikutusta.
Vaikka luontopalvelujen johtaja kertookin kantanaan että talkoita jatketaan, niin talkootyön organisoinnin osalla olisi paljon tehtävää ja paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Asiasta on käyty monella taholla keskusteluja, melko isoja eroja näyttäisi olevan eri alueiden vastuuhenkilöiden suhtautumisessa talkootyön mahdollisuuksiin. Jotain on saatu aikaan, mutta paljon olisi tekemistä ja tiedän että myös tekeviä käsiä ja jalkoja löytyy.
Hyvä esimerkki onnistuneesta toiminnasta löytyy käsivarren erämaa-alueelta. Oikeastaan yhden retkeilijän aloitteestä lähti käyntiin Lätäsenon siivoustalkoot.
Samoin käsivarren alueella tupien ylläpitämiseen vaeltajat pyysivät apua siivousvälineiden muodossa, ettei niitä tarvitsisi vaellukselle varata itse mukaan. Nyt varsin monelta autiotuvalta löytyy hyvät lattioiden ja ikkunoiden pesuvälineet.
Samoin varsin laaja savuhormien tiivistystalkoo järjestettiin varsin laajalla alueella lappia, kun todettiin että isossa osassa autiotupia piipun juuren pellitykset on tehty niin, että vedet valuvat hormin kylkeä pitkin yläpohjaan ja sisälle kämppään. Ei muuten maksanut metsähallitukselle kovin paljoa, että kämppien käyttöikä piteni. Retkeilijät hoiti ongelman jota toimiva organisaatio ei edes ollut ilmeisesti huomannut.


Mutta mitä asialle pitäisi tehdä, että toimintaa voisi organisoida ja työt ja talkoolaiset voisivat kohdata.
Oma ajatukseni on että ns. pienempien kunnossapito asioiden hoitaminen onnistuisi varsin helposti.
Jo nyt käsittääkseni on olemassa järjestelmä, johon kirjataan kaikki (tai ainakin pitäisi kirjata, mutta ehkä ei ole enää sitä resurssia) toiminnan mitä kämppien eteen tehdään.

Mutta jos ei ole niin tehdään (onnistuu todennäköisesti myös talkoilla) järjestelmä, johon voidaan kirjata retkeilijöiden havaitsemat puutteet retkirakenteissa.
Kirjaukset laitetaan kiireellisyysjärjestykseen jokun järjestelmää "valvovan" taho toimesta.
Alueelle vaellukselle lähtevä voi käydä etukäteen katsomassa, että olisiko tuolla jotain minkä voisin samalla hoitaa. Tarvittavat välineet tai materiaalit sovitaan ko. vastuuhenkilön kanssa ja aikanaan järjestelmään tulee kuittaus että tämä puute on hoidettu kuntoon.

Oma juttunsa on nämä isommat talkoot, niiden organisointi on vähän isompi juttu, niiden järjestelyt vaatii vähän pitempää valmisteluaikaa, suunnittelua ja sitten täsmätoteutusta. Mutta näyttöä löytyy myös siitä, että isompiakin projekteja voidaan talkootyönä hoitaa, tässä pari ennen tämän vuotista Rakitsanojan talkoo projektia, jonka talkootyönä syntyvää videoa malttamattomana jo odottelen.
Manto-ojan talkoot youtube video
Vongoivan talkoot, youtube video

Tietysti asiassa on myös toinen puoli.  Pitäisiköhän vaan heittäytyä retkeilijäksi, pikkuhiljaa (nykyisellä systeemillä varsin nopeasti) palvelurakenteet tulevat tuhoutumaan maastosta, kun niiden huoltoa ei ole enää varaa hoitaa.
Tästä seuraa tietysti alueilla retkeilyn väheneminen ja nykyisellä matematiikalla edelleen vähenevä panostus alueelle.
Saan hyviä ja varsin rauhallisia retkeilyalueita runsaasti käyttöön. Ei kuulosta kovin pahalta vaihtoehdolta sekään. Mutta oikeasti käy vähän sääliksi kun tätä koko maailman mittakaavassakin harvinaista ja suomessa historiallistakin järjestelmää ajetaan alas niin että hirvittää.

Pitäisiköhän tämän asian organisoinnille "määrittää" riittävän korkea hinta, niin ehkä sen palvelun voisi joku riittävän iso päällikkö tilata yrittäjiltä ;)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti