sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Koiran peräkärry ja lähiretki Isojärvelle

On juhla ja juhannuksen aika. Vajaa viikko ja on juhannus, silloin olisi tarkoitus vain ottaa rennosti kotinurkissa ja kerätä voimia.  Kuten tiedossakin on jo ollut, niin huhtikuisen kevätvaelluksen jälkeen on elämä ollut varsin työkeskeistä, tosin viikonloppuina olen saanut pieniä irtiottoja arjesta.
Toukokuulle kolme viikonloppureissua, ei paha

Toukokuun viimeiseltä reissulta toin tullessani koiran p-eräkärryn rungon ja oikeastaan heti kun passailin siihen ajattelemaani rengaskokoa, niin totesin, että pyöräkorjaamon kaveri olikin antanut minulle väärän kokoiset pyörän etuhaarukat. Lisäksi samalla totesin, että ajattelemani rengaskokokin (20 tuumainen) oli liian iso. Yksi koeajo ja kärry jatkokehitykseen.

Kävin nyt lauantaina vaihtamassa renkaat 12 tuumaisiksi ja lievää suuremmalla väkivallalla muokkasin etuhaarukat niille lähes sopivaksi, niin pääsin vähän testailemaan protoa.






Ja tältähän se näytti koeajolla



Nyt korkeus vaikutti hyvältä, kärryn aisoissa on kiinteäksi hitsatut lenkit, joista se on helppo pikalukoilla kiinnittää koiran vetovaljaisiin. Aluksi Roni vähän ihmetteli, mutta sitten se huomasi, että tämän kanssahan voi hyvin liikkua.

Samoista rengsuista se on muuten kiinnitetttävissä miehenkin vetovyöhön, mutta ne koeajot olen tehnyt tässä vaiheessa ilman vyötä.
Kääntyily sujui hyvin, jyrkät nousut ja laskut ok, tosin tällä kertaa vielä ilman mitään kuormaa.

Kunhan löytyy sopivasti aikaa, niin jatkan koeajoja kuorman kanssa. Tosin tähän kokeiluun en nyt niin kuoleman vakavasti suhtaudu. Ison koiran kanssa vaeltaessa voi osan omista varusteista kuormittaa koiran laukkuihin ja selkään, niin oma kuorma jää kohtuullisen kevyeksi kantaa selässä ainakin vielä noin viikon reissuilla. Mutta mitäpä mies ei tekisi, että pääsisi helpommalla. :)
Tästä asiasta voisi sanoa, että perästä kuuluu, sano torvensoittaja.

Tänään sitten hyvin alkaneen lähiretkeilyn jatkoa. Sääennuste oli luvannut illaksi vesisadetta, joten aamupäivästä nokka kohti Isojärven kansallispuistoa.
Auto Heretyn parkkipaikalle ja siitä kevyt patikointi Kuorejärven laavulle viettämään muutama tunti nuotiota tuijotellen.

Tuli makkarat paistettua, nokipannukahvit keitettyä ja siivoiltua laavun ympäristöä. Parkkipaikalla kyllä oli jonkin verran autoja, mutta näillä kulmilla oli hyvin rauhallista. Aamuinen hieno auringonpaiste vaihtui jossain vaiheessa harmaaksi pilviverhoksi ja tuulekselikin jonkin verran.
Sopivasti vielä autolle ennen ennustettua sadetta ja vettä tulikin jo sitten rajusti ennen kuin auto ehti edes Länkipohjaan.











Varmaankin näitä pikapyrähdyksiä tulee vielä lisääkin tälle kesälle, mutta melko usein ajatukset ovat jo syksyssä. Aika näyttää, että mitä sitä sinne saisi kehiteltyä, ajatuksia kyllä on, mutta toteutuksesta ei vielä osaa mitään sanoa.


Keskikesän juhla lähestyy

Vielä reilu puolivuotta ja taas päivä pitenee, eli hyvään suuntaan ollaa menossa.

Perinteiseen tapaani en ole ehtinyt paljoa retkeilyä harratelemaan. Toukokuulle sain vielä kolmannen reissuviikonlopun, kun poikkesin viikonloppuna vähän pohjoisempana pikareissun. Eipä silläkään reissulla paljon retkeilyä tullut sivuttua, enempi mökkeilyä.
Kesän tulo oli koillismaalla selkeästi edellä normaalia, tuomen kukat olivat jo nupulla ja monesti ne on kukassa vasta juhannuksena. Kesäyön tunnelmat olivat sielläkin samanlaiset kuin täällä hämeessä, teeret soivat, kurjet huutelivat ja pikkulinnut pitivät omia konserttejaan.
Huomasin saaneeni ansiotonta arvonnousua, kun löysin yhden myönnetyn sertifikaatin, tosin sertifikaatin saaneiden joukossa kuuluin joukkoon ym.  :)

Kukahan on mahtanut määrittää tämänkin sertifikaatin vaatimukset ja kukahan mahtaa oikeasti tarkistaa, että saaja on tämän ansainnut?

Joki oli jo mukavasti palautunut kevättulvasta lähelle normaalia kesän vesikorkeutta ja oli mukava soudella joella ja katsella jo vähän vihertävää kesäntuloa.













Pikaisesti kävin yhdellä tupa-,
kaappi- ja siisteystarkastuksella ns. omalla lähikämpällä, tupa ja sauna on "maastoutettu ja sisävarusteitakin on riittävästi.









Toisellakin omalla kämpällä olin haaveillut ehtiväni käydä, mutta se on jo oikeastikin niin syrjässä, että aikataulu ei antanut siihen tällä kertaa mitään mahdollisuutta, mutta joskus taas sinnekin.

Talven lumitilanne oli sellainen, että lumen painosta oli katkeillut melkoiset määrät uskomattoman isoja puita ja lumi oli repinyt myös isoja oksia "juurineen" irti puusta, kuten tässäkin yksi esimerkki.

Ihan mukava oli huomata, että joskus ehtii viikonloppunakin jossain vähän kauempanakin poiketa, kun vain viitsii lähteä liikkeelle. Tosin kuluihan tästäkin viikonlopusta puolivuorokautta autoilussa.

Paluumatkalla poikkesin hakemassa hitsarilta koiran peräkärryn rungon, niin pääsen jatkamaan senkin virittelyä kunhan muilta kiireiltä ehdin.