keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vaelluksen jälkipyykkiä

Nyt kun pyykit on pesty, niin voisi käydä vähän jälkipyykkiä.

Vaelluksen pääelinkeino.
Täältä löytyy ruokahuollon suunnitelma:
ruokalaskentaa
Vaellukselle varattu ruokapuoli hoitui tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Talvivaelluksella tuoreen lihan kuljettaminen ja säilyttäminen ahkion pohjalla sujuu hyvin. Reissun ensimmäinen viikko oli poikkeuksellisen lämmintä, niin etukäteen leikatuille sisäfilepihveille kävi huonosti jo reissun alkupuolella.
Välipaloiksi varaamani välipalapatukat kuluivat vähän huonosti ja pakkosyötöllä sain ne melkein kaikki syötyä.
Samoin osa pähkinöistä jäi syömättä, kuivatut hedelmät meni enemmän herkuttelun puolelle, mutta sehän sopii vaellukselle tosi hyvin.
Aamupalalle sain nyt mukavasti vaihtelua, joten puuro ei alkanut missään vaiheessa työntymään korvista ulos.
Suklaalevyt meni 1/pv herkutellessa reissun loppupuolella.
Kaiken kaikkiaan söin tarkoituksella reissun loppupuolella vähän "yli" annoksia ja viimeisen aamun jälkeen oli jäljellä enää oikeastaan muutama välipalapatukka ja pähkinöitä.
Uusia hyviä vinkkejä seuraaville reissulle sain toisilta vaeltajilta. Joitakin niistä olenkin jo testaillut kotipuolessa ja niillä rikastutetaan seuraavien reissujen ruokapuolta.

Polttoaineiden kanssa kävi perinteisesti, eli ne riitti hyvin. Lumen sulatusta tuli kuudelle päivälle, vähäisessä määrin hyödynsin siinä kaminoita. Käytin tarkoituksella varsinkin reissun alkupuolella myös marinolia. Loput marinolit lahjoitin reissun loppupuolella suksen pohjien puhdistusaineeksi, kaasua kului vähän toistapullollista.

Varusteet:
Täällä suunnitelma:
varusteet
Tärkein opetus reissulta oli, että varasommat pitää siirtää ahkiosta päiväreppuun, se kun on aina mukana.
Porakärkiruuvin toimimista poranteränä tuli testattua ja ainakin alumiiniputkeen se toimii hyvin. Laskeutuessani Pitsusjohkan tuvalle jyrkkää alamäkeä, niin toinen aisa taipui melko lailla ja kun se oikaisin tuvan pihalla, niin jatkoholkki meni poikki. Varaputkeen porasin porakärkiruuvilla uudet reiät ja uusi putki paikoilleen ja taas oli aisat kunnossa.
Retkipatjan täyttämiseen hankkimani ilmapumppu pelasi hyvin, patjan täyttäminen oli nyt pikaista hommaa eikä tarvinnut puhkua keuhkoja pihalle.
Olen aina varannut mukaan ahkion pohjalle vara-aisat joilla saan tarvittaessa ahkion itselleni vetoon, vara-aisat + vara jatkoholkit toimivat samalla vaelluskodan lumiankkureina, pelasivat siinäkin tarkoituksessa hyvin.
Kaiken kaikkiaan tuntui varustepuoli olleen kohtuu hyvin tarpeiden mukainen, korjaussarjaa en oikeastaan tuon aisan korjauksen lisäksi itse tarvinnut. Taabman tuvalla korjasin jo monta vuotta häirinneen tuvan pöydän, joka ei ole ollut kunnolla seinässä kiinni. Vuoden päästä teen sinne takuutarkastuksen, että korjaus asennus on pysynyt kunnossa.

Vaatteet:
Olosuhteista johtuen vain kerran koko reissun aikana käytin taukohousuja, mutta ne on hyvät olla mukana jos sattuu jotain poikkeavaa.
Vaellustakin hankinnassa mielestäni kannattaa satsata laatuun ja riittävän vahvaan "pintakankaaseen" Oma vaellustakkini Millet M-dry Performance on jo kymmenen vuotta vanha, mutta edelleen hyvässä kunnossa. Nytkin loppupuolella kuljin päivän kohtuullisen kovassa kelissä, mutta takin hupun saa niin hyvin lakin päälle ja suojaamaan kasvoja, ettei kovasta kelistä ollut siinä mielessä mitään haittaa. Päinvastoin oli nautinnollista kulkea välillä sellaisessakin säässä.

Roni: Ruokapuoli oli mitoitettu sopivasti, viimeisenä iltana ja aamuna se sai vähän extra evästä, mutta sitten oli kaikki syöty. Luonnollisesti sitäkin voi reissun aikana itse vähän säädellä tilanteen mukaan. Etukäteen tekemäni reilun kuukauden mittainen "ylisyöttäminen" toimi hyvin. Roni oli reissun lopussa huippukunnossa, varmasti olisi ollut valmis lähtemään samantien uudelle reissulle.
Syrjäisimmillä tuvilla se sai yöpyä sisällä, mutta suomenpuolen vilkkaammilla kämpillä se yöpyi ja oli muutenkin koko ajan ulkona.

Muuta kommentointia:
Vaikka noin puolet vaelluksesta sain kulkea Ronin kanssa kahden ja nautinkin siitä suunnattomasti. Siinä on jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvata.
Siitä huolimatta jälleen kerran oli hienoa tavata tuvilla ja välillä maastossakin uusia hienoja ihmisiä. On upeaa vaihtaa ajatuksia ja välillä pohtia mitä ihmeellisimpiä asioita ihmisten kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut. Suurkiitos kaikille tapaamilleni ihmisille kokemusten ja ajatusten vaihdosta, jos vaikka joku sattuisi eksymään tänne lukemaan näitä rivejä. Siinä ajatusten vaihdossa ei ole häviäjiä, siinä voittaa aina kaikki.

Olen aina kokenut vaelluksen minulle sopivaksi akkujen lataamiseksi. Mikäli ajatukseni yleensä ottaen yhtään kulkee, niin tällaisen vaelluksen jälkeen se kulkee selkeästi paremmin, kuin ennen sitä.
Todella upeaa on ollut jatkaa taas työsaralla olevien haasteiden parissa, vaelluksesta johtuen kun edelleen "leijailee" ja askel on kevyt ja onnellinen. Tätäkään tunnetta on vaikea sanoin kuvata, mutta jokainen joka sen on kokenut, niin tietää sen.

Välillä kuulee väitettävän, että Käsivarren alue on pilattu kelkkojen pärinällä ja lentokoneiden pörinällä. Ihminen joka näin väittää, ei taida oikeasti tuntea Käsivarren aluetta. Nytkin lähes puolet vaelluksesta meni niin, etten nähnyt ketään muita ja siellä tapasin ihmisiä, missä etukäteenkin oletinkin tapaavani.
Kannattaa ehdottomasti tutustua alueeseen laajemmin, kuin minne viittoja on pystytelty. Lisäksi kannattaa opetella kuuntelemaan tunturin hiljaisuutta ja tuntemaan tunturituulta poskillaan.


Kiitokset mukavista kommenteista täällä ja vaellusnetin puolella. Kesää kohti ja uusiin seikkailuihin.