torstai 31. joulukuuta 2015

Niinkuin viimeistä päivää

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään, kiinalaisen kalenterin mukaan koiranvuosi on seuraavan kerran vuonna 2018, mutta ehkäpä minun kalenterissani tämä kulunut vuosi oli koiran vuosi.
Kuten viimeaikaisista blogiteksteistä on voinut lukea, niin olen saanut viettää hienon vuoden ja varsinkin kesäkuun alun jälkeen hyvin koirapainotteisen vuoden.

Onhan sen pitänyt sisällään reilun kahden viikon perinteisen kevätvaelluksen Ronin kanssa, toukokuussa parin tutustumiskäynnin koirapentuetta katselemassa ja kesäkuun alusta Soolon kanssa normaali arkielämän lisäksi varsin aktiivisen pelastuskoira opettelua. Tämän lisäksi heinä- elokuussa sain vähän lisähaastetta, kun reippaan kolmeviikkoa hoitelin omien koirieni lisäksi vaihtelevasti kolmea ja välillä jopa neljää lisäkoiraakin. Kyllähän se vähän huomiota herätti, kun käytin lenkillä yhtäaikaa viittä koiraa, mutta kohtuullisesti näytti sekin sujuvan. Soolon kouluttamisen hyväksi "arkikoiraksi" ja sen lisäksi pelastuskoiraksi kirjoitinkin jo aikaisemmassa blogissani.

Kuluneen vuoden talvi oli jo toinen peräkkäin, kun tänne kotiseuduille ei tullut oikeastaan talvea lainkaan. Toinen kevät jo peräkkäin, että emme päässeet Ronin kanssa harjoittelemaan ahkion vetämistä kotikulmilla, Ronin kannalta tilanne oli inhottava, kun ahkion vetoharjoittelu alkoi vasta kevätvaelluksella ja tositoimilla heti alusta alkaen.  Onneksi nyt näyttää että tulevan talven suhteen näyttäisi ainakin siltä, että järvet pääsevät jäätymään ja pääsemme harjoittelemaan ainakin järven jäälle.

Retkeilyn suhteen vuosi meni mukavasti, edellä mainitun kevätvaelluksen lisäksi muutama lyhyempi vaellusreissukin järjestyi noiden työasioiden ja koiraharrastusten väliin.
Erityisen mukavana reissuna jäi mieleen syksyinen kanootti/patikointi reissu Mustarinnan tunturialueelle, Mustarinnantunturin ja Kiekkikairan hoito- ja käyttösuunnitelma 2014-2029
Kahden koiran kanssa eteneminen kanootilla sujui hyvin, maastot oli miellyttävät ja takuuvarmasti tulen retkeilemään tulevaisuudessakin tällä alueella.


Seuraavat talkookuvat on kopioitu talkoissa mukana olleen nimimerkin Puita Metsältä albumista.

Retkeilyyn liittyvä toinen teema kuluneella vuodella on ollut talkootyön organisoimisen kehittäminen yhteisten retkeilyrakenteiden ylläpitämiseksi ja hoitamiseksi.
Merkittävin yhteinen ponnistus tälle vuodelle oli Vongoivan kammi, vanhan huonokuntoisen kammin purkaminen sekä uuden kammin rakentaminen. Itse en käytännössä päässyt mukaan talkooviikolle, mutta hoidin oman osuuteni talkoista suunnittelemalla projektia sekä hankkimalla muutamia "sponsoreita" materiaalien toimittajaksi uuden kammin rakentamista varten. Projekti jäi vielä kesken, mutta tarkoitus on saattaa se loppuun nyt alkavan vuoden 2016 aikana. Projektin toteutusvaihe myöskin oli siinä mielessä hyvä, että siitä sai hyvin lisäoppia tulevaisuuden projektien hoitamista varten.



