torstai 21. helmikuuta 2013

Päijänteen kansallispuistossa

Outo valoilmiö on vilahdellut nyt muutamana päivänä taivaalla, siis aurinko. Löytyisiköhän sen avulla lisää energiaa myös itselle. Jotenkin on oikeastaan koko talven ollut varsin vetämätön olo.

Viime viikonloppuna tein pikavierailun Päijänteen kanssallispuistoon, yhden yön reissu. Lauantai aamusta ajelin Padasjoelle ja pääsin hiihtelemään joskus n. 11 seutuvilla.
Luonnollisesti vaelluskarverini ja vetojuhtani Roni oli reissussa mukana. Hyvin se hoiti oman osuutensa. Päivä oli varsin pilvinen, eipä tainnut paljoa olla edes pakkasta. Hiihtelin Padajoen venesatamasta Vähä-Haukkasalon (kuvassa vasemmalla) vierestä valmista kelkalla tehtyä latupohjaa ja sieltä otin suunnan Lietsaaren pohjoisnokkaan. Hyvä oli umpisellakin hiihdellä, suksi ei tainnut upota kuin n. 10 cm ja helposti näytti Ronilla ahkio tulevan edellä hiihtämääni uraa pitkin.
Saaren nokasta oletin löytäväni valmiin jäljen ja löysinkin. Jälki suuntasi kohti Kelvennettä. Nimettömän lahdelle olin menossa ja koko ajan tuntui että jälki menee liian pohjoiseen. Yksi ahkioura erkani jäljeltä kaartaen kohti etelää, niin pysähdyin vilkaisemaan kartaa. Kelventeen saaren  maaston muodot oli helppoa lukea ja suuntasinkin tälle jäljelle. Nimettömän lahdelle menee vain kapea "suuaukko". Lahdenpohjukan ja järven välissä on pieni metsäinen kannas, jonka yli hiihdin lahden rannalla olevalle nuotiopaikalle. Paikalla oli muitakin retkeilijöitä ja katselin itselleni sopivan leiripaikan, johon pystytin kotani.


Kota on ns. omaa tekoa ja vaikka kota on ollut välillä viikonkin omassa pihassa pystyssä, niin nyt oli tulossa vasta toinen yöpyminen siinä. Tilaa on ruhtinaallisesti, ahkionkin sai vetäistä kotaan sisälle, niin tavarat on mukavasti saatavilla.



Heti lahden rannasta Kelventeen maasto nousee melko jyrkästi ylös ja saaren puusto on komeaa männikköä.  Mukavan oloista maastoa, tänne voisi tosiaan joskus tulla vaikka kesäaikaankin retkeilemään, vaikkapa kanootilla meloen.
Lauantai iltapäivä ja ilta kului mukavasti, välillä keittelin itselle evästä ja nokipannukahviakin oli tarjolla.
Muutama aste taisi olla yöllä pakkasta, mutta se ei unta häirinnyt, ehkä jopa päinvastoin. Aamun sää oli aikalailla edellisen päivän kaltainen. Johonkin aikaan aamupäivällä pakkailin varusteet ahkioon ja siirryimme Ronin kanssa paluumatkalle. Yhtä kyytiä menimme satamaan asti ja pakkailin tavarat autoon ja kotimatka oli edessä.
Ihan mukava lyhkäinen piipahtaminen ja ensivierailu tänne kansallispuistoon, jos oikein laskeskelin, niin tämä oli 16. kansallispuisto, jossa suomessa olen vieraillut. Eli niitä on onneksi vielä aivan riittävästi käymättömienkin joukossa jäljellä.








Noin 50 pv taitaa olla vielä jäljellä ennen kevätvaellusta. Sitäkin pitäisi jossain vaiheessa alkaa valmistelemaan, ehkä tärkeimpänä valmisteluna pitäisi potkia itsensä aktiivisemmin liikkeelle.
Silmäilin nopeasti varustelistan läpi ja se puoli näyttäisi olevan kunnossa.
Reittisuunnitteluakin olen vähän harrastanut, ainakin nyt tuntuu siltä että n, 2,5 vk:n reissusta pääosa kuluu norjanpuolella, mutta sekin ratkeaa lopullisesti tietysti kelien mukaan. Taas olisi suunnitelmissa hakea vähän uusiakin käymättömiä paikkoja reissulle. Luonnollisesti tuttujakin paikkoja reitille sopii.
Reissun loppupäivät sitten suomen puolella ja joitakin tuttujakin silloin ehkä tavattavissa. Siltä osin teemme yhteissuunittelua ehkäpä ensi lauantai-iltana.





lauantai 2. helmikuuta 2013

Helmikuussa jo mennään ja retkeilyt on jääneet aivan olemattomaksi, melkein sohvaperunaksi olen jämähtänyt.
Sentään jotain merkkejä edes tulevasta, kun eilen innostuin jatkamaan aikaisemmin jo aloitettua ahkion korjausprojektia.
Ahkion pohjamuovi ja jalakset oli jo todella huonossa kunnossa, olihan sitä kiskottukin jo arviolta n.  2000km. Välillä on tullut mentyä melkoisissa kivikoissa ja avotunturi on siinä mielessä petollinen, että joskus terävän kivennokan päällä on vain sen verran lunta, että kivi ei näy, mutta hyvin se silti raapaiseen.
Aikaisemmin olin irrotellut pohjan, nyt poistin ahkiopeitteen ja uusin samalla vähän ahkion "kylkiluita". Yksi oli mennyt jossain vaiheessa pohjan keskeltä poikki.
Samalla vähän muovasin ahkion keulaa, (sen minkä sain sitä kohtuudella puristimilla pakotettua)sen vuoksi tein yhden uuden vähän erimallisen "kylkiluun" ja lisäsin vielä yhden tueksi vähän muuttuneelle keulan muodolle.

Tarkoitus on vielä vähän muuttaa ahkion jalaksia aikaisemmasta.  Aikaisemmin jalakset jatkuivat ahkion perästä keulaan asti, tosin keulasta ne taipuivat ahkion keulan muotoon.
Nyt olisi tarkoitus laittaa jalakset noin metrin pituisesti ja siitä keulaan pohjamuovin kiinnityksen varmistaminen tapahtunee ehkä laittamalla pohjamuovin päälle matalat reunalistat esim pohjamuovista.  Tässä vaiheessa kuvittelen, että se voisi vähän helpottaa ahkion kääntymistä.
Jos olen oikein reipas, niin ehkä viikon päästä pääsen sitä testaamaan ja ken tietää vaikka siitä sitten viikon päästä viikonlopuksi maastoon testailemaan ahkiota ja kotaa.

Huolestuttavan lähellä jo alkaa olla jo perinteinen kevätvaellusreissukin. Jos suunnitelmat toteutuu, niin kymmenenviikon päästä olen ollut jo pari yötä tunturissa ja päässyt sen verran siirtymään syrjään, että vastaantulijat ovat sen jälkeen harvinaisuuksia. 17vrk on suunnitelmissa viipyä tunturissa, jos pääsen suunnitellusti lähtemään.