lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kuumetta

Jos elämä menee edes suunnilleen suunnitellusti (mitä se ei monestikaan tee), niin neljän viikon päästä olen matkalla kohti Kilpisjärveä.
Täällä Hämeessä jäi oikeastaan talvi taas tulematta ja jos se vähän tuli, niin nyt se ainakin jo meni.
Valmistelut on jääneet oikeastaan vain siihen, että olen harjoitellut lepäämistä, se onkin tärkeää vaelluksella. Vajaa kaksi viikkoa sitten tuli ensimmäiset flunssan oireet, juuri kun olimme Ronin kanssa saaneet pyörälenkit hyvään alkuun, tosin Roni ei pyöräile.
Viikko sitten kuumekin yritti hetkeksi nousta, mutta se kuitenkin väistyi lähes samantien, mutta yskää ja köhää on riittänyt siitäkin edestä ja loppua ei ole vieläkään näkyvissä.

Aikaa on vierähtänyt jonkin verran tämän karttaohjelman parissa. Sen avulla on löytynyt taas muutama mielenkiintoinen paikka tutkittavaksi vaelluksella. Katsotaan löytyisikö tällä reissulla yhtään minulle ennen käymätöntä kämppää.

Toinen asia jota olen jo vähän valmistellut, liittyy reissun yhteen tärkeään osaan, ruokailuun.
Tänä vuonna olen ajatellut testailla vähän erilaisia jälkiruokia. Onhan se sentään hienoa, että reissussa saa syödä hyviä jälkiruokia.                                                                                                                        
Kaupan hyllyltä näytti löytyvän jonkin verran vaihtoehtoja ja tietysti perinteiset lätyt lähtee mukaan


 Ruokapuolella mennään varmaan viime vuosilta jo turvalliseksi havaituilla vaihtoehdoilla, ehkä vähän mausteita, homejuustoa yms pientä sälää tuomaan ruokiin lisä makua.



Lunta on Kilpiksellä nyt noin metrin verran ja lämpötilatkin on välillä menneet jopa vähän plussan puolelle, hyviä hiihtokelejä olen tilaillut, eiköhän niitäkin sieltä löydy.

Ahkion kanssa menee asiat samalla tavalla kuin viime keväänä, silloinhan Roni sai tämän ahkion peräänsä ensimmäisen kerran, kun aloitimme vaelluksen. Silloin meillä oli vähän vetoaisan kanssa ongelmia, nyt on uusi kokeilu, mutta testiajot jää tälläkin kertaa tunturiin. Silloisen aisan kiinnitys oli suunniteltu ihmisen tekemää vetoa varten.
 Pyysin aisantekijältä pikakiinnikettä aisan ahkionpuoleiseen kiinnitykseen ja korjausta tuohon liian joustavaan aisaan. Halusin että voisin helposti halutessani vaihtaa ahkion itselleni vetoon. Kuvissa näkyy uusi systeemi, kerran olemme testanneet ja Kilpiksellä seuraava testi. Voi olla että laitan vahvistetun vesiletkun vielä tuohon suojaksi päälle.
Kiinnityksessä on oikeastaan ratkaistu kolme viimevuonna ollutta ongelmaa. Joustava aisan kiinnitys aiheutti koiralle ongelmia, esim. jos ahkio pyrki oikealle, koira korjasi vasemmalle ja joustoaisat salli aisojen kääntyä jopa 90 astetta. Toinen ongelma joka osin johtui tästä, niin ahkiossa oleva mutterikiinnitys löystyi, niin aisat pääsivät taittumaan myöskin alaspäin. Kolmas ongelma liittyi tuohon aisojen irrottamiseen. Aisojen kiinnitys oli kierteellä ja kun aisat on kiinni koiralle tehdyissä vetoaisoissa, ei kierrettä voinut avata muuten, kuin irrottamalla aisat koiran vetoaisoista. Nyt uusi kiinitys on jäykempi, mutta siinä on kuitenkin nivel, joka vähentää ahkion mutterikiinnitykselle tulevia "vääntöjä". Lisäksi aisa on helposti irrotettavissa ja vaihdettavissa, nivel auki ja pyörittelee aisan pään ahkiosta irti. Toukokuun alussa taas tiedän, kuinka tämä toimi ja kuinka se kesti.

Suorastaan innolla odotan taas sitä aikaa, kun puhelin ei soi, eikä tule sähköposteja, ei kuule uutisia ja muutenkin menee hyvin. Eduskuntavaalitkin tulee pidettyä vaellukseni aikana, tosin ennakkoon ehdin juuri ja juuri käydä äänestämässä ennen lähtöäni. Reissun jälkeen on taas hienoa huomata, että maailma pyörii ilman minua, ehkä jopa paremmin, kuin silloin kun on mukana sitä pyörittämässä.

Millaisia kirjoja kämppäkirjastoon on tilattu? Vihjeitä otetaan vastaan, taas muutama kirja jää tekemään omia vaelluksiaan kämpältä toiselle.

Varustepuoli lienee ennestään kohtuullisessa mallissa, kiikari on ilmeisesti saanut jossain vaiheessa jonkin tällin, kun siihen on tullut kaksoiskuva. Viime vuonnahan kiikari unohtui kotiin, voi olla että nyt pitäisi ehtiä hankkia reissuun jonkinlainen kiikari. Tunturinrinteellä on mukava istuskella ja kiikaroida ympärilleen. Samoin tavaksi on tullut varmistella reittiä etupuolelle, jos sieltä alkaa löytymään poroja, niin olemme yrittäneet hakeutua sellaiselle reitille, että emme häiritse porojen elämää.

Reittisuunnittelu on vieläkin samassa pisteessä, eli ensimmäistä viikkoa olen vähän suunnitellut ja jatko on kokonaan auki. Lätynpaistotreffejä viime kevään tapaan on nytkin suunnittelussa, jos saamme kulkijoiden aikataulut sovitettua yhteen, niin lättyjä voi tänä vuonna olla tarjolla mahdollisesti Lossulla, kun vain sattuu oikeaan aikaan paikalle.
Tosin tuolla edellä linkittämälläni karttaohjelmalla olen seikkaillut enemmänkin Taabmalta Reisadalenin suuntaan. Siellä jossain pitäisi olla joku pieni kämppä, jos aikataulu ja kelit sen sallii, niin ehkä yritän sitä etsiskellä.

Eli kuumetta ja vaelluskuumetta on ollut havaittavissa, toinen parani ilman lääkkeitä ja toiseen ei ole lääkkeitä. Tämän jälkimmäisen taudinkuvaan kuuluu, että oireet vain jälkikäteen pahenee, kun niitä yrittää hoitaa.