Sinänsä harmi, että tämän loppuunsaattamisen ajankohdaksi on päätetty kesä/heinäkuun vaihde. Itselle tämä ajankohta on mahdollisimman huono, perinteisesti juuri siihen aikoihin pidän oman lyhyen "kesälomani" ja juhannuksen tietämissä tulee tuhansien kilometrien päästä vieraita noin kuukaudeksi. Olisi vähän epäkohteliasta kadota tunturiin heti kun harvinaiset vieraat tulevat, joten en pääse mukaan näihinkään talkoisiin.
Muutenkin näiden talkoiden parhaimpana ajankohtana pitäisin elo-syyskuun vaihteen aikaa. Silloin yleensä pahin hyttysaika on ohi, ulkolämpötila on todennäköisesti sopiva töiden tekemiseen ja monet talkoolaiset voisivat yhdistää talkoot syysvaelluksen yhteyteen.

Mitä vuosi 2016 sitten voisi tuoda tullessaan?

Talkootöiden organisoimisen kannalta olemme pienellä ryhmällä tehneet alustavaa valmistelua kuluneen vuoden aikana ja alustavia keskusteluja on käyty metsähallituksen edustajien kanssa tämän teeman ympärillä.
Rauhoitimme tämän asian loppuvuodessa odottamaan alkavaa uutta vuotta, mutta kunhan saadaan vuosi 2016 alkamaan, niin tarkoitus on aktivoitua tämän asian tiimoilta.
Metsähallituksella on valtava määrä retkeilyyn liittyviä rakenteita ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on päättäjät joutuneet käyttämään ns. "priorisointia". Ilmeisesti euro on hyvin vahvasti ohjaamassa päätöksen tekoa. Tästä syystä taloudellisisa voimavaroja löytyy hyvin niiden rakenteiden ylläpitämiseen ja uusienkin rakentamiseen, jotka maantieteellisesti sijaitsevat ns. turistivirtojen tavoitettavissa. Mutta jos kohde sijaitsee "syrjässä" eli siellä missä perinteisesti juuri näitä retkeilyrakenteita on käyttäneet vaeltajat, niin niihin ei ole muodikasta käyttää yhteisiä taloudellisia voimavaroja.
Olemme ilmeisesti palaamassa lähtökuoppiin, monet autiotuvat ja kammit on alunperin toteutettu retkeilijöiden toimesta, samoin niiden ylläpitäminen. Mikäli näitä rakennuksia halutaan jatkossakin käyttää ja ylläpitää niin se tulee edellyttämään käyttäjien osalta omaa aktiivisuutta.
Onneksi muutkin tahot ovat aktivoituneet tämän asian tiimoilta, Tunturilatu ry on valinnut vuoden teemakseen autiotuvat ja laatinut autiotupien käyttäjien kautta jaettavan vetoomuksen: autiotupa vetoomus

Jotta tämä talkootyö olisi jotenkin hallittavissa ja ohjattavissa, niin tämä edellyttää työn organisoimista jollain järjestelmällä. Tästä syystä tämän vuoden tavoitteena onkin viedä eteenpäin ja kehittää metsähallituksen ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa tätä toimintamallia. Samaan aikaan tulemme organisoimaan muutamia konkreettisia talkoita, joista varmasti tärkein on tuon kesken jääneen Vongoivan kammin rakentamisen loppuun saattaminen.

Retkeilymielessä on muutamia suunnitelmia jo valmiiksi mietittynä, toteutus tietysti on sitten oma juttunsa.
Jo usean vuoden ajan olen haaveillut sydäntalvella tehtävän vaelluksen perään. Ehkäpä alkava vuosi antaisi tähän mahdollisuuden. Milloin ja minne, sitä en vielä tiedä, mutta onneksi vaihtoehdoista on runsauden pulaa. Mukava olisi käydä testaamassa pari vuotta sitten talkoilla korjaamamme Manto-ojan autiotuvan lämpimyyttä. Toisaalta käsivarren tuntureillekin olisi mukava mennä ja löytyyhän näitä hyviä retkeilypaikkoja ympäri suomen, lähinnä mielikuvitus tässä on rajoittavana tekijänä. Tietysti yksi tämän retken suunnitteluun vaikuttava tekijä on koirat. Lähes pakko olisi ottaa Soolo ja Roni mukaan ja koirien mukana oleminen vaikuttaa oleellisesti retken suunnitteluun, mutta pitää tässä rauhassa vielä tuumailla.

