Yli vuosi on näköjään vierähtänyt kun edellisen kerran olen blogiini kirjoittanut. Tosiasiassa lienee ollut huonoin retkeilyvuosi noin kahteenkymmeneen vuoteen. Jotenkin muutenkin elämä on vain vienyt niin vauhdilla mennessään että sekä kirjoittaminen että retkeily on jäänyt tänä vuonna todella vähälle.
Yli kahteenkymmeneen vuoteen tuli ensimmäisen kerran kevät että en käynyt käsivarressa kevätvaelluksella hiihtämässä. Päätöksen tämän reissun tekemättä jättämisestä tosin tein noin vuosi tästä hetkestä taaksepäin. Silloin tiesin että talvella on uusi koiranpentu tulossa taloon ja samalla myös tiesin että sen kanssa en lähde vielä keväällä tunturiin.
Hiihtokauden sentään sain avatuksi viikko ennen joulua, kun vietin viikon Soolon kanssa Äkäslompolossa. Kaveri oli varannut jo syksyllä Näätämöstä vanhan metsävartijan tilan Jankkilan huhtikuun puolivälin seutuville viideksi vuorokaudeksi. Olin pitkin talvea epäillyt että ei taida meidän reissu onnistua sinnekään, onhan Näätämöstä Jankkilaan noin 14 km matka, joka olisi koiranpennulle liian pitkä matka. Kun selvisi että voimme mennä kämpälle moottorikelkalla ja että meillä on moottorikelkka käytössä niin noin viikko ennen reissua päätin että yritän lähteä mukaan. Koko kuluvaa vuotta on jostain syystä kuvastanut että työt ovat erityisen paljon häirinneet hyviä harrastuksia ja niin nytkin. Lähdin kavereiden perään puolivuorokautta myöhemmin, kaverit oli ajaneet päivän aikana Rovaniemelle, itse olin puolenyön maissa Kemissä ja Tervolasta löytyi sopiva paikka mihin jäin autooni yöksi. Aamusta lähdin hyvissä ajoin liikkeelle ja olin napapiirillä aamupalalla kun kaverit ajelivat sinne.
Näätämöstä menee valmis kelkkareitti Jankkilaan, reitti vaatii metsähallitukselta haettua reittilupaa. Pakkailimme moottorikelkan rekeen ensimmäisen kuorman, kelkan kuljettaja ja yksi matkustaja lähti kohti Jankkilaa, kaksi kaveria lähti hiihtämään sinnepäin ahkio perässä ja minä jäin koirien kanssa odottamaan kelkkakyytiä. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka pentukoira sopeutuu moottorikelkan rekikyytiin. Soolohan on matkustanut useilla autiotupien talkoo kunnostusreissuilla ehkä satoja kilometrejä moottorikelkan reessä. Koirien välinen ero näkyi oikeastaan heti, Isku pentu matkusti rauhassa ja Soolo oli selkeästi levottomampi. Ohitimme hiihtäjät noin matkan puolivälissä ja periltä löytyi hieno majoituspaikka. Hirsinen päärakennus, hirsinen sauna, hirsinen liiteri jne. Oikeastaan ainoa puute paikassa on että talvella juomavesi täytyy hakea noin kilometrin päästä Vuontisjärvestä.
Olimme jo etukäteen ajatelleet että teemme rennon reissun, hiihtelyä, pilkkimistä, hyvää ruokaa, jne. Reissussa meitä oli viisi miestä, joista kaksi oli tämmöisissä puitteissa uutena mukana. Edellisellä viikolla oli lumen kantavuus ollut vielä erittäin huono, mutta ennen tuloamme oli ollut lämpöaalto ja nyt pakkaset niin saimme nauttia teräshangista. Lumi kantoi hyvin myös koiria. Ensimmäisenä aamuna aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja kalaonnea kokeilemaan. Samalla reissulla kävin jo hiihtämällä tutkimassa että mistä löytyisi paras reitti Routasenkurulle. Yksi kavereista sai puhelun, missä hänen kaveri kysyi häntä mukaan reissulle, kun hän oli harjoittelemassa pienlentokoneella suksien kanssa nousuja, laskuja ja lentämistä. Hän kertoi majoituspaikan sijaintimme ja seuraavalle päivälle juuri kun palasimme päivän retkeltä pääsimme ihastelemaan Jankkilan yläpuolella pidettyä lentonäytöstä. Näytös sopi hyvin päivän teemaan, samana päivänä juhlistimme yhden kaverin 50 v päivää kakkukahvien kera. Sen verran olimme ennakkoon sopineet pukeutumisesta juhliin että joka mies oli varannut ravatin mukaansa ja tietysti yksi ylimääräinen myös päivänsankarille.
Seuraavana päivänä oli vuorossa koko porukalla vierailu Routasenkurulle. Moottorikelkalla siirryimme Routasen kuruun, lähelle sen pohjoispäätä ja lähdimme nauttimaan sen jylhistä maisemista hiihtämällä. Hiihtelimme niin pitkästi kurun pohjaa kuin sitä pääsi, pari kaveria nousi vielä kurun eteläpäässä sen sulkevan louhikon vierestä ylös ja kävivät sieltä katsomassa kurun alkupään. Paluumatkalla löysimme sen verran puuta että pääsimme keittelemään nokipannukahvit ja paistamaan makkarat. Hieno päivä ja hieno sää.