Kevätvaelluksen osalta on suunnitelmat ajankohdan suhteen jo olemassa, tänä keväänä vietän toukokuun alkupuolen käsivarren tuntureilla. Monena keväänä olen ajatellut tekeväni osan vaelluksesta yövaelluksena, ehkäpä nyt ensi toukokuussa sitten pääsen sitäkin toteuttamaan. Yöllä hiihtelyä ja päivällä auringonpaisteessa makoilua, ei kuulosta kovin pahalta vaihtoehdolta. Tähän vaellukseen liittynee sellainen merkittävä tapahtuma, että jos Ronin terveys sen vielä sallii (tällä hetkellä ei vielä ole tiedossa mitään ongelmia), niin tämä on Ronille viimeinen vaellus ahkion vetäjän roolissa. Soolo saa kevätvaelluksella juosta vapaana mukana. Vuoden ikäistä koiraa en halua rasittaa kohtuuttomasti, antaa koiran rauhassa kehittyä ja vahvistua. Sitten keväällä 2017 osat sitten vaihtuvat, eli Soolo hoitaa vetotyöt ja jos Ronin kunto ja terveys sallii, niin se saa vuorostaan juosta vapaana mukana.

Kuluneena kesänä kanootin käyttö jäi vähän turhan vähälle, johtunee osin huonoista sääolosuhteista mutta varmasti Soolon tulo myöskin tähän vaikutti. Tulevana kesänä pitää yrittää tässä asiassa taas pyrkiä parempaan lopputulokseen. Todella hienot muistot on melontaretkestä Inarijärvelle elokuussa 2013.  Sopivalla porukalla joku vastaava retki olisi mukava taas jonnekin tehdä. Vaikka nautinkin itsekseni kulkea vaelluksilla, niin melontaretkillä turvallisuussyistä on hyvä, kun mukana on muitakin melojia.

Sitten kun vielä pari syysvaellusta saisi tuon lisäksi aikatauluihin sovitettua, niin vaellusvuosihan olisi varsin mukavan kuuloinen. Ensimmäinen syysvaellus voisi olla alkusyksystä ja toinen sitten talven tulon kynnyksellä. Eli retkeilymielessä jos pääosa haaveista toteutuu, niin hyvinkin retkirikas vuosi on tulossa.

Kiitoksia kaikille niille, jotka ovat omalla panoksellaan osallistuneet johonkin yhteisen hyvän "rakentamiseen". Valitettavasti suomalaisten itsekkyys ja itsekeskeisyys on viime aikoina tullut varsin ikävästi esille, välillä oikeasti hävettää olla suomalainen, kun näitä viime aikojen uutisia kuuntelee ja katselee.
Onneksi viimeisen reilun sadan vuoden aikana suomesta lähteneet "talouspakolaiset" ovat saaneet aivan erilaisen vastaanoton maissa, mihin he ovatkin menneet leveämmän leivän toivossa. Toivottavasti ensi vuonna itsekkyytemme vähenee ja yhteisen hyvän eteen tekeminen lisääntyy.
Silloin kun ihminen oivaltaa, että antaessamme omaa aikaamme ja omia voimavarojamme yhteiseksi hyväksi, saamme itse paljon enemmän, kuin mitä voimme antaa.

Hyvää ja retkirikasta vuotta kaikille retkeilijöille vuodelle 2016, kyllä se aurinko sieltä taas nousee ja paistaa meille kaikille.




tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukin on tunnetta

Neljä vuorokautta lapissa ja joulun aaton aattoaamu, mieli levollinen eikä joulukiireistä mitään tietoa.
Ihmeellinen on lapin ja ennenkaikkea lumen vaikutus. Jos olisin tämän joulun alusajan viettänyt kotikulmilla, niin todennäköisesti nytkin olisi muka jotain tärkeitä työtehtäviä hoidettavana ja kiire sinne ja tänne. Ja kaiken lisäksi niitä kiireisiä hermostuneita ihmisiä olisi ympärillä tartuttamassa tätä hermostuneisuutta ympäristöönsä.

Kävin koirien kanssa äsken aamulenkillä, pakkasta -19 astetta, vajaa tunti käveltiin ja nautittiin aamun rauhallisuudesta. Kävelyn aikana mietiskelin, että pitäisikö se joulukuusi kuitenkin hankkia, mutta taidan tyytyä joulukoristelussa tänä vuonna erilaiseen ratkaisuun.
Joulutähti pöydälle ja kynttilä viereen palamaan, ne riittäkööt tänä vuonna joulukoristeluksi.

Todella hienoa on kun pimeän ja kuraisen kotiseudun maisemista pääsi tulemaan keskelle talvea. Ilman mitään suunniteltua ohjelmaa on mukava valmistautua jouluun, koirat ovat pitäneet huolen, että isäntä on saanut useita pitkiä lenkkejä päivittäin tai kummin päin se sitten lieneekään.
Onko meillä ihmisillä joku ihmeellinen tarve vetäytyä kuoreemme etelän kiireisessä elämänrytmissä.
Täällä tuntemattomat ihmiset tervehtivät toisiaan kohdatessaan pyörätiellä, samoin hiihtoladulla ei niin kiirettä ole, etteikö vastaantulijaa ehtisi tervehtiä. Eikö tämä vanha hyvä tapa kannattaisi siirtää takaisin meidän jokaisen arkiseen elämäämme? Minä ainakin lupaan yrittää tätä kotikulmillani.

Pakkasyö on ja ...

Tapsa&Repe Laulu tunturille (Ylläs)

EDELLEENKIN TAPIO RAUTAVAARAA
Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Revontulta sen taivaalla lamppuina onkun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Siellä katsotaan mies eikä nuttu,reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.


Erittäin hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille.
Olkaa itsellenne armollisia, nauttikaa joulun rauhasta ja unohtakaa kiireet ja elämän mukanaan tulemat vaivat hetkeksi ja nauttikaamme tästä hienosta hetkestä.

Joulu on tunnetta, nauttikaamme tästä hienosta tunteesta.








lauantai 12. joulukuuta 2015

Vapaa-ajan ongelmia ja kiitoksia

Tästäkö ne vapaa-ajan ongelmat alkoivat?

Heti tämän uuden vaelluskaverini kotiin tulon jälkeen siirryimme meille yhteisen uuden harrastuksen pariin. Olin tosin ilman koiraa jo päässyt opettelemaan samoja asioita toisten koirien ja koiran ohjaajien parissa.

Pirkanmaan pelastuskoirat tekee upeaa työtä Vapepa Tampereen yhteistyökumppanina kadonneiden ihmisten etsinnässä.
Sain upean mahdollisuuden päästä Soolon kanssa opettelemaan tätä toimintaa heti koiran kotiin tulon jälkeen.
Ensimmäiset etsintäharjoitukset teimme kun Soololla oli ikää 8 vk, ensimmäisenä tavoitteena saada koira rakastumaan maalimiehiin ja nyt uskallan sanoa, että se rakkaus on syttynyt.
Kiitokset siitä kuuluvat tietysti upealle harjoitusryhmälleni, jotka tämän ovat saaneet aikaan. Mikäli koiralla ei ole palava halu löytää maalimiestä, niin etsimisen kouluttaminenkin menee melko vaikeaksi.