Sitten alkoikin oma reissuni kääntyä valitettavasti loppusuoralle. Illan kähmässä yksi reissukaveri, minä ja koirat saatiin kelkkakyyti Näätämöön. Lyhyt mutta hieno reissu, Jankkila yllätti positiivisesti, siellä puitteet on hienot. Lähdimme autollani kohti etelää ja olimme sopineet että ajellaan niin pitkästi kuin kohtuudella jaksetaan. Joskus puolen yön seutuvilla olimme napapiirillä ja jäimme siihen nukkumaan. Siitä aamusta eteenpäin ja ns. työpäivän jälkeen kotona.
Toukokuun loppupuolella muu kuin retkeilyreissu Ylläksen suuntaan, sentään parina päivänä ehdin maastoonkin katsomaan kevään tuloa. Kuohuvia vesiä, kevään muuttajia ja keväthuumassa olevia lintuja. Lyhytkin pistäytyminen tuntuu juhlalta, ehtii vähän tuijotella tulta, kuunnella kosken kohinaa ja kevätlintujen laulua.
Melontahommatkin jäivät kuluneena kesänä aivan olemattomiin. Sentään pari lyhkäistä mutta uutta kokemusta. Kesäkuun toisena viikonloppuna ajelu Pudasjärvelle mökille. Isä täytti 92 v ja juotiin sen kunniaksi mökillä nisu kahvit. Olin varannut kajakin matkaan ja poikani kanssa otimme autokyytin ylävirtaan ja laskimme Livojokea mökille n. 15 km matkan. Koskaan ennen en ole tuota väliä mennyt jokea pitkin. Matkalla on puolikymmentä helppoa koskea, mutta pääosin väli on jokea myötävirtaan melomista.
Toinen melontareissu oli yhtä lyhyt mutta myös mielenkiintoinen. Olin Vätsärin melontakaverin kanssa sopinut että tänä kesänä kierrämme Porkkalanniemen melomalla. Se reissu ajoittui heti seuraavan viikon loppupuolelle. Hieno reissu oli sekin, vaihtelevat maisemat, kapeita saarten välejä, melkein avomerta, hieno taukopaikka ja pätkä kajakin vetämistä mitä olimme Vätsärissä hyvin treenanneet.
Heinä- ja elokuussa ei mitään retkeilyyn liittyvää, syyskuun alussa viikoksi Pudasjärven mökille ja tuli pitkästä aikaa käytyä myös meidän omalla "autiotuvalla" Kirsipirtillä.
Syyskuun lopussa perinteinen Ylläksen reissu hienoine päiväretkineen. Muutama uusi paikka ja useita ennestään hyviksi päiväretkikohteiksi tietämiäni paikkoja tuli viikon aikana kierrettyä. Ruska oli tänä vuonna heikohko, mutta kun nousi riittävän korkealle (yli 300m merenpinnasta) niin sieltä löytyi jo hienoa maaruskaa.
Lokakuun lopulla vaellushommista tuttujen kavereiden porukalla menimme Evolle viettämään viikonloppua. Mukava oli turista ja tuijotella tulta. Lauantaina päiväretkellä saimme myös katsella alueen kauniita maisemia. Harvoin näkee niin jyrkkärinteisiä harjuja kuin mitä Evolta löytyy.
Eli ei juurikaan retkeilyä, vähän sellaisen makustelua. Mutta asia ei ole unohtunut, tämä vuosi vain on mennyt näin. Suunnitelmia on syntynyt ja karttoja on tullut tutkittua. Samoin youtube:n retkeilykanavia on täytynyt tutkia ja omia vanhoja reissukuvia ja tulevien reissujen suunnittelua.
Mutta toivottavasti uusi vuosi tuo uudet kujeet. Nuorempi koirani täytti hetki sitten vuoden ja tiedän jo nyt, että seuraava vuosi tulee olemaan varsin tiivis Iskun koulutuksen kanssa. Mutta täytyyhän Iskun retkeilykoira "koulutuskin" saada kunnolla käyntiin.
Keväälle yritän järjestää myöhäiskevään hiihtovaelluksen yliperälle. Siitä olen haaveillut jo vuosia, katsotaan josko se nyt onnistuisi. Tosin aika paljon on myös työprojekteja keväällä käynnistymässä, mutta katsotaan kuinka äijän käy. Haluaisin päästä näkemään kevään ja kesän rajan tunturissa.
Kevätvaellukset on viime vuosina jääneet varsin lyhkäisiksi, kaipuu olisi taas saada onnistumaan vähintään parin viikon reissuja. Silloin ehtii vähän syrjemmälle ja pääsee nauttimaan yksinvaelluksen rauhasta oikein kunnolla.
Vuoteen sopi kuitenkin neljä pohjoisen reissua, pari reissua Pudasjärvelle ja muutamia näitä lähiretkeilyjä. Mutta toivottavasti nyt alkava vuosi tuo tulleessaan joitakin vähän pitempiä vaellusreissuja tullessaan.
Kiitokset kanssakulkijoille ja toivottavasti kaikille erittäin hyvää alkavaa vuotta 2024.