Ryhmämme on tehnyt todella ahkerasti töitä koiriensa kanssa, vähintään kahdet harjoitukset on pyritti pitämään viikossa ja nyt kun olemme siirtyneet "talvikauteen" (missä se lumi viipyy?) niin näiden lisäksi mukaan on tullut vielä pari tottelevaisuusharjoitusta sisähallissa.
Yhden maastoharjoituksen läpiviemiseen kuluu helposti aikaa 2 - 4h, kun ryhmänä harjoittelemme jokaisen koiran kanssa erikseen.
Tähän kun lisää vielä kerran viikossa saksanpaimenkoirien Tampereen paikallisyhdistyksen järjestämien alkeistokoon osallistuminen, niin ohjattua toimintaa on ihan kiitettävästi.
Luonnollisesti tämän lisäksi normaalit päivittäiset lenkit Soolon ja Ronin kanssa.

Eli tässä pieni varoituksen sana koiran hankintaa harkitsevalle, harkitse vielä kerran, että olet valmis sitoutumaan koirasi hoitoon ja kouluttamiseen 100% teholla.

Mitä kaikkea olemmekaan saaneet tämän puolen vuoden aikana kokea. Oman ryhmän etsintäharjoitusten lisäksi olemme Soolon kanssa päässeet mukaan pariin koko viikonlopun kestävään harjoitusjaksoon, jossa olemme keskittyneet jäljestyksen saloihin. PPK oli saanut paikalle omien osaajien lisäksi jäljestyksen erikoisosaajaan ohjaamaan koiria ja koiranohjaajia. Niillä eväillä on ollut hyvä jatkaa omaa itsenäistäkin koiran opetusta jäljestyksen parissa.
Samoin on joku viikonloppu kulunut etsintäharjoituksissa välillä varsin haastavissakin maastoissa.
Rakennuksissakin tehtäviä etsintöjä olemme päässeet opettelemaan, siellä hajujen kulkeutuminen onkin aivan oma maailmansa.

Olemmeko sitten jotain oppineet? Siitä ehkä kertoo jotain ehkäpä tämän vuoden viimeiseksi jäänyt etsintäharjoitus eiliseltä päivältä.
Tämänkertaisella harjoituspaikallamme kävi kohtalaisen hyvä sivutuuli ja tuulensuunnan ja maaston mukaisesti tallasimme koirille "apu urat" tavoitteena harjoitella ylipitkiä pistoja. Pisto tarkoittaa koiran etenemistä ohjaajan määräämään suuntaan, pyrkien samalla hajuaistillaan saamaan selville maastossa mahdollisesti olevan maalimiehen sijainnin. Normaalisti etsintä piston "syvyys" on n. 50m
Soolo teki viisi upeaa pistoa, muutamissa pisimmissä pistoissa maalimies oli lähetyspaikasta yli 100m:n päässä. Maalimieheen rakastuminen lienee syynä, että jokaiselle pistolle Soolo lähti intoa täynnä ja aina se sieltä maastosta sen maalimiehen löysi.

Mielestäni tärkeimmät opit, mitä näissä harjoituksissa olen oppinut on seuraava.
Kannattaa pyrkiä mukaan ryhmän harjoituksiin ja osallistua niihin aktiivisesti. Harjoitustilanteessa oman koiran kanssa keskittyy monesti aivan eri asioihin, kuin toisen ohjaajan ja koiran toimintaa seuratessaan. Todella monet oivallukset ja opit saa siitä, kun seuraa toisten toimintaa. Samoin on hyvä opetella sitä, että osaa ottaa annetut palautteet omasta ja koiran toiminnasta rakentavasti vastaan. On hyvä tiedostaa, että toisten silmin katsottuna näkee monia sellaisia asioita, jotka itsellä jäävät siinä tilanteessa huomaamatta.

Tämä kuluva vuosi alkaa kaartaa kohti loppuaan, muutamat kiitokset ovat tässä vaiheessa paikallaan.

Kuten tuolla aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, uuden koiran etsintä oli ollut kohtuullisen aktiivista jo jonkin aikaa. Kun keväällä huomasin että Sissinheimon kennelistä on tulossa uusi pentue, niin päätökseni oli heti valmis. Jos saan sieltä itselleni koiranpennun, niin sen ottamista ei tarvitse harkita ja sain sen mahdollisuuden.
Kerroin Pellikan Sirpalle tavoitteestani kouluttaa koirasta pelastuskoiraa ja hän teki upealla ammattitaidolla puolestani valintatyön pentueesta. Hän tarjosi minulle omasta mielestään kaksi parasta vaihtoehtoa tähän harrastukseen ja luonnollisesti valitsin pentueesta niistä toisen. Varsin monipuolisesti hän oli nämä pennut testaillut jo pentuvaiheessa erilaisissa tilanteissa.
Suurkiitos Sirpalle, olen saanut upean koiran.

Heti pennusta asti olen pyrkinyt Soolon kanssa erilaisiin tilanteisiin ja saamaan koirasta mahdollisen sosiaalisen, hyvänä apuna on siinä ollut tämä pienten koirien sekä Ronin muodostama lauma, minkä keskellä olemme saaneet elää. Tosin ehkäpä nämä toiset koirat sanoisivat jonkin poikkipuolisenkin sanan Soolon uteliaasta nenästä, joka jatkuvasti työntyy tutkimaan kaikkia mahdollisia asioita. Kiitokset sietämisestä ja pentukoiran "kouluttamisesta" oikeille tavoille

Suurkiitos PPK:n koko porukalle, että olen päässyt mukaan upeaan toimintaa ja samoin myös erinomaiselle harjoitusryhmällemme ja erityisesti sen vetäjille.

Monesti saamme lukea lehdistä uutisia sankarikoirista, tässä vaiheessa haluan vielä tuoda esille ne uskomattomat sankarikoirat ja heidän ohjaajat, joista ei lehdissä kirjoitella.
Ympäri suomen viikottain harjoittelee uskomaton määrä pelastuskoiria ja ohjaajia, jotka ovat ns. hälytystasolla. Nämä samaiset koirat ja ohjaajat ovat ympärivuoden ja ympärivuorokauden lähtövalmiudessa, mikäli syystä tai toisesta viranomaiset tarvitsevat tätä vapaaehtoisen tarjoamaa apua. Uskomattoman määrän vuosittain he vastaavat näihin avunpyyntöihin. Monesti vain jää huomaamatta, että on todella tärkeää ja haastavaa työtä myös se, kun koira ja koiranohjaaja toteaa että hänelle määrätyltä etsintäalueelta ei löydy tätä haettua kohdehenkilöä. Näistä työsuorituksista vain niin harvoin puhutaan, mutta monesti ne ovat etsinnän kohdistamisen kannalta todella tärkeässä osassa. Näistä teoista vain niin harvoin jaetaan tunnustuspalkintoja.
Tähän joukkoon pääsemiseksi mekin yritämme harjoitella, aika näyttää vuosien varrella kuinka pitkälle taitomme riittävät.


Vapaa-aika, mitä se on ja onko sitä?  Kyllä sitä näyttää olevan ja mikä sen parempaa kun saa käyttää vapaa-aikaansa hyvien harrastusten parissa.
Alkavalle vuodelle näitä vapaa-ajan haasteita on mukavasti tiedossa, tämä Soolon kanssa yhteinen harrastus jatkuu, Soolon ja Ronin kanssa retkeilyharrastus jatkuu ja retkeilyyn liittyvien ns. retkeilyrakenteiden ylläpitämiseen liittyvän vapaaehtoistyön organisoimisen kehittämisessä mukana oleminen tuo tähän vielä mukavasti lisää ajankäytön haasteita.


Viikon päästä on sukset auton katolla ja auton keula kohti pohjoista. Vietämme ainakin puolitoista viikkoa oikean talven keskellä nauttien joululomasta ja vapaa-ajasta ilman erityisiä tavoitteita.
Hyvää loppuvuotta, ehkäpä hyvän joulun toivotukset tulee vähän myöhemmin, kunhan ensin pääsen siirtymään talven keskelle